Taimi ry - Kipunoita , Mielenterveys

”Olen ollut ihan että vau!”

Fri, 16 Oct 2026 10:38:09 +0300

Kallen ensimmäinen sosionomiopintojen harjoittelu oli Taimilla syys–lokakuussa. Hän opiskelee nyt itselleen jo viidettä ammattia.

– Aiemmin olen opiskellut merkonomiksi, talonrakentajaksi, kivimieheksi ja näyttelijäksi valmistuin Suomen Teatteriopistolla, hän kertoo.

Kaikissa näissä ammateissa hän on myös työskennellyt.

Arvot ohjasivat sosiaalialalle

Mahdollisuus tehdä merkityksellistä työtä sai hänet kiinnostumaan sosiaalialasta. Hän oli saanut myös usein kuulla, että sopisi alalle.

– Ajatus opiskelemaan hakeutumisesta kypsyi pikkuhiljaa. Mietin, että haluan työskennellä ihmisten parissa ja että sosiaaliala voisi olla sellainen ala, jolla voisin hyödyntää aiempia kokemuksiani. Mieleen hiipi myös kysymys, pystynkö enää tekemään silloista työtäni vai olisiko aika tehdä jotakin muuta, hän kertoo.

– Arvot, työn merkityksellisyys ja omat elämänkokemukset ohjasivat minut sosiaalialalle. Ja tykkään olla ihmisten parissa.

Harjoittelupaikka löytyi läheltä

Aluksi jotkin asiat opiskelussa tuntuivat haastavilta.

– Kirjoitin elämäni ensimmäisen esseen pääsykokeessa. Kirjalliset tehtävät ovat minulle haastavia, olen enemmän tekijä. Mutta kun aihe kiinnostaa, kyllä nekin menevät, hän toteaa.

Kalle opiskelee sosionomiksi toista vuotta Satakunnan ammattikorkeakoulun verkko-opinnoissa. Harjoittelupaikkaa etsiessään hän löysi Taimin googlaamalla.

– Olin kulkenut useasti Taimin toimitalon ohi ja miettinyt, mikä tuo talo on. Sitten löysin yhdistyksen, luin nettisivuja ja katsoin esittelyvideon. Siitä tuli heti hyvä fiilis.

Kalle oli toivonut pääsevänsä tutustumaan päivätoimintaan, jossa on eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia osallistujia. Taimista hän kokee löytäneensä juuri etsimänsä kaltaisen paikan.

Yhteisöllisyys yllätti

– Täällä oli heti tosi kiva tunnelma. Jos menen johonkin, vaikka tavalliseen kahvilaan, muut asiakkaat eivät välttämättä huomioi tuloani mitenkään. Täällä jo tutustumiskäynnillä kohtaamispaikassa kaikki tervehtivät ja ottivat minuun kontaktia. He kyselivät, milloin tulen uudestaan. Minusta oltiin oikeasti kiinnostuneita. Tuli tosi lämmin olo.

Jo harjoittelun alussa Kalle yllättyi siitä, kuinka yhteisöllistä kohtaamispaikan toiminta on.

– En ihan osannut odottaa tällaista. Kaikki huolehtivat yhteisistä asioista, noudattavat sääntöjä ja huomioivat toisensa. Kävijät kuuntelevat toisiaan ja kysyvät toistensa tekemisistä ja kuulumisista.

Kalle itse harrastaa musiikkia. Hänellä on oma bändi ja lisäksi erilaisia projekteja, joihin hän tekee musiikkia.

– Lähinnä hardcorea, rokkia ja metallia, hän kertoo.

Opiskelu on viime aikoina vienyt paljon aikaa, joten musiikki on jäänyt vähemmälle. Vapaa-ajallaan Kalle pelaa kavereidensa kanssa tietokonepelejä ja ulkoilee. Myös kuntoilua tekisi mieli taas viritellä.

– Tykkään urheilusta, sekä itse tekemisestä että penkkiurheilusta, hän kertoo.

Paikka, jonne kaikki ovat tervetulleita

Harjoittelunsa aikana Kalle pääsi mukaan myös Taimin syksyn retkelle Ikaalisten kylpylään.

– Se oli hieno reissu. Retkeläisten henki oli tosi hyvä, ja ihmiset olivat niin otettuja retkestä. Olin ihan, että vau! Olin ihan sanaton.

Kalle pohtii, että tällainen toiminta ja se, mitä yhdistykset muutenkin tekevät ja järjestävät, jäävät valitettavan usein tuntemattomiksi ja piiloon.

– Tavallinen kadulla kulkija taitaa harvoin tietää näistä. Kaikilla tietenkin on oma kuplansa, jossa elää. Tällaista toimintaa ei omassa arjessa tule huomioitua, vaikka tieto siitä olisi ollut jossakin nähtävillä.

Hän on miettinyt, miten tietoa yhdistysten toiminnasta saataisiin paremmin esille.

– Sitten kun omassa elämässä tulee jotakin eteen ja tarvitsee tällaista toimintaa, voisi muistaa, että täällä on tämä paikka. Tänne ovat kaikenlaiset tulijat hyvin tervetulleita.

teksti ja kuva:ritva@taimiry.fi

Itsemurhien ehkäisypäivä 10.9.2026 ”Mitä kuuluu?”

Tue, 08 Sep 2026 08:42:58 +0300

Asiantuntija-arvioiden mukaan itsemurha koskettaa tavalla tai toisella jopa kymmeniä tuhansia suomalaisia vuosittain. Monella meistä on omassa lähipiirissään, tuttavapiirissään tai muuten elämässään ihminen, joka on päätynyt itsemurhaan.

Myös minun elämässäni on itsemurhaan päätyneitä läheisiä, tuttuja ja tietämiäni ihmisiä. Jokainen heistä on vaikuttanut minuun ja varmasti myös moniin muihin. Jokaisen kohdalla olen miettinyt, miten tämä olisi ehkä voitu estää. Mitä apua hän olisi voinut saada enemmän tai aikaisemmin? Miksei kukaan huomannut merkkejä? Kysyinkö minä tai kukaan häneltä oikeasti: ”Mitä sinulle kuuluu?”

Näihin kysymyksiin ei heidän kohdallaan ole enää mahdollista saada vastausta. Mahdollisimman monen itsemurhan välttämiseksi onneksi tehdään myös paljon työtä.

Itsemurhista on tärkeää pystyä puhumaan avoimesti ja turvallisesti. Puhuminen ei lisää itsemurhariskiä, vaan voi auttaa ihmistä saamaan apua ja kokemaan, ettei hän ole yksin. Myös itsemurhan tehneiden läheiset tarvitsevat tukea, heidän surunsa ja kysymyksensä kulkevat mukana pitkään.

Tärkeä kysymys

Itsemurhien ehkäisypäivää vietetään vuosittain 10. syyskuuta. Päivän tavoitteena on lisätä tietoa itsemurhista, vähentää niihin liittyvää leimautumista ja ennen kaikkea vahvistaa ajatusta siitä, että itsemurha on estettävissä ja itsetuhoisiin ajatuksiin on mahdollista saada apua. Vuoden 2026 kampanjassa kannustetaan kysymään toisilta: ”Mitä kuuluu?”

Kysymys voi tuntua pieneltä. Se voi kuitenkin olla juuri oikeaan aikaan kysytty. Ihminen huomaa, että joku välittää ja on valmis kuuntelemaan. Meidän ei tarvitse osata ratkaista toisen ongelmia eikä osata antaa neuvoja.

Itsemurhien määrä kertoo siitä, että työtä tarvitaan

Suomessa tehtiin vuonna 2024 yhteensä 761 itsemurhaa. Heistä 577 oli miehiä ja 184 naisia. (Tilastokeskus, kuolemansyyt) Itsemurhakuolleisuuden pitkään jatkunut väheneminen on viime vuosina pysähtynyt.

Itsemurhayrityksiä on huomattavasti enemmän kuin itsemurhakuolemia. WHO:n maailmanlaajuinen arvio on, että itsemurhayrityksiä on vähintään 20-kertainen määrä toteutuneisiin itsemurhiin verrattuna.

Suomessa asiantuntija-arvion mukaan luku on jopa tätä suurempi. Kaikki yritykset eivät päädy viranomaisten tai terveydenhuollon tietoon, joten tarkkaa määrää ei tiedetä.

Luvut ovat suuria. Jokaisen luvun takana on ihminen ja ihmisiä, joita hänen elämänsä koskettaa. Siksi jokainen kohtaaminen on tärkeä.

Itsetuhoiset ajatukset eivät ole niin harvinaisia kuin ehkä ajattelemme. Niistä voi selviytyä, ja itsetuhoisuutta voidaan hoitaa. Apua kannattaa hakea mahdollisimman varhain eikä jäädä vaikeiden ajatusten kanssa yksin.

Me kaikki voimme tehdä jotain. Saatamme huomata, että joku ei vaikuta omalta itseltään. Voimme pysähtyä ja kysyä, vaikka vähän jännittäisi: ”Mitä kuuluu?” Ja ennen kaikkea voimme kuunnella vastauksen.

Pidetään huolta toisistamme.

teksti:ritva@taimiry.fi

kuva: pixabay

https://mieli.fi/artikkelit/itsemurhakuolleisuus-ei-enaa-vahene/

https://mieli.fi/artikkelit/itsemurha-on-nuorten-yleinen-kuolinsyy/

https://mielilahjoitus.fi/mitakuuluu/opas-itsemurhien-ehkaisyyn/

https://unric.org/fi/itsemurha-joka-40-sekunti/

#mitäkuuluu #itsemurhienehkäisypäivä

Taimin syksyn ryhmätoiminta alkaa: Taimin viikkoihin mahtuu liikuntaa, keskusteluja ja yhdessä tekemistä

Tue, 25 Aug 2026 15:08:36 +0300

https://www.taimiry.fi/toimintakalenteri_viikkokalenteri

Taimin toiminta alkaa jälleen täydellä teholla maanantaina 31.8. Toimintaa on monenlaista: liikuntaa, keskusteluryhmiä, kuvataidetta, musiikkia, askartelua, visailuja ja bingoa. Torstaisin on myös hävikkiruokaryhmä, jossa valmistetaan ja nautitaan Tampereen Ruokapankin toimittamista hävikkiruuista maittava yhteislounas. Sauna lämpiää torstai-iltapäivisin.

Kaikki toiminta on osallistujille maksutonta. Toimintakalenterista nettisivuillamme pitämällä sormea tai hiirtä ryhmän nimen päällä, saat hiukan myös tietoa ryhmän sisällöstä ja siitä, tarvitaanko ilmoittautumista. Lisää tietoa saa myös kysymällä toimistosta.

Liikuntaa kehon ja mielen hyväksi

Taimin liikuntaryhmät tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia liikkua yhdessä. Ohjelmassa on kuntosaliharjoittelua, joogaa sekä sählyä ja jumppaa. Myös kävelylenkille pääsee mukaan.

Liikuntaryhmiin voi tulla juuri sellaisena kuin on. Taimin ryhmissä on helppoa aloittaa, vaikka et olisi liikkunut pitkään aikaan, Yhdessä liikkuminen tuo viikkoon rytmiä, hyvää oloa ja mahdollisuuden tavata muita.

Keskustelua, vertaistukea ja kuulluksi tulemista

Taimissa on myös useita keskustelu- ja vertaistukiryhmiä, joissa voi puhua mieltä painavista asioista, jakaa omia kokemuksiaan tai tulla vain kuuntelemaan.

Vertaistukiryhmässä toisen kokemuksesta voi saada ymmärrystä omaan tilanteeseen, ja joskus jo se, että huomaa muidenkin pohtivan samankaltaisia asioita, helpottaa omien tilanteiden kanssa.

Taimin keskusteluryhmissä erilaiset elämäntilanteet ja mielenterveyteen liittyvät kysymykset saavat tulla näkyviksi. Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Täältä saat vertaistukea.

Luovuus saa näkyä ja kuulua

Viikoittain toiminnassamme on myös paljon harrastus- ja luovaa toimintaa. Kuvataideryhmässä piirretään ja maalataan, korttiryhmässä askarrellaan 3 D-kortteja, yhteislaulussa voi antaa äänen kuulua ja musiikkitoiminnassa nauttia yhdessä soittamisesta. Lisäksi kirjoittamiselle ja runoille on omat ryhmänsä.

Ryhmissä tärkeintä on kiinnostus ja tekeminen: hetki, jolloin ajatukset saavat levätä, kädet ovat tekemässä jotakin ja vierellä on muita ihmisiä.

Taimiin voit tulla juuri sellaisena kuin olet

Jos kaipaat arkeesi tekemistä, seuraa, vertaistukea tai vain paikkaa, jossa tavata muita ihmisiä, tervetuloa. Mukaan lähteminen on pieni askel, koko Taimin toiminta on tehty matalalla kynnyksellä.

Tutustumaan voi tulla vaikka ensin kohtaamispaikan kautta. Se on avoinna kuutena päivänä viikossa (ma-la). Seuraa löytyy jutteluun, lautapeleihin ja biljardiin. Kohtaamispaikassa on myös käytössä tietokone ja tabletilta voit lukea päivän Aamulehden

Täällä ollaan sinua varten.

teksti: ritva@taimiry.fi

Tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä

Thu, 16 Jul 2026 11:50:55 +0300

Petteri Niinimäki on ollut Taimilla suorittamassa sosionomiopintojensa harjoittelujaksoa. Hän opiskelee työn ohessa ja onkin ollut Taimin vahvuuksissa jo tammikuusta.

- Olen tehnyt myyntitöitä ja huomannut, että minulle sopii ihmisten kanssa työskentely. Olen pitkään ollut kiinnostunut psykoterapiasta ja tämä opiskelutieni kulkee sitä kohti, hän kertoo.

Petteri hakeutui opiskelemaan ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi, koska halusi nähdä, kiinnostaako ala. Ja kiinnostihan se:

- Innostus kasvoi ja päämäärä varmistui. Tuon koulutuksen jälkeen hakeuduin näihin sosionomiopintoihin. Nämä opinnot ovat seuraava askeleeni psykoterapian opintoihin.

Sosionomiopinnot ovat hänen kokemuksensa mukaan enemmän yleissivistäviä, Lyhytterapiaopinnot olivat käytännönläheisempiä.

- Siellä tehtiin todella paljon harjoituksia, ihan konkreettisesti ratkaisukeskeisyyttä.

Opinnoissa oli yli 100 tuntia harjoitteluja. Hänellä oli paljon yksilöasiakkaita ja lisäksi oli ryhmiä:

- Kyllä niitä tehdessä vahvistui se, että tämä on sitä, mitä haluan tehdä, hän sanoo.

Työelämä tukee tulevaa terapeuttia

Opinnot etenevät työn ohessa, ja arkeen kuuluu myös perhe-elämä.

- Aika hyvin olen saanut järjestettyä nykyisen työni, että olen voinut tätä koko palettia pyörittää: opiskelua, perhettä ja työntekoa, Petteri toteaa.

Hänen mielestään myyntityö tukee hänen tulevaisuudensuunnitelmiaan:

- Teen työtä ihmisten kanssa ja olen paljon kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa. Siinä on tärkeää, että yhteistyösuhde toimii, välillänne on luottamus ja se, miten tulet asiakkaan kanssa toimeen. Samalla tavalla se on myös terapiasuhteessa.

Ryhmän voima innostaa

Petteri kokee erityisen mieluisaksi vertaistukiryhmien ohjaamisen:

- Se on jotenkin rennompaa. Ryhmässä kaikki tukevat toisiaan ja osallistujat saavat paljon. Itsellenikin siinä on helppo olla ja koen sen luontevaksi.

Taimissa harjoittelu on vahvistanut tätä hänen ajatustaan. Jatkossa olisi antoisaa työskennellä ryhmien kanssa.

- Haluan olla kehittämässä vertaistuesta vieläkin tavoitteellisempaa. Monesti asiat ryhmissä saattavat jäädä vain puheentasolle, mutta pyrin siihen, että saadaan muotoiltua tavoitteet saavutettaviksi ja omaan arkeen sopivaksi. Silloin niitä pystyy kokeilemaan myös huonona päivänä.

Ryhmässä vaihdetaan mielipiteitä, jaetaan ja tuetaan. Vertaistuki on kuitenkin keskiössä. Toisilta saadaan mallia, rohkaisua ja vinkkejäkin.

Taimin harjoittelun aikana Petteri on päässyt kehittämään omaa konseptiaan, jonka kanssa hän haluaa tulevaisuudessa työskennellä. Hänellä on omat nettisivut: vertaistukiryhmä.fi

Ensimmäinen valmis ryhmä on heille, joiden arjessa päihteet, pelaaminen tai jokin muu toistuva tapa mietityttää.

Taimissa Petteri on huomannut myös kohtaamistyön tärkeyden, ja yksinkertaisuuden:

- Ei kohtaamisen tarvitse olla mitenkään isoja juttuja. Täällä olen huomannut kuinka pienet eleet ja asiat ovat niitä, joista ihmiset saavat tosi paljon.

Tärkeintä on läsnäolo:

- Kohtaamisessa tärkeintä on läsnäolo. Ei siihen tarvita mitään sirkustemppuja. Huomioidaan toinen ihminen. Siinä on kohtaamistyön ydin, Petteri tiivistää.

Teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Mitä uudet suunnitellut STEA-kriteerit tarkoittavat järjestöille?

Tue, 07 Jul 2026 11:14:19 +0300

Viime viikkoina on ollut runsaasti kirjoittelua sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin linjaamista uusista STEA:n kriteereistä. Jos linjaukset toteutuvat suunnitellussa muodossa, ne voivat muuttaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa merkittävästi.

Tämä on aiheuttanut maamme hallituksessa kriisin ja avustusta saavissa järjestöissä laajalti epätietoisuutta toimintojen jatkumisesta jo tulevana toimintavuonna.

Wille Rydmanin kriteerit pääpiirteittäin:

- Tukea vain toiminnalle, jolla on selkeä yhteys terveyden edistämiseen tai toimintakyvyn rajoitteisiin.

- Tukea vain ”aitoon kohtaavaan työhön”

- Yhteiskunnallista vaikuttamis-, edunvalvonta- ja neuvontatyötä ei enää rahoitettaisi STEA-avustuksilla

- Keskus- ja kattojärjestöjen rahoitusta vähennettäisiin, ja tukea annettaisiin niille vain poikkeustapauksissa tai silloin, kun se on välttämätöntä käytännön toiminnan kannalta.

- Yhteen tausta- tai identiteettiryhmään keskittyvät järjestöt jäisivät ilman tukea, jos toiminnalla ei ole terveydellistä perustetta.

(yle.fi)

Mitä uudet kriteerit merkitsevät Taimi ry:lle?

Taimin toiminnanjohtaja Anu Kalliota haastateltiin 2.7. 2026 Aamulehteen. Häneltä kysyttiin, miten nämä uudet linjaukset vaikuttaisivat suoraan Taimi ry:n toimintaan.

Haastattelussa Anu Kallio toteaa, että Taimin toiminta vastaa hyvin niitä kohtaavan työn painotuksia, joita sosiaali- ja terveysjärjestöjen uusissa avustuskriteereissä korostetaan. Siitä huolimatta epävarmuutta aiheuttaa se, että STEA-avustuksiin on ensi vuonna käytettävissä aiempaa vähemmän rahaa.

Vuonna 2025 STEA-rahoitus kattoi 85 prosenttia Taimi ry:n tuloista. Avustuksella rahoitetaan kiinteitä kuluja, kuten palkat, toimitilavuokrat, vakuutukset, sähkö ja siivous. Kaikki muu menee kävijöille maksuttomaan toimintaan: vertaistuen, musikki-, kuvataide-, liikunta- ja keskusteluryhmien järjestämiseen. Vuoden aikana yhdistyksen toimintaan osallistui yli 1 500 ihmistä, ja erilaisia kohtaamisia kertyi yli 16 000.

Taimin merkitys perustuu yhteisöllisyyteen, vertaistukeen ja arjen rytmiin. Toiminnanjohtaja toteaa myös, että toiminta voi ehkäistä raskaampien sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta.

Jos STEA-avustusta leikattaisiin merkittävästi, vaikutukset näkyisivät nopeasti Taimin toiminnassa. Taimin toiminnanjohtaja korostaa, että säästöjen pitkän aikavälin vaikutukset mielenterveys- ja päihdetyöhön tulisi arvioida huolellisesti.

Taimi ry hakee ensi vuodelle samaa rahoitusta kuin aiemmin ja pyrkii osoittamaan, että sen toiminta vastaa avustuskriteerien tavoitteita.

Tutkija näkee riskin kansalaisyhteiskunnan heikkenemisestä

Aamulehti palasi aiheeseen 6.7. Haastateltavana oli Jyväskylän yliopiston tutkija Petri Ruuskanen.

Tässä haastattelussa Ruuskanen arvioi, että sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin linjaamat sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusten uudet kriteerit muuttaisivat suomalaista kansalaisyhteiskuntaa merkittävästi. Ruuskasen mukaan ne voisivat kaventaa järjestöjen mahdollisuuksia toimia heikoimmassa asemassa olevien ihmisten äänenä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina.

Ruuskanen pelkää, että ehdotetut avustuskriteerit eivät pelkästään muuta järjestöjen rahoitusta, vaan myös kaventavat niiden yhteiskunnallista roolia. Hänen mukaansa seurauksena olisi heikompi kansalaisyhteiskunta ja hiljaisempi ääni niille ihmisille, jotka tarvitsevat eniten edunvalvontaa ja tukea.

Ruuskasen mukaan järjestöjen tehtävänä ei ole pelkästään tuottaa palveluita, vaan myös tuoda esiin kansalaisten kokemuksia, vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja valvoa heikommassa asemassa olevien etuja. Hänen mielestään ehdotetut avustuskriteerit kaventaisivat tätä roolia ja painottaisivat liikaa palvelutuotantoa ja mitattavia tuloksia.

Järjestöjen yhteiskunnallinen rooli vaakalaudalla

Keskeinen huolenaihe liittyy siihen, että avustuksia aiottaisiin suunnata entistä enemmän toimintaan, joka tukee julkisia palveluja tai tuottaa helposti mitattavia hyötyjä. Ruuskanen katsoo, että tällöin esimerkiksi vaikuttamistyö, kansalaisosallistumisen vahvistaminen ja heikoimmassa asemassa olevien puolustaminen voisivat jäädä vähemmälle rahoitukselle.

Haastattelussa muistutetaan, että suomalaiset sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat rakentaneet hyvinvointivaltiota jo vuosikymmenten ajan. Ne ovat osallistuneet uusien palvelujen kehittämiseen, tuoneet esiin epäkohtia ja toimineet sellaisten ihmisten äänenä, joiden on muuten vaikea tulla kuulluiksi.

Ruuskanen pitää ongelmallisena myös sitä, että järjestöjen toimintaa arvioitaisiin entistä enemmän lyhyen aikavälin vaikuttavuusmittareilla. Hänen mukaansa kansalaisyhteiskunnan merkitystä ei aina voida mitata nopeasti tai taloudellisilla mittareilla, sillä monet vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä esimerkiksi demokratian, osallisuuden ja luottamuksen vahvistumisena.

Leikkausten vaikutukset näkyvät pitkälle tulevaisuuteen

Haastattelussa viitataan myös järjestöavustusten leikkauksiin. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitus on vähentynyt viime vuosina merkittävästi, ja tuleville vuosille on suunniteltu lisää säästöjä. Ruuskanen arvioi, että samanaikaiset leikkaukset ja avustuskriteerien muutokset voivat yhdessä heikentää järjestöjen mahdollisuuksia toimia riippumattomina yhteiskunnallisina vaikuttajina.

Haastattelussa Ruuskanen korostaa, ettei järjestöjen tehtävä ole vain paikata julkisen sektorin puutteita. Hänen mukaansa elinvoimainen demokratia tarvitsee myös kriittisiä ja itsenäisiä järjestöjä, jotka voivat nostaa esiin yhteiskunnallisia ongelmia ja puolustaa niiden ihmisten oikeuksia, joiden ääni ei muuten kuulu päätöksenteossa.

Teksti: ritva@taimiry.fi

kuva: pixabay

Haastattelut ovat maksumuurin takana. Voit käydä lukemassa ne Taimin kohtaamispaikassa tai vaikkapa kirjastossa.

Aamulehti 2.7.2026 ”Tämä tamperelaispaikka auttaa yli tuhatta ihmistä vuodessa – leikkaus avustukseen voisi näkyä nopeasti”

Aamulehti 6.7.2026 ”Tutkija: Rydman aikoo hiljentää kaikkien heikompien äänen”

SOHVAT JA SÄHKÖKITARAT OVAT TOISILLE NIITTYJÄ JA PERHOSIA

Mon, 25 May 2026 14:57:24 +0300

Lukiolaisen kokemuksia viikon tutustumisjaksosta Taimin toimintaan:

On kaunis toukokuinen aamupäivä, jollaisena tekisi mieli mennä kukkaiselle niitylle ihailemaan perhosten tanssia kevyessä tuulenvireessä.

Taimin tiloihin eivät alkavan kesän äänet kuulu, mutta oven auetessa kellon lyödessä yksitoista, vakiokäyjät saapuvat ja tervehtivät henkilökuntaa tuttavallisesti. Kävijät käyvät kaikkien tervehtimisen jälkeen istumaan ja alkavat terhakkaasti vaihtamaan kuulumisia.

Huomatessaan vieraat kasvot he innokkaasti alkavat tutustumaan uuteen harjoittelijaan. Ilmapiirissä on aidosti aistittavissa kohonnut onnellisuus ja ystävyys, jollaista on hankala löytää muualta. Useasti Taimin kävijät ovat minullekin tokaisseet, että järjestö on heille elämässä ollut suuri apu, monesti jopa suurin apu. Eräskin kävijä kertoi, että ”Taimi on minulle ollut elämäni valo”.

Ilmapiirissä tosin on aistittavissa myös synkkyyttä. Välillä sohvapöydän yli välitetään myös tuohtuneita kommentteja maailman kurjasta tilanteesta sekä ongelmista elämässä. Tilanteessa voi vain kiittää, että synkemmillekin jutuille on tilaa ja riittävästi sympaattista yleisöä. Monille täältä löytyy ainoa luotettava keskusteluseura ja se on tärkeää.

Aikojen epävarmuus huolettaa minuakin. Miten käy Taimin jos rahoitus hiipuu. Mitä tapahtuu vanhoille sohville, joissa vaihdetaan kuulumisia ja murheita kuin oravannahkoja rautakaudella? Mistä saadaan multaa ja vettä hoitamiini huonekasveihin? Mihin eläköityvät lauta- ja korttipelit, jotka meitä täällä ovat niin viihdyttäneet? Mistä saadaan virtaa ruokaryhmän uuniin tai musiikkiryhmän sähkökitaroihin? Mitä käy kaikille niille maan ja taivaan välissä kulkeville, joille tämä paikka on koti?

kuva:pixabay

Mielenterveyden häiriöiden osuus kasvaa Kelan kuntoutuksessa

Tue, 12 May 2026 10:33:57 +0300

Vuonna 2025 Kelan järjestämää kuntoutusta sai noin 167 700 henkilöä, mikä oli hieman vähemmän kuin edellisvuonna. Suurin osa, noin 75 %, sai kuntoutusta mielenterveyden häiriöiden tai neurokehityksellisten oireyhtymien perusteella, ja näiden osuus on kasvanut merkittävästi viime vuosina.

Yleisin kuntoutusmuoto oli kuntoutuspsykoterapia, jota sai noin 67 000 henkilöä. Lisäksi vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta sai yli 50 000 henkilöä, ja siihen sisältyivät muun muassa puhe-, toiminta- ja fysioterapia. Ammatillista kuntoutusta sai noin 24 700 henkilöä, yleisimmin ammattikoulutuksena.

Kuntoutujien keski-ikä oli 36 vuotta, mutta joukossa oli paljon myös lapsia ja nuoria. Erityisesti 6–9-vuotiaiden kuntoutus korostui kustannuksissa. Tukea tarvitaan myös nuorilla aikuisilla ja työikäisillä.

Kuntoutukseen käytettiin yhteensä 735 miljoonaa euroa, josta suurin osa kohdistui vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen. Kela toimii tärkeänä täydentäjänä julkiselle terveydenhuollolle, erityisesti pitkäkestoisen tuen ja terapian tarpeessa.

Lähde: kela.fi

(Mielenterveyden häiriöt ja neurokehitykselliset oireyhtymät korostuvat yhä selvemmin Kelan kuntoutuksessa – saajien osuus kuntoutujista kasvoi edelleen vuonna 2025)

Mistä tämä kaikki kertoo?

Tilasto ei ole vain numeroita. Se kertoo tästä ajasta, jossa elämme.

Moni meistä kantaa arjessaan näkymätöntä kuormaa: jatkuvaa kiirettä, epävarmuutta, yksinäisyyttä ja pitkään jatkunutta stressiä. Erityisesti lasten ja nuorten tilanteesta on puhuttu paljon, eikä korona-ajan vaikutuksista ole vielä täysin toivuttu. Samaan aikaan myös aikuisten jaksaminen on koetuksella. Usea hakee apua vasta siinä vaiheessa, kun kuormitus on jatkunut pitkään.

On myös mahdollista, että avun hakeminen on nykyään hyväksytympää kuin aiemmin. Se on tärkeä ja hyvä muutos. Yhä useampi uskaltaa sanoa ääneen tarvitsevansa tukea.

Silti luvut herättävät kysymyksiä. Riittävätkö nykyiset palvelut vastaamaan siihen, mitä ihmiset todella tarvitsevat?

Hoitoon pääsy voi kestää viikkoja tai kuukausia, ja kohtaamisille jää usein liian vähän aikaa. Samaan aikaan hyvinvointialueilla puhutaan yhä enemmän yhteistyön vahvistamisesta järjestöjen kanssa. Tämä tekee tilanteesta ristiriitaisen, sillä juuri sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaedellytyksiä ollaan heikentämässä avustuksia vähentämällä.

Jos järjestöjen mahdollisuudet tarjota matalan kynnyksen tukea heikkenevät, vähenevät myös monet ennaltaehkäisevät palvelut: avoimet kohtaamispaikat, vertaistuki, ryhmätoiminta ja yhteisöllisyys. Juuri ne asiat, jotka usein auttavat ihmistä ennen kuin tilanteet vaikeutuvat.

Tärkeimpiä kysymyksiä on, miten voisimme kohdata ihmisiä aikaisemmin ennen uupumista, ennen yksinäisyyden syvenemistä ja ennen kuin avun tarve kasvaa liian suureksi.

teksti: ritva@taimiry.fi

kuva:pixabay

PäMi-verkoston barometrin tulokset: Järjestöiltä tarvitaan yhä enemmän tukea

Tue, 21 Apr 2026 09:40:17 +0200

Pirkanmaan päihde- ja mielenterveysjärjestöjen PäMi -verkoston barometrin tulokset julkaistiin huhtikuun puolivälissä.

Barometrin tarkoituksena on kuvata järjestöjen asiakas- ja kävijäkunnan sekä työntekijöiden kokemuksia asiakkaiden tilanteesta, järjestöjen tekemästä työstä sekä tulevaisuudennäkymistä. Barometriin kerättiin vastauksia järjestöjen kävijöiltä, asiakkailta ja työntekijöiltä ajalla 10.6.-1.9.2025.

Asiakkaille tehtävään kyselyyn vastasi 188 henkilöä ja työntekijöille tehtävään kyselyyn 119 henkilöä.

(https://s.lahella.fi/barometri 2025esitys.pdf)

Taimi ry kuuluu PäMi-verkostoon ja osallistuimme myös barometrin kyselyyn.

Tuen tarve on kasvanut, mutta apu ei aina yllä perille

Yhä useampi tarvitsee tukea mielenterveyteen ja raskaampaan arkeen, mutta apu ei aina tavoita ajoissa. Päihde- ja mielenterveysbarometrissa 2025 tuli esiin, että järjestöjen rooli korostuu enemmän kuin koskaan.

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen kentällä avun tarve näkyy selvästi: asiakkaiden pahoinvointi on lisääntynyt, ja tilanteet ovat usein aiempaa monimutkaisempia.

Mielenterveyden haasteet, päihteiden käyttö, taloudellinen ahdinko ja arjen ongelmat kulkevat monella rinnakkain. Harvoin kyse on vain yhdestä asiasta. Usein taustalla on kasaantuneita vaikeuksia. Samaan aikaan avun saaminen ei ole helpottunut, on käynyt jopa päinvastoin.

Julkisiin palveluihin pääsy voi olla hidasta, ja hoitopolut katkeilevat liian helposti. Kaikki eivät mahdu palveluiden kriteereihin. Osa jää odottamaan tukea tilanteessa, jossa apua tarvittaisiin heti. Näin syntyy väliinputoajia, ihmisiä, jotka eivät saa riittävää tukea mistään. Ja tässä kohtaa järjestöjen rooli korostuu.

Järjestöjen resurssit uhkaavat koko ajan vain vähentyä

Päihde- ja mielenterveysjärjestöt ovat monelle se paikka, johon voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä. Ne tarjoavat kohtaamista, kuuntelua ja yhteisöllisyyttä.

Järjestöissä ei vaadita diagnoosia tai lähetettä. Monelle ne ovat ensimmäinen askel kohti parempaa vointia. Joillekin ne ovat myös viimeinen turvaverkko silloin, kun muu järjestelmä ei kanna.

Tilannetta haastaa kuitenkin se, että samaan aikaan kun tuen tarve kasvaa, resurssit järjestöissä avustusten leikkausten myötä vähenevät.

Kohdataanko ihmiset ajoissa?

Sosiaaliturvan ja palveluiden heikennykset näkyvät suoraan ihmisten arjessa. Toimeentulo vaikeutuu, epävarmuus lisääntyy ja toipuminen hidastuu. Kun perusturva horjuu, myös voimat hakea ja vastaanottaa apua vähenevät. Riski syrjäytymiseen kasvaa.

Järjestöissä tämä kehitys nähdään konkreettisesti. Kuormitus lisääntyy, mutta resurssit eivät kasva samaa tahtia. Huoli tulevaisuudesta on todellinen: riittääkö apua kaikille sitä tarvitseville?

Kysymys ei ole vain palveluista, vaan siitä, miten yhteiskuntana pidämme huolta toisistamme. Sillä lopulta usein ratkaisevaa ei ole pelkästään se, mitä apua on tarjolla, vaan se, kohdataanko ihminen ajoissa. Kuullaanko, kun hän vielä jaksaa pyytää apua.

Siinä on tämän ajan tärkein tehtävä: varmistaa, ettei kukaan jää yksin silloin, kun elämä käy liian raskaaksi. Järjestöt ovat olleet paljon kantajina, miten tulevaisuudessa?

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Terapiamuodot ovat kaikki yhtä toimivia

Wed, 15 Apr 2026 10:11:57 +0200

Aamulehdessä oli 7.4.2026 artikkeli ”Eri terapiamuodot tehoavat yhtä hyvin”. Artikkelissa kerrottiin yhteenvetotutkimuksesta amerikkalaisessa yliopistossa (Rochesterin yliopisto). Siinä oli vertailtavana viiden eri terapiamuodon hoitotuloksia.

Tarkastelussa olivat psykodynaaminen terapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia, taideterapia ja mindfulness eli tietoisuustaitoharjoituksiin perustuva terapia.

Mindfulnessia käytettäessä hoito auttoi nopeimmin. Lopulta oireet kuitenkin vähenivät kaikissa käytetyissä terapiamuodoissa yhtä hyvin. Tämä voi yllättääkin. Eikö oikean menetelmän valinta ole ratkaisevaa?

Ratkaisevaa ei tutkimuksen mukaan ole niinkään menetelmä vaan terapeuttinen suhde. Miten sujuu asiakkaan ja terapeutin välinen yhteistyö ja millainen kokemus asiakkaalla on ymmärretyksi tulemisesta.

Tutkimuksia tehtiin 90 kymmenen vuoden aikana (2014-2024).

Mitä yhteisiä tekijöitä tutkijat sitten löysivät?

Todettiin, että hoitosuhde ei synny yksin terapiasta vaan asiakkaan valmius ja elämäntilanne vaikuttavat. Tärkeintä on luottamus, vuorovaikutus ja yhteinen ymmärrys ja säännölliset tapaamiset asiakkaan ja terapeutin välillä.

Tutkimuksessa tuli esille myös, että digitaalinen terapia voi olla yhtä tehokasta kuin kasvokkain tapaaminen. Näin ainakin lievässä/keskivaikeassa masennuksessa. Digitaalinen terapia (eli etäterapia, yhteys netin kautta) kannustaa asiakasta itsenäiseen työskentelyyn esimerkiksi erilaisten harjoitusten avulla. Niillä huomattiin olevan iso osa muutosta.

Vaikeammissa häiriöissä erot terapiamuotojen välillä voivat hieman korostua ja tietyt menetelmät sopivat paremmin tiettyihin ongelmiin. Muun muassa pakko-oireisessa häiriössä on todettu esimerkiksi altistamishoidon toimivan.

Ihminen ei ole menetelmä

Eri terapiamuodoilla on omat lähestymistapansa. Toiset keskittyvät ajatuksiin, toiset tunteisiin, toiset kehon kokemuksiin. Mutta ihminen ei jakaudu lokeroihin. Me olemme kokonaisuuksia: kehoa, mieltä, tunteita ja kokemuksia. Siksi myös hoitava vaikutus syntyy usein kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta.

Hoitava suhde ei synny vain auttajasta. Se syntyy kahden ihmisen välillä. Myös asiakkaan oma panostaminen on todella tärkeää. Esimerkiksi: sitoutuminen omaan fyysiseen ja mielen hyvinvointiin, omien tunteitten tutkiminen ja kehon viestien kuunteleminen. Terapiaan on hyvä osallistua avoimin mielin ja pyrkiä olemaan rohkeasti oma itsensä.

Kun saa kokemuksen siitä, että ei ole yksin ja tulee hyväksytyksi, keho ja mieli saavat mahdollisuuden rauhoittua. Silloin hoito lähtee tehoamaan, on menetelmä sitten mikä onkaan.

teksti: ritva@taimiry.fi

kuvat: pixabay

Toipumassa takaisin työelämään

Thu, 09 Apr 2026 10:08:27 +0200

”Yksisiipinen on ihminen,

kaksi siihen tarvitaan,

kaksi siipeä, kaksi ihmistä,

että voisimme lentää,

päästä kauas, lähelle, sisälle.

Puuttuvia siipiä,

ovat ihmiset toisilleen,

tikapuita taivaisiin.”

-Tommy Tabermann

Yllä oleva runo, Yksisiipiset, kuvaa osuvasti kolmen kuukauden työkokeiluani Taimilla. Aloitin työkokeilun tammikuussa 2026, kun omat siipeni eivät kantaneet selkäleikkauksen jälkeen takaisin työelämään. Kärsin hermoperäisistä oireista, jalkojen kivuista ja puutumisesta. Myös mieli voi huonosti pitkän sairausloman, pelottavan operaation ja kaikkien siitä seuranneiden muutosten jäljiltä.

Työkokeilun aloittaminen jännitti minua kovasti. Jaksaisiko kehoni? Miten sopeutuisin olemaan osana yhteisöä? Osaisinko olla läsnä kohtaamisissa? Katsoisivatko ihmiset oudoksuen, jos en pystyisikään istumaan?

Yli vuoden mittaista sairauslomaa edeltäen olin toiminut kuusi vuotta sosiaalialalla, päihde- ja mielenterveystyössä. Työelämän ulkopuolelle jääminen ja pitkän toipumisprosessin hyväksyminen oli vaikea paikka. Välitin suuresti asiakkaistani, ihmisten auttamisesta ja silloisesta työyhteisöstä, johon sain kuulua.

Ennen Taimille tuloa oloni oli irrallinen, yksinäinenkin. Ikään kuin paikkani maailmassa olisi otettu pois. Tammikuussa asiat alkoivat kuitenkin liikkua eteenpäin.

Kuten monesti on todettu, Taimiin on helppo tulla. Ruusantalon seinien sisäpuolella ihmiset eivät ole näkymättömiä toisilleen. Ulko-oven käydessä paikalla oleva yhteisö avautuu jokaiselle uudelle tulijalle lämmöllä. Kohtaamispaikan tila tuntuu kasvavan sitä mukaan kuin sen penkit täyttyvät.

Ihmiset ovat aidosti ja kiinnostuneesti läsnä toisilleen. Yhteisössä niin hiljainen kuin keskusteleva tyyppi ovat yhtä arvokkaita. Jokaisena hetkenä saat olla sellainen kuin olet. Koko työkokeiluni ajan, se on koskettanut minua kaikista eniten.

Vastoin odotuksiani Taimilla käymisen myötä kuntoutumiseni alkoi hiljalleen edetä. Viikkojen saatossa pystyin istumaan pidempiä aikoja. En enää joutunut makaamaan jalat kohti kattoa Ritvan työhuoneessa, tai lähtenyt hankalasti liikkeelle sohvannurkasta. Kivut vähenivät, samoin puutumisen ja pistelyn tunteet. Kuljin Aleksanterin kirkkopuiston läpi joka päivä aavistuksen kevyempänä.

Hiljalleen mielikin alkoi palautumaan. Päivittäiset kohtaamiset yhteisössä palauttivat kadonnutta merkityksen tunnetta. Minut toivotettiin tervetulleeksi muiden joukkoon joka päivä. Vaikka roolini oli työkokeilijan, koin olevani ensisijaisesti Kaarina. Se tuntui hyvältä.

Lopulta sain työpaikan, yllättävän ja hyvän. Kaikesta innostuksestani huolimatta, tunnelma on myös haikea. Aika Taimilla tulee päätökseensä, ja tämä tuttu yhteisö vaihtuu uuteen. Mikään ei ole niin varmaa elämässä kuin muutos. Omalla kohdallani suunta on vihdoin parempaan, vaikka jään syvästi kaipaamaan tätä ajanjaksoa elämässäni.

Jos ihminen todella on kaikkien kokemustensa summa, on aikani Taimilla tehnyt minusta ehjemmän, kokonaisemman ja onnellisemman ihmisen. Kiitos siitä jokaiselle osana olleelle.

-Kaarina

teksti: Kaarina

kuvat: pixabay