Taimi ry - Kipunoita #Arki

SOHVAT JA SÄHKÖKITARAT OVAT TOISILLE NIITTYJÄ JA PERHOSIA

Mon, 25 May 2026 14:57:24 +0300

Lukiolaisen kokemuksia viikon tutustumisjaksosta Taimin toimintaan:

On kaunis toukokuinen aamupäivä, jollaisena tekisi mieli mennä kukkaiselle niitylle ihailemaan perhosten tanssia kevyessä tuulenvireessä.

Taimin tiloihin eivät alkavan kesän äänet kuulu, mutta oven auetessa kellon lyödessä yksitoista, vakiokäyjät saapuvat ja tervehtivät henkilökuntaa tuttavallisesti. Kävijät käyvät kaikkien tervehtimisen jälkeen istumaan ja alkavat terhakkaasti vaihtamaan kuulumisia.

Huomatessaan vieraat kasvot he innokkaasti alkavat tutustumaan uuteen harjoittelijaan. Ilmapiirissä on aidosti aistittavissa kohonnut onnellisuus ja ystävyys, jollaista on hankala löytää muualta. Useasti Taimin kävijät ovat minullekin tokaisseet, että järjestö on heille elämässä ollut suuri apu, monesti jopa suurin apu. Eräskin kävijä kertoi, että ”Taimi on minulle ollut elämäni valo”.

Ilmapiirissä tosin on aistittavissa myös synkkyyttä. Välillä sohvapöydän yli välitetään myös tuohtuneita kommentteja maailman kurjasta tilanteesta sekä ongelmista elämässä. Tilanteessa voi vain kiittää, että synkemmillekin jutuille on tilaa ja riittävästi sympaattista yleisöä. Monille täältä löytyy ainoa luotettava keskusteluseura ja se on tärkeää.

Aikojen epävarmuus huolettaa minuakin. Miten käy Taimin jos rahoitus hiipuu. Mitä tapahtuu vanhoille sohville, joissa vaihdetaan kuulumisia ja murheita kuin oravannahkoja rautakaudella? Mistä saadaan multaa ja vettä hoitamiini huonekasveihin? Mihin eläköityvät lauta- ja korttipelit, jotka meitä täällä ovat niin viihdyttäneet? Mistä saadaan virtaa ruokaryhmän uuniin tai musiikkiryhmän sähkökitaroihin? Mitä käy kaikille niille maan ja taivaan välissä kulkeville, joille tämä paikka on koti?

kuva:pixabay

Mielenterveyden häiriöiden osuus kasvaa Kelan kuntoutuksessa

Tue, 12 May 2026 10:33:56 +0300

Vuonna 2025 Kelan järjestämää kuntoutusta sai noin 167 700 henkilöä, mikä oli hieman vähemmän kuin edellisvuonna. Suurin osa, noin 75 %, sai kuntoutusta mielenterveyden häiriöiden tai neurokehityksellisten oireyhtymien perusteella, ja näiden osuus on kasvanut merkittävästi viime vuosina.

Yleisin kuntoutusmuoto oli kuntoutuspsykoterapia, jota sai noin 67 000 henkilöä. Lisäksi vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta sai yli 50 000 henkilöä, ja siihen sisältyivät muun muassa puhe-, toiminta- ja fysioterapia. Ammatillista kuntoutusta sai noin 24 700 henkilöä, yleisimmin ammattikoulutuksena.

Kuntoutujien keski-ikä oli 36 vuotta, mutta joukossa oli paljon myös lapsia ja nuoria. Erityisesti 6–9-vuotiaiden kuntoutus korostui kustannuksissa. Tukea tarvitaan myös nuorilla aikuisilla ja työikäisillä.

Kuntoutukseen käytettiin yhteensä 735 miljoonaa euroa, josta suurin osa kohdistui vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen. Kela toimii tärkeänä täydentäjänä julkiselle terveydenhuollolle, erityisesti pitkäkestoisen tuen ja terapian tarpeessa.

Lähde: kela.fi

(Mielenterveyden häiriöt ja neurokehitykselliset oireyhtymät korostuvat yhä selvemmin Kelan kuntoutuksessa – saajien osuus kuntoutujista kasvoi edelleen vuonna 2025)

Mistä tämä kaikki kertoo?

Tilasto ei ole vain numeroita. Se kertoo tästä ajasta, jossa elämme.

Moni meistä kantaa arjessaan näkymätöntä kuormaa: jatkuvaa kiirettä, epävarmuutta, yksinäisyyttä ja pitkään jatkunutta stressiä. Erityisesti lasten ja nuorten tilanteesta on puhuttu paljon, eikä korona-ajan vaikutuksista ole vielä täysin toivuttu. Samaan aikaan myös aikuisten jaksaminen on koetuksella. Usea hakee apua vasta siinä vaiheessa, kun kuormitus on jatkunut pitkään.

On myös mahdollista, että avun hakeminen on nykyään hyväksytympää kuin aiemmin. Se on tärkeä ja hyvä muutos. Yhä useampi uskaltaa sanoa ääneen tarvitsevansa tukea.

Silti luvut herättävät kysymyksiä. Riittävätkö nykyiset palvelut vastaamaan siihen, mitä ihmiset todella tarvitsevat?

Hoitoon pääsy voi kestää viikkoja tai kuukausia, ja kohtaamisille jää usein liian vähän aikaa. Samaan aikaan hyvinvointialueilla puhutaan yhä enemmän yhteistyön vahvistamisesta järjestöjen kanssa. Tämä tekee tilanteesta ristiriitaisen, sillä juuri sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaedellytyksiä ollaan heikentämässä avustuksia vähentämällä.

Jos järjestöjen mahdollisuudet tarjota matalan kynnyksen tukea heikkenevät, vähenevät myös monet ennaltaehkäisevät palvelut: avoimet kohtaamispaikat, vertaistuki, ryhmätoiminta ja yhteisöllisyys. Juuri ne asiat, jotka usein auttavat ihmistä ennen kuin tilanteet vaikeutuvat.

Tärkeimpiä kysymyksiä on, miten voisimme kohdata ihmisiä aikaisemmin ennen uupumista, ennen yksinäisyyden syvenemistä ja ennen kuin avun tarve kasvaa liian suureksi.

teksti: ritva@taimiry.fi

kuva:pixabay

PäMi-verkoston barometrin tulokset: Järjestöiltä tarvitaan yhä enemmän tukea

Tue, 21 Apr 2026 09:40:17 +0200

Pirkanmaan päihde- ja mielenterveysjärjestöjen PäMi -verkoston barometrin tulokset julkaistiin huhtikuun puolivälissä.

Barometrin tarkoituksena on kuvata järjestöjen asiakas- ja kävijäkunnan sekä työntekijöiden kokemuksia asiakkaiden tilanteesta, järjestöjen tekemästä työstä sekä tulevaisuudennäkymistä. Barometriin kerättiin vastauksia järjestöjen kävijöiltä, asiakkailta ja työntekijöiltä ajalla 10.6.-1.9.2025.

Asiakkaille tehtävään kyselyyn vastasi 188 henkilöä ja työntekijöille tehtävään kyselyyn 119 henkilöä.

(https://s.lahella.fi/barometri 2025esitys.pdf)

Taimi ry kuuluu PäMi-verkostoon ja osallistuimme myös barometrin kyselyyn.

Tuen tarve on kasvanut, mutta apu ei aina yllä perille

Yhä useampi tarvitsee tukea mielenterveyteen ja raskaampaan arkeen, mutta apu ei aina tavoita ajoissa. Päihde- ja mielenterveysbarometrissa 2025 tuli esiin, että järjestöjen rooli korostuu enemmän kuin koskaan.

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen kentällä avun tarve näkyy selvästi: asiakkaiden pahoinvointi on lisääntynyt, ja tilanteet ovat usein aiempaa monimutkaisempia.

Mielenterveyden haasteet, päihteiden käyttö, taloudellinen ahdinko ja arjen ongelmat kulkevat monella rinnakkain. Harvoin kyse on vain yhdestä asiasta. Usein taustalla on kasaantuneita vaikeuksia. Samaan aikaan avun saaminen ei ole helpottunut, on käynyt jopa päinvastoin.

Julkisiin palveluihin pääsy voi olla hidasta, ja hoitopolut katkeilevat liian helposti. Kaikki eivät mahdu palveluiden kriteereihin. Osa jää odottamaan tukea tilanteessa, jossa apua tarvittaisiin heti. Näin syntyy väliinputoajia, ihmisiä, jotka eivät saa riittävää tukea mistään. Ja tässä kohtaa järjestöjen rooli korostuu.

Järjestöjen resurssit uhkaavat koko ajan vain vähentyä

Päihde- ja mielenterveysjärjestöt ovat monelle se paikka, johon voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä. Ne tarjoavat kohtaamista, kuuntelua ja yhteisöllisyyttä.

Järjestöissä ei vaadita diagnoosia tai lähetettä. Monelle ne ovat ensimmäinen askel kohti parempaa vointia. Joillekin ne ovat myös viimeinen turvaverkko silloin, kun muu järjestelmä ei kanna.

Tilannetta haastaa kuitenkin se, että samaan aikaan kun tuen tarve kasvaa, resurssit järjestöissä avustusten leikkausten myötä vähenevät.

Kohdataanko ihmiset ajoissa?

Sosiaaliturvan ja palveluiden heikennykset näkyvät suoraan ihmisten arjessa. Toimeentulo vaikeutuu, epävarmuus lisääntyy ja toipuminen hidastuu. Kun perusturva horjuu, myös voimat hakea ja vastaanottaa apua vähenevät. Riski syrjäytymiseen kasvaa.

Järjestöissä tämä kehitys nähdään konkreettisesti. Kuormitus lisääntyy, mutta resurssit eivät kasva samaa tahtia. Huoli tulevaisuudesta on todellinen: riittääkö apua kaikille sitä tarvitseville?

Kysymys ei ole vain palveluista, vaan siitä, miten yhteiskuntana pidämme huolta toisistamme. Sillä lopulta usein ratkaisevaa ei ole pelkästään se, mitä apua on tarjolla, vaan se, kohdataanko ihminen ajoissa. Kuullaanko, kun hän vielä jaksaa pyytää apua.

Siinä on tämän ajan tärkein tehtävä: varmistaa, ettei kukaan jää yksin silloin, kun elämä käy liian raskaaksi. Järjestöt ovat olleet paljon kantajina, miten tulevaisuudessa?

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Terapiamuodot ovat kaikki yhtä toimivia

Wed, 15 Apr 2026 10:11:57 +0200

Aamulehdessä oli 7.4.2026 artikkeli ”Eri terapiamuodot tehoavat yhtä hyvin”. Artikkelissa kerrottiin yhteenvetotutkimuksesta amerikkalaisessa yliopistossa (Rochesterin yliopisto). Siinä oli vertailtavana viiden eri terapiamuodon hoitotuloksia.

Tarkastelussa olivat psykodynaaminen terapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia, taideterapia ja mindfulness eli tietoisuustaitoharjoituksiin perustuva terapia.

Mindfulnessia käytettäessä hoito auttoi nopeimmin. Lopulta oireet kuitenkin vähenivät kaikissa käytetyissä terapiamuodoissa yhtä hyvin. Tämä voi yllättääkin. Eikö oikean menetelmän valinta ole ratkaisevaa?

Ratkaisevaa ei tutkimuksen mukaan ole niinkään menetelmä vaan terapeuttinen suhde. Miten sujuu asiakkaan ja terapeutin välinen yhteistyö ja millainen kokemus asiakkaalla on ymmärretyksi tulemisesta.

Tutkimuksia tehtiin 90 kymmenen vuoden aikana (2014-2024).

Mitä yhteisiä tekijöitä tutkijat sitten löysivät?

Todettiin, että hoitosuhde ei synny yksin terapiasta vaan asiakkaan valmius ja elämäntilanne vaikuttavat. Tärkeintä on luottamus, vuorovaikutus ja yhteinen ymmärrys ja säännölliset tapaamiset asiakkaan ja terapeutin välillä.

Tutkimuksessa tuli esille myös, että digitaalinen terapia voi olla yhtä tehokasta kuin kasvokkain tapaaminen. Näin ainakin lievässä/keskivaikeassa masennuksessa. Digitaalinen terapia (eli etäterapia, yhteys netin kautta) kannustaa asiakasta itsenäiseen työskentelyyn esimerkiksi erilaisten harjoitusten avulla. Niillä huomattiin olevan iso osa muutosta.

Vaikeammissa häiriöissä erot terapiamuotojen välillä voivat hieman korostua ja tietyt menetelmät sopivat paremmin tiettyihin ongelmiin. Muun muassa pakko-oireisessa häiriössä on todettu esimerkiksi altistamishoidon toimivan.

Ihminen ei ole menetelmä

Eri terapiamuodoilla on omat lähestymistapansa. Toiset keskittyvät ajatuksiin, toiset tunteisiin, toiset kehon kokemuksiin. Mutta ihminen ei jakaudu lokeroihin. Me olemme kokonaisuuksia: kehoa, mieltä, tunteita ja kokemuksia. Siksi myös hoitava vaikutus syntyy usein kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta.

Hoitava suhde ei synny vain auttajasta. Se syntyy kahden ihmisen välillä. Myös asiakkaan oma panostaminen on todella tärkeää. Esimerkiksi: sitoutuminen omaan fyysiseen ja mielen hyvinvointiin, omien tunteitten tutkiminen ja kehon viestien kuunteleminen. Terapiaan on hyvä osallistua avoimin mielin ja pyrkiä olemaan rohkeasti oma itsensä.

Kun saa kokemuksen siitä, että ei ole yksin ja tulee hyväksytyksi, keho ja mieli saavat mahdollisuuden rauhoittua. Silloin hoito lähtee tehoamaan, on menetelmä sitten mikä onkaan.

teksti: ritva@taimiry.fi

kuvat: pixabay

Toipumassa takaisin työelämään

Thu, 09 Apr 2026 10:08:27 +0200

”Yksisiipinen on ihminen,

kaksi siihen tarvitaan,

kaksi siipeä, kaksi ihmistä,

että voisimme lentää,

päästä kauas, lähelle, sisälle.

Puuttuvia siipiä,

ovat ihmiset toisilleen,

tikapuita taivaisiin.”

-Tommy Tabermann

Yllä oleva runo, Yksisiipiset, kuvaa osuvasti kolmen kuukauden työkokeiluani Taimilla. Aloitin työkokeilun tammikuussa 2026, kun omat siipeni eivät kantaneet selkäleikkauksen jälkeen takaisin työelämään. Kärsin hermoperäisistä oireista, jalkojen kivuista ja puutumisesta. Myös mieli voi huonosti pitkän sairausloman, pelottavan operaation ja kaikkien siitä seuranneiden muutosten jäljiltä.

Työkokeilun aloittaminen jännitti minua kovasti. Jaksaisiko kehoni? Miten sopeutuisin olemaan osana yhteisöä? Osaisinko olla läsnä kohtaamisissa? Katsoisivatko ihmiset oudoksuen, jos en pystyisikään istumaan?

Yli vuoden mittaista sairauslomaa edeltäen olin toiminut kuusi vuotta sosiaalialalla, päihde- ja mielenterveystyössä. Työelämän ulkopuolelle jääminen ja pitkän toipumisprosessin hyväksyminen oli vaikea paikka. Välitin suuresti asiakkaistani, ihmisten auttamisesta ja silloisesta työyhteisöstä, johon sain kuulua.

Ennen Taimille tuloa oloni oli irrallinen, yksinäinenkin. Ikään kuin paikkani maailmassa olisi otettu pois. Tammikuussa asiat alkoivat kuitenkin liikkua eteenpäin.

Kuten monesti on todettu, Taimiin on helppo tulla. Ruusantalon seinien sisäpuolella ihmiset eivät ole näkymättömiä toisilleen. Ulko-oven käydessä paikalla oleva yhteisö avautuu jokaiselle uudelle tulijalle lämmöllä. Kohtaamispaikan tila tuntuu kasvavan sitä mukaan kuin sen penkit täyttyvät.

Ihmiset ovat aidosti ja kiinnostuneesti läsnä toisilleen. Yhteisössä niin hiljainen kuin keskusteleva tyyppi ovat yhtä arvokkaita. Jokaisena hetkenä saat olla sellainen kuin olet. Koko työkokeiluni ajan, se on koskettanut minua kaikista eniten.

Vastoin odotuksiani Taimilla käymisen myötä kuntoutumiseni alkoi hiljalleen edetä. Viikkojen saatossa pystyin istumaan pidempiä aikoja. En enää joutunut makaamaan jalat kohti kattoa Ritvan työhuoneessa, tai lähtenyt hankalasti liikkeelle sohvannurkasta. Kivut vähenivät, samoin puutumisen ja pistelyn tunteet. Kuljin Aleksanterin kirkkopuiston läpi joka päivä aavistuksen kevyempänä.

Hiljalleen mielikin alkoi palautumaan. Päivittäiset kohtaamiset yhteisössä palauttivat kadonnutta merkityksen tunnetta. Minut toivotettiin tervetulleeksi muiden joukkoon joka päivä. Vaikka roolini oli työkokeilijan, koin olevani ensisijaisesti Kaarina. Se tuntui hyvältä.

Lopulta sain työpaikan, yllättävän ja hyvän. Kaikesta innostuksestani huolimatta, tunnelma on myös haikea. Aika Taimilla tulee päätökseensä, ja tämä tuttu yhteisö vaihtuu uuteen. Mikään ei ole niin varmaa elämässä kuin muutos. Omalla kohdallani suunta on vihdoin parempaan, vaikka jään syvästi kaipaamaan tätä ajanjaksoa elämässäni.

Jos ihminen todella on kaikkien kokemustensa summa, on aikani Taimilla tehnyt minusta ehjemmän, kokonaisemman ja onnellisemman ihmisen. Kiitos siitä jokaiselle osana olleelle.

-Kaarina

teksti: Kaarina

kuvat: pixabay

Suomi on taas maailman onnellisin maa

Thu, 26 Mar 2026 11:03:22 +0200

Tämä uutinen toistuu vuodesta toiseen. Ja silti se herättää monessa meistä hämmennystä, jopa ärtymystä:

Ketkä ovat niitä onnellisia? Missä he ovat?

Erityisesti silloin, kun oma elämä tuntuu raskaalta, tällainen väite voi tuntua kaukaiselta ja epäreilultakin.

Mitä “onnellisuus” oikeasti tarkoittaa?

Maailman onnellisin maa -raportin (World Happiness Report) julkaisee YK:n kestävän kehityksen verkosto. Raporttia varten tehdyissä tutkimuksissa onnellisuus ei tarkoita jatkuvaa iloa tai kevyttä elämää. Se ei mittaa sitä, kuinka moni hymyilee tai herää aamulla hyvällä fiiliksellä. Se mittaa sitä, millaiset elämän perusedellytykset ihmisillä on.

Onko turvaa?

Saako apua, jos sitä tarvitsee?

Voiko yhteiskuntaan jollain tavalla luottaa?

Joutuuko pärjäämään täysin yksin?

Onnellisuustutkimuksessa huomioidaan bruttokansantuote asukasta kohden, terveiden elinvuosien odote, sosiaalinen tuki, mahdollisuus koulutukseen, ympäristön tila, vapaus ja korruption taso. Näissä asioissa Suomi pärjää hyvin.

Kun oma kokemus on toisenlainen

Silti samaan aikaan moni voi huonosti.

Yksinäisyys, mielenterveyden haasteet, taloudellinen huoli tai elämän kuormitus eivät katoa sillä, että elämme “onnellisessa maassa”.

Ne ovat todellisia kokemuksia. Myös ne ansaitsevat tulla nähdyiksi. Siksi on täysin ymmärrettävää, jos tällainen uutinen herättää ristiriitaa tai jopa kiukkua.

Molemmat voivat olla totta. Suomi voi olla tilastojen mukaan onnellinen maa, ja silti yksittäinen ihminen voi olla väsynyt, surullinen tai kuormittunut. Nämä eivät sulje toisiaan pois.

“Onnellisuus” tässä yhteydessä tarkoittaa enemmän lähtökohtia kuin lopputulosta. Sitä, että rakenteet kannattelevat. Ainakin jossain määrin.

Sana onnellisuus on myös aika vahva, ehkä tutkimuksessa kuitenkin selvitetään enemmän tyytyväisyyttä.

Turvaa, vaikka ei tunnu hyvältä

Se, että meillä on sosiaaliturvaa, palveluja ja paikkoja kohdata toisiamme, ei tarkoita, että elämä olisi helppoa. Mutta se voi tarkoittaa, että kaikkea ei tarvitse kantaa yksin. Ja joskus se on enemmän kuin miltä se arjessa tuntuu. Pienet asiat kannattelevat meitä. “Onnellisuus” ei tarvitse olla suurta ja näkyvää. Se voi olla jotain hyvin pientä ja arkista.

Se voi olla:

– hetki, jolloin joku kuuntelee

– tunne siitä, että on tervetullut johonkin

– pieni hengähdyshetki keskellä vaikeaa päivää

Joskus se on sitä, että selviää tästä päivästä. Ja sekin riittää.

Ps.

Taimissa voit kohdata toisia ihmisiä. Olla osa porukkaa. Tulla kuulluksi ja kuuntelijaksi. Ja olet aina tervetullut.

teksti: ritva@taimiry.fi

kuvat: pixabay

Ykä on joka paikan höylä ja ihmisten kohtaaja

Thu, 19 Mar 2026 11:18:03 +0200

Ykä on toiminut Taimin kiinteistöhoitajana ja apuohjaajana vuoden alusta lähtien. Hänen työnkuvansa on monipuolinen:

– Huolehdin tilojen kunnossapidosta ja tarkkailen, missä voisi olla tulossa ongelmia. Tämä on ennakoivaa huoltoa. Katsastelen ja korjailen myös noita mööpeleitä, hän kertoo.

– Olen vähän sellainen joka paikan höylä. Jos jossakin on korjattavaa, selvitän, osaanko tehdä sen itse vai pitääkö hankkia uusi tai pyytää ammattilainen apuun.

Taimin Ruusantalo on jo yli 100 vuotta vanha, mikä tuo omat erityispiirteensä työhön:

– Tällaisessa vanhassa talossa täytyy tehdä kompromisseja. Pieniä puutteita voi hyväksyä, mutta perusasioiden on toimittava: lämmön, veden, ikkunoiden ja lukkojen.

Ykän tapaa yleensä kohtaamispaikassa ja tiistaisin hän ohjaa siellä myös tietovisaa.

Käsillä tekemisen ja musiikin mies

Ykä huolehtii myös Taimin musiikkivälineistä. Hänellä on vahva musiikkitausta, 1990-luvulla musiikki oli jopa hänen päätyönsä.

Hän on soittanut useissa kokoonpanoissa ja ollut mukana tekemässä levyjä eri artistien kanssa, myös kansainvälisesti julkaistuja. Taimin soittimet ovat siis osaavissa käsissä.

Koulutukseltaan Ykä on konetekniikan insinööri, ja hänellä on laaja osaaminen huolto- ja korjausalalta. Hän on opiskellut myös autotekniikkaa sekä teknistä kirjoittamista englanniksi:

– Siinä koulutuksessa teimme paljon käyttöohjeita. Siinä samalla innostuin englannin kielestä, jota tarvitsin myöhemmin työmatkoilla ja kansainvälisissä työyhteisöissä.

Hän on entisöinyt moottoripyöriä ja korjannut autoja sekä työkseen että harrastuksena:

– Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta pärisevästä, hän naurahtaa.

Juuret Lapissa

Ykän juuret ovat Lapissa, pienessä kylässä Ylitornion Lohijärvellä.

– Olin 14-vuotias, kun muutimme pois, mutta lappilaisuus on edelleen vahva osa minua. Meän kieli on murre, jota pidän äidinkielenäni. Mies lähtee Lapista, mutta Lappi ei miehestä, Ykä sanoo.

Lapsuudessa arki ulottui myös Ruotsin puolelle:

– Kävimme siellä viikoittain Matkarenki-nimisessä kylässä kaupassa ja kirjastossa. Sieltä löytyi paljon suomenkielisiä kirjoja. Näimme myös Ruotsin televisiokanavia. Suomalaisista kanavista näkyi siihen aikaan Lapissa vain yksi.

– Mutta ei sitä televisiota juuri kaivattu. Luonto oli tärkein, ja tekemistä riitti aina.

Ihmisten äärellä

Taimi on Ykälle viimeinen työpaikka ennen eläkettä.

– Tämä on ollut mukavaa. Tänne on helppo tulla. Työ on vaihtelevaa. Se on ollut aivan erilaista kuin insinöörityö. Täällä ei ole kiireen ilmapiiriä.

– Vaikka en koe itseäni erityisen sosiaaliseksi, täällä on ollut helppo jutella ihmisten kanssa, kun siihen on aikaa.

Työ on tuonut mukanaan myös uusia näkökulmia ihmisiin:

– Täällä kohtaa ihmisiä, joita ei muualla tapaisi. Keskusteluissa nousee esiin elämän haasteita, mutta niitähän meillä kaikilla on. Olemme lopulta kaikki samassa veneessä.

Kohtaamiset ovat vahvistaneet myös kokemusta ihmisten yhdenvertaisuudesta:

– On käynyt entistä selvemmäksi, että jokaisella on oikeus hyvään elämään, taustasta riippumatta. Nykyään heikompiosaisten palveluja rajoitetaan. Sivistysvaltiossa niitä pitäisi parantaa, hän vielä toteaa.

Ykä arvostaa Taimia paikkana, jossa ihminen tulee kohdatuksi:

– Ei ole kovin montaa paikkaa, jossa ihminen tulee aidosti nähdyksi ja kuulluksi. Täällä ollaan oikeasti kiinnostuneita sinusta.

Hänen oma elämänkokemuksensa on syventänyt ymmärrystä. Vuonna 2018 hän sairastui vakavasti:

– Sain sydäninfarktin ja aivoverenvuodon. Toipuminen kesti pitkään, ja siihen liittyi myös masennus.

Arki tuo edelleen omat haasteensa:

– Välillä sanojen löytäminen on vaikeaa, ja joskus koen sosiaalista kuormitusta. Silloin vetäydyn hetkeksi tekemään rauhallisempia töitä.

Rauhallisempi rytmi tulevaisuudessa

Tulevaisuudelta Ykä ei toivo suuria muutoksia:

– Jos elämä jatkuisi tähän malliin, se olisi hyvä.

Hän lukee paljon tietokirjoja, erityisesti historiasta, fysiikasta, kosmologiasta ja teknologiasta. Kitara soi edelleen, ja kävelylenkit Pyynikin maisemissa kuuluvat arkeen.

– Toivon, että voin viettää enemmän aikaa Lapissa ja pidempiä jaksoja kerrallaan, hän sanoo.

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Taimin vapaaehtoisten hyvinvointi-iltapäivässä todettiin: ”Vapaaehtoistoiminta antaa paljon ja vahvistaa myös tekijäänsä”

Wed, 11 Mar 2026 15:25:59 +0200

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Tämä ajatus nousi esiin Taimin vapaaehtoisten hyvinvointi-iltapäivässä. Mielenterveyden Keskusliiton järjestämässä työpajassa pysähdyttiin pohtimaan vapaaehtoisten omia vahvuuksia, kohtaamisia ja sitä, mikä tekee toiminnasta merkityksellistä. Kouluttajana toimi keskusliiton Anniina Kipponen.

Aluksi pysähdyttiin miettimään omia vahvuuksia vapaaehtoisena. Jokainen sai valita kortin, joka kuvasi omaa vahvuutta. Jollekin se oli kuuntelemisen taito, toiselle rauhallisuus, kolmannelle rohkeus kohdata uusia ihmisiä.

Kun vahvuuden löytää ja sanoittaa, se alkaa usein näkyä myös arjessa. Omien vahvuuksien tunnistaminen lisää hyvinvointia ja tyytyväisyyttä elämään. Se vahvistaa onnistumisen kokemuksia ja syventää tunnetta siitä, että omalla tekemisellä on merkitystä.

Välillä juuri omien voimavarojen äärelle pysähtyminen tuo toivoa ja turvaa myös haastavien tilanteiden keskellä.

Kaikki kohtaamiset eivät ole helppoja

Vapaaehtoistoiminnassa tulee vastaan myös tilanteita, jotka voivat tuntua hankalilta. Ihmisillä on erilaisia tarpeita, odotuksia ja tunteita, ja joskus ne törmäävät toisiinsa.

Silloin auttaa pieni pysähdys. Kun ottaa hetken etäisyyttä tilanteeseen, rauhoittaa hengitystä ja kuuntelee itseään, on helpompi nähdä tilanne hieman laajemmasta näkökulmasta. Samalla voi huomata myös toisen ihmisen tunteita ja tarpeita.

Keskustelu helpottuu usein, kun puhuu omasta kokemuksestaan: mitä minä ajattelen, miltä minusta tuntuu. Syyttelyn sijaan syntyy mahdollisuus ymmärtää.

Pienillä sanoilla ja teoilla voi avata tilaa muille ja vahvistaa ryhmän turvallista ilmapiiriä.

Pysähdys tähän hetkeen

Apuna voi olla myös taito olla läsnä. Kun mieli rauhoittuu ja huomio palaa tähän hetkeen, kohtaaminen toisen ihmisen kanssa syvenee.

Iltapäivässä harjoiteltiin yksinkertaista aistiharjoitusta: pysähdyttiin hetkeksi huomaamaan ympärillämme värejä, kehon tuntemuksia, ääniä, tuoksuja ja makuja. Tällainen pieni hetki voi vähentää stressiä, lisätä keskittymistä ja palauttaa tunteen rauhasta.

Vapaaehtoistoiminnan merkityksellisyys

Taimissa on eri mahdollisuuksia toimia vapaaehtoisena: voi esimerkiksi ohjata vertais- tai harrasteryhmiä tai toimia kohtaamispaikan valvojana.Vapaaehtoistoiminnassa kohdataan ihmisiä, kuullaan tarinoita ja jaetaan hetkiä, jotka voivat olla pieniä mutta merkityksellisiä.

Vapaaehtoiset kertoivat, kuinka tehtävä Taimissa tuo monille paljon iloa ja merkityksellisyyttä arkeen. Se voi tarjota vertaistukea, mahdollisuuden auttaa muita ja kokemuksen siitä, että on tärkeä.

Erityisesti kohtaamiset nousivat esille: hyviä keskusteluja, kiitollisia kävijöitä ja sitä tunnetta, että saa aikaan jotakin hyvää toisille. Todettiin myös, että vapaaehtoistoiminta tuo rytmiä viikkoon, sisältöä elämään ja mahdollisuuden oppia uutta.

Ja joskus vapaaehtoistoiminnan ilot ovat hyvin arkisia, heittona tuli esimerkiksi: “Täällä on tosi hyvä kaakao.”

Todettiin, että Taimi on paikka, johon on helppo tulla. Täällä on yhteisö, jossa tuntee kuuluvansa joukkoon:

“Sua kaivataan, jos et tule paikalle.”

Se kertoo paljon yhteisön merkityksestä.

Pieni kiitos itselle

Iltapäivän lopuksi jokainen sai vielä kirjoittaa kortin itselleen. Sai kiittää ja kannustaa itseään vaikka siitä, mitä Taimissa tekee. On tärkeää huomata myös oma panos ja pysähtyä hetkeksi sen äärelle.

Taimin vapaaehtoiset ansaitsevat kiitokset. He ovat upeita ja tekevät tätä sydämellään. He mahdollistavat Taimissa monipuolista ja aktiivista toimintaa sekä antavat paljon muille.

Ilman heitä Taimi ei olisi sama paikka.

Taimilla alkaa uusi ryhmä riippuvuuksista

Wed, 04 Mar 2026 10:58:23 +0200

teksti ja kuva: Petteri

Hei, oon Petteri ja aloitan Taimilla uuden vertaistukiryhmän.

Taimilla on paljon ryhmiä, mutta tämänkaltaiselle vertaistukiryhmälle on ollut mun mielestä selkeä tarve.

Ryhmä on suunnattu kaikille, joita riippuvuuskäyttäytyminen on jollain tavalla koskettanut. Mukaan ovat tervetulleita sekä toipujat että aktiivisessa tai retkahdusvaiheessa olevat, ja myös läheiset. Kynnys on tarkoitus pitää mahdollisimman matalana, eikä tarvitse olla missään tietyssä vaiheessa. Jos asia on mietityttänyt, niin mukaan voi tulla ihan vaan katsomaan.

Ajatus tästä ryhmästä vahvistui myös siksi, että oon ohjannut vastaavanlaista ryhmää aiemmin ja huomasin silloin, että tällaiselle on oikeasti kysyntää. Kun samalla tajusin, että Taimin ryhmävalikoimasta ei vielä löydy tällaista, tuntui luontevalta lähteä kokeilemaan.

Myös vierailu Arttelin toipumisorientaatio tapahtumassa vahvisti ajatusta. Sieltä jäi pyörimään mieleen kysymys siitä, miten asiakaslähtöisyys oikeasti toteutuu, varsinkin silloin kun puhutaan riippuvuuksista. Joidenkin tarinoiden perusteella tuli fiilis, ettei kuulluksi tuleminen ja mukaan ottaminen aina toteudu niin hyvin kuin pitäisi. Siksi haluan, että tässä ryhmässä painotus on aidosti asiakaslähtöinen.

Ratkaisukeskeisyyden kautta se tarkoittaa mulle sitä, että ryhmä saa itse määritellä, mitä aiheita ja näkökulmia nostetaan esiin. Jokainen kerta rakentuu osallistujien omista kokemuksista ja siitä, mitä sillä kerralla nousee esiin.

Ryhmässä keskustelu on pääosassa. En ole tulossa pitämään mitään luentoa, vaan mun rooli on ohjata keskustelua, jakaa puheenvuoroja ja pitää huolta siitä, että ilmapiiri pysyy turvallisena. Saat olla mukana just omalla tavalla ja omassa tahdissa. Ei olla koulunpenkillä, eli ketään ei pakoteta vastaamaan, vaan voi tulla myös ihan vaan kuuntelemaan.

Tapaamiskertoja on tarkoitus olla noin 6–8. Jokaisella kerralla on oma teemansa, ja sen jälkeen voidaan palata aiempiin teemoihin uudestaan. Koska ryhmässä osallistujat ja kokemukset voivat vaihdella, jokainen kerta on silti erilainen. Tavoitteena on, että jokaisesta kerrasta jäisi käteen edes yksi ajatus, oivallus tai pieni askel, jota voi kokeilla omassa arjessa.

Ensimmäinen kerta järjestetään 11.3. KLO: 13:00-14:30. Ryhmä pidetään Taimi ry:llä osoitteessa Koulukatu 11, tilassa nimeltä 'Rauha'. Mukaan ei tarvitse ilmoittautua erikseen, mutta jos haluaa varmistaa paikkansa, voi olla yhteydessä etukäteen toimistolle.

Jos tää aihe on ollut sulla mielessä jollain tavalla, niin tuuhan käymään!

Kohtaamistyö vei mukanaan

Fri, 20 Feb 2026 08:32:53 +0200

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Taimi on Outan ensimmäinen harjoittelupaikka sosionomin opinnoissa. Hänellä oli alusta asti selkeä ajatus: hän halusi kokemusta järjestötyöstä ja ennen kaikkea mielenterveystyöstä.

Outa on uudelleenkouluttautumassa. Aiemmalta koulutukseltaan hän on psykologian maisteri, ja tutkinnon hän suoritti Alankomaissa.

– Halusin työskennellä siellä, missä koin minulle olevan eniten tarvetta: kohtaamisissa ihmisten kanssa.

Hänen toimintaansa ohjaavat vahvasti arvot sekä halu edistää tasa-arvoisempaa ja lempeämpää maailmaa.

Yhteisöllisyys yllätti ja kosketti

Harjoittelupaikkaa etsiessään Outa perehtyi Tampereen mielenterveysjärjestöihin. Taimi vaikutti helposti lähestyttävältä, lämpimältä ja ennen kaikkea yhteisölliseltä.

– Ja täällä olen todella saanut kokea sen yhteisöllisyyden, hän sanoo.

– Välillä jopa unohdan olevani harjoittelija. Olen yksi yhteisössä. Ihmiset ovat päästäneet minut lähelleen, mistä olen kiitollinen. Kun kohtaan täällä ihmisiä, saan nähdä pilkahduksen heidän elämästään. Täällä otetaan jokainen huomioon, katsotaan ystävällisesti ja jutellaan, ollaan todellisen inhimillisyyden äärellä.

Myös keskustelut työntekijöiden kanssa ovat olleet hänelle tärkeitä ja avartavia.

– Olen saanut täältä eväitä merkittävään ammatilliseen harppaukseen, ja ajatusmaailmassani on tapahtunut paljon.

Harjoittelu avasi järjestötyön kokonaiskuvaa

Outan yhtenä tavoitteena oli tutustua järjestötyöhön käytännössä, ja siinä tavoitteessa hän kokee onnistuneensa.

– Olen saanut osallistua yhteistyökumppanien kokouksiin, yhdistyksen tilastointiin sekä toiminnan raportointiin rahoittajille. Olen nähnyt järjestötyön haasteita ja sen, mitä kaikkea vaaditaan, jotta toiminta on mahdollista.

Kohtaamistyö on iso osa harjoittelua. Lisäksi Outa kertoo tekevänsä samoja asioita kuin muutkin:

– Kohtaamispaikan valmistelua, ryhmiin osallistumista ja myös tiskaamista. Kaikessa näkyy yhdessä tekeminen.

Hän uskoo, että monet harjoittelun aikana saadut kokemukset kulkevat hänen mukanaan pitkälle tulevaisuuteen.

Katse tulevaan: rinnalla kulkemista ja vaikuttamista

Tulevaisuuden työtehtävissään Outa toivoo voivansa kulkea ihmisten rinnalla.

– Yhdistelmä yksilöohjausta ja yhteisöllisyyttä kiinnostaa. Jossain vaiheessa suunnittelen opiskelevani vielä psykoterapeutiksi.

Outa pohtii, että yhteiskunnallinen tilanne näkyy Taimissa vahvasti arjen työssä.

– Täällä näkee päivittäin, miten tämän hetken päätökset vaikuttavat ihmisten elämiin. Tulevana sosionomina koen, että minulla on vastuu vaikuttaa ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tämä harjoittelu on antanut siihen eväitä.

Lopuksi Outa toteaa, että päättäjien olisi hyvä tulla hetkeksi tekemään tätä työtä.

– Silloin he näkisivät, mitä Taimin kaltaiset yhteisöt merkitsevät ihmisille. Järjestöjen tulevaisuus on epävarmaa, mutta tällaisissa paikoissa näkee niiden todellisen merkityksen. Täällä ihmiset eivät ole vain sanoja päätöksissä, vaan eläviä, ainutlaatuisia tarinoita.