Taimi ry - Kipunoita #Harrastukset

Toipumassa takaisin työelämään

Thu, 09 Apr 2026 10:08:27 +0200

”Yksisiipinen on ihminen,

kaksi siihen tarvitaan,

kaksi siipeä, kaksi ihmistä,

että voisimme lentää,

päästä kauas, lähelle, sisälle.

Puuttuvia siipiä,

ovat ihmiset toisilleen,

tikapuita taivaisiin.”

-Tommy Tabermann

Yllä oleva runo, Yksisiipiset, kuvaa osuvasti kolmen kuukauden työkokeiluani Taimilla. Aloitin työkokeilun tammikuussa 2026, kun omat siipeni eivät kantaneet selkäleikkauksen jälkeen takaisin työelämään. Kärsin hermoperäisistä oireista, jalkojen kivuista ja puutumisesta. Myös mieli voi huonosti pitkän sairausloman, pelottavan operaation ja kaikkien siitä seuranneiden muutosten jäljiltä.

Työkokeilun aloittaminen jännitti minua kovasti. Jaksaisiko kehoni? Miten sopeutuisin olemaan osana yhteisöä? Osaisinko olla läsnä kohtaamisissa? Katsoisivatko ihmiset oudoksuen, jos en pystyisikään istumaan?

Yli vuoden mittaista sairauslomaa edeltäen olin toiminut kuusi vuotta sosiaalialalla, päihde- ja mielenterveystyössä. Työelämän ulkopuolelle jääminen ja pitkän toipumisprosessin hyväksyminen oli vaikea paikka. Välitin suuresti asiakkaistani, ihmisten auttamisesta ja silloisesta työyhteisöstä, johon sain kuulua.

Ennen Taimille tuloa oloni oli irrallinen, yksinäinenkin. Ikään kuin paikkani maailmassa olisi otettu pois. Tammikuussa asiat alkoivat kuitenkin liikkua eteenpäin.

Kuten monesti on todettu, Taimiin on helppo tulla. Ruusantalon seinien sisäpuolella ihmiset eivät ole näkymättömiä toisilleen. Ulko-oven käydessä paikalla oleva yhteisö avautuu jokaiselle uudelle tulijalle lämmöllä. Kohtaamispaikan tila tuntuu kasvavan sitä mukaan kuin sen penkit täyttyvät.

Ihmiset ovat aidosti ja kiinnostuneesti läsnä toisilleen. Yhteisössä niin hiljainen kuin keskusteleva tyyppi ovat yhtä arvokkaita. Jokaisena hetkenä saat olla sellainen kuin olet. Koko työkokeiluni ajan, se on koskettanut minua kaikista eniten.

Vastoin odotuksiani Taimilla käymisen myötä kuntoutumiseni alkoi hiljalleen edetä. Viikkojen saatossa pystyin istumaan pidempiä aikoja. En enää joutunut makaamaan jalat kohti kattoa Ritvan työhuoneessa, tai lähtenyt hankalasti liikkeelle sohvannurkasta. Kivut vähenivät, samoin puutumisen ja pistelyn tunteet. Kuljin Aleksanterin kirkkopuiston läpi joka päivä aavistuksen kevyempänä.

Hiljalleen mielikin alkoi palautumaan. Päivittäiset kohtaamiset yhteisössä palauttivat kadonnutta merkityksen tunnetta. Minut toivotettiin tervetulleeksi muiden joukkoon joka päivä. Vaikka roolini oli työkokeilijan, koin olevani ensisijaisesti Kaarina. Se tuntui hyvältä.

Lopulta sain työpaikan, yllättävän ja hyvän. Kaikesta innostuksestani huolimatta, tunnelma on myös haikea. Aika Taimilla tulee päätökseensä, ja tämä tuttu yhteisö vaihtuu uuteen. Mikään ei ole niin varmaa elämässä kuin muutos. Omalla kohdallani suunta on vihdoin parempaan, vaikka jään syvästi kaipaamaan tätä ajanjaksoa elämässäni.

Jos ihminen todella on kaikkien kokemustensa summa, on aikani Taimilla tehnyt minusta ehjemmän, kokonaisemman ja onnellisemman ihmisen. Kiitos siitä jokaiselle osana olleelle.

-Kaarina

teksti: Kaarina

kuvat: pixabay

Suomi on taas maailman onnellisin maa

Thu, 26 Mar 2026 11:03:22 +0200

Tämä uutinen toistuu vuodesta toiseen. Ja silti se herättää monessa meistä hämmennystä, jopa ärtymystä:

Ketkä ovat niitä onnellisia? Missä he ovat?

Erityisesti silloin, kun oma elämä tuntuu raskaalta, tällainen väite voi tuntua kaukaiselta ja epäreilultakin.

Mitä “onnellisuus” oikeasti tarkoittaa?

Maailman onnellisin maa -raportin (World Happiness Report) julkaisee YK:n kestävän kehityksen verkosto. Raporttia varten tehdyissä tutkimuksissa onnellisuus ei tarkoita jatkuvaa iloa tai kevyttä elämää. Se ei mittaa sitä, kuinka moni hymyilee tai herää aamulla hyvällä fiiliksellä. Se mittaa sitä, millaiset elämän perusedellytykset ihmisillä on.

Onko turvaa?

Saako apua, jos sitä tarvitsee?

Voiko yhteiskuntaan jollain tavalla luottaa?

Joutuuko pärjäämään täysin yksin?

Onnellisuustutkimuksessa huomioidaan bruttokansantuote asukasta kohden, terveiden elinvuosien odote, sosiaalinen tuki, mahdollisuus koulutukseen, ympäristön tila, vapaus ja korruption taso. Näissä asioissa Suomi pärjää hyvin.

Kun oma kokemus on toisenlainen

Silti samaan aikaan moni voi huonosti.

Yksinäisyys, mielenterveyden haasteet, taloudellinen huoli tai elämän kuormitus eivät katoa sillä, että elämme “onnellisessa maassa”.

Ne ovat todellisia kokemuksia. Myös ne ansaitsevat tulla nähdyiksi. Siksi on täysin ymmärrettävää, jos tällainen uutinen herättää ristiriitaa tai jopa kiukkua.

Molemmat voivat olla totta. Suomi voi olla tilastojen mukaan onnellinen maa, ja silti yksittäinen ihminen voi olla väsynyt, surullinen tai kuormittunut. Nämä eivät sulje toisiaan pois.

“Onnellisuus” tässä yhteydessä tarkoittaa enemmän lähtökohtia kuin lopputulosta. Sitä, että rakenteet kannattelevat. Ainakin jossain määrin.

Sana onnellisuus on myös aika vahva, ehkä tutkimuksessa kuitenkin selvitetään enemmän tyytyväisyyttä.

Turvaa, vaikka ei tunnu hyvältä

Se, että meillä on sosiaaliturvaa, palveluja ja paikkoja kohdata toisiamme, ei tarkoita, että elämä olisi helppoa. Mutta se voi tarkoittaa, että kaikkea ei tarvitse kantaa yksin. Ja joskus se on enemmän kuin miltä se arjessa tuntuu. Pienet asiat kannattelevat meitä. “Onnellisuus” ei tarvitse olla suurta ja näkyvää. Se voi olla jotain hyvin pientä ja arkista.

Se voi olla:

– hetki, jolloin joku kuuntelee

– tunne siitä, että on tervetullut johonkin

– pieni hengähdyshetki keskellä vaikeaa päivää

Joskus se on sitä, että selviää tästä päivästä. Ja sekin riittää.

Ps.

Taimissa voit kohdata toisia ihmisiä. Olla osa porukkaa. Tulla kuulluksi ja kuuntelijaksi. Ja olet aina tervetullut.

teksti: ritva@taimiry.fi

kuvat: pixabay

Ykä on joka paikan höylä ja ihmisten kohtaaja

Thu, 19 Mar 2026 11:18:03 +0200

Ykä on toiminut Taimin kiinteistöhoitajana ja apuohjaajana vuoden alusta lähtien. Hänen työnkuvansa on monipuolinen:

– Huolehdin tilojen kunnossapidosta ja tarkkailen, missä voisi olla tulossa ongelmia. Tämä on ennakoivaa huoltoa. Katsastelen ja korjailen myös noita mööpeleitä, hän kertoo.

– Olen vähän sellainen joka paikan höylä. Jos jossakin on korjattavaa, selvitän, osaanko tehdä sen itse vai pitääkö hankkia uusi tai pyytää ammattilainen apuun.

Taimin Ruusantalo on jo yli 100 vuotta vanha, mikä tuo omat erityispiirteensä työhön:

– Tällaisessa vanhassa talossa täytyy tehdä kompromisseja. Pieniä puutteita voi hyväksyä, mutta perusasioiden on toimittava: lämmön, veden, ikkunoiden ja lukkojen.

Ykän tapaa yleensä kohtaamispaikassa ja tiistaisin hän ohjaa siellä myös tietovisaa.

Käsillä tekemisen ja musiikin mies

Ykä huolehtii myös Taimin musiikkivälineistä. Hänellä on vahva musiikkitausta, 1990-luvulla musiikki oli jopa hänen päätyönsä.

Hän on soittanut useissa kokoonpanoissa ja ollut mukana tekemässä levyjä eri artistien kanssa, myös kansainvälisesti julkaistuja. Taimin soittimet ovat siis osaavissa käsissä.

Koulutukseltaan Ykä on konetekniikan insinööri, ja hänellä on laaja osaaminen huolto- ja korjausalalta. Hän on opiskellut myös autotekniikkaa sekä teknistä kirjoittamista englanniksi:

– Siinä koulutuksessa teimme paljon käyttöohjeita. Siinä samalla innostuin englannin kielestä, jota tarvitsin myöhemmin työmatkoilla ja kansainvälisissä työyhteisöissä.

Hän on entisöinyt moottoripyöriä ja korjannut autoja sekä työkseen että harrastuksena:

– Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta pärisevästä, hän naurahtaa.

Juuret Lapissa

Ykän juuret ovat Lapissa, pienessä kylässä Ylitornion Lohijärvellä.

– Olin 14-vuotias, kun muutimme pois, mutta lappilaisuus on edelleen vahva osa minua. Meän kieli on murre, jota pidän äidinkielenäni. Mies lähtee Lapista, mutta Lappi ei miehestä, Ykä sanoo.

Lapsuudessa arki ulottui myös Ruotsin puolelle:

– Kävimme siellä viikoittain Matkarenki-nimisessä kylässä kaupassa ja kirjastossa. Sieltä löytyi paljon suomenkielisiä kirjoja. Näimme myös Ruotsin televisiokanavia. Suomalaisista kanavista näkyi siihen aikaan Lapissa vain yksi.

– Mutta ei sitä televisiota juuri kaivattu. Luonto oli tärkein, ja tekemistä riitti aina.

Ihmisten äärellä

Taimi on Ykälle viimeinen työpaikka ennen eläkettä.

– Tämä on ollut mukavaa. Tänne on helppo tulla. Työ on vaihtelevaa. Se on ollut aivan erilaista kuin insinöörityö. Täällä ei ole kiireen ilmapiiriä.

– Vaikka en koe itseäni erityisen sosiaaliseksi, täällä on ollut helppo jutella ihmisten kanssa, kun siihen on aikaa.

Työ on tuonut mukanaan myös uusia näkökulmia ihmisiin:

– Täällä kohtaa ihmisiä, joita ei muualla tapaisi. Keskusteluissa nousee esiin elämän haasteita, mutta niitähän meillä kaikilla on. Olemme lopulta kaikki samassa veneessä.

Kohtaamiset ovat vahvistaneet myös kokemusta ihmisten yhdenvertaisuudesta:

– On käynyt entistä selvemmäksi, että jokaisella on oikeus hyvään elämään, taustasta riippumatta. Nykyään heikompiosaisten palveluja rajoitetaan. Sivistysvaltiossa niitä pitäisi parantaa, hän vielä toteaa.

Ykä arvostaa Taimia paikkana, jossa ihminen tulee kohdatuksi:

– Ei ole kovin montaa paikkaa, jossa ihminen tulee aidosti nähdyksi ja kuulluksi. Täällä ollaan oikeasti kiinnostuneita sinusta.

Hänen oma elämänkokemuksensa on syventänyt ymmärrystä. Vuonna 2018 hän sairastui vakavasti:

– Sain sydäninfarktin ja aivoverenvuodon. Toipuminen kesti pitkään, ja siihen liittyi myös masennus.

Arki tuo edelleen omat haasteensa:

– Välillä sanojen löytäminen on vaikeaa, ja joskus koen sosiaalista kuormitusta. Silloin vetäydyn hetkeksi tekemään rauhallisempia töitä.

Rauhallisempi rytmi tulevaisuudessa

Tulevaisuudelta Ykä ei toivo suuria muutoksia:

– Jos elämä jatkuisi tähän malliin, se olisi hyvä.

Hän lukee paljon tietokirjoja, erityisesti historiasta, fysiikasta, kosmologiasta ja teknologiasta. Kitara soi edelleen, ja kävelylenkit Pyynikin maisemissa kuuluvat arkeen.

– Toivon, että voin viettää enemmän aikaa Lapissa ja pidempiä jaksoja kerrallaan, hän sanoo.

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Taimin vapaaehtoisten hyvinvointi-iltapäivässä todettiin: ”Vapaaehtoistoiminta antaa paljon ja vahvistaa myös tekijäänsä”

Wed, 11 Mar 2026 15:25:59 +0200

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Tämä ajatus nousi esiin Taimin vapaaehtoisten hyvinvointi-iltapäivässä. Mielenterveyden Keskusliiton järjestämässä työpajassa pysähdyttiin pohtimaan vapaaehtoisten omia vahvuuksia, kohtaamisia ja sitä, mikä tekee toiminnasta merkityksellistä. Kouluttajana toimi keskusliiton Anniina Kipponen.

Aluksi pysähdyttiin miettimään omia vahvuuksia vapaaehtoisena. Jokainen sai valita kortin, joka kuvasi omaa vahvuutta. Jollekin se oli kuuntelemisen taito, toiselle rauhallisuus, kolmannelle rohkeus kohdata uusia ihmisiä.

Kun vahvuuden löytää ja sanoittaa, se alkaa usein näkyä myös arjessa. Omien vahvuuksien tunnistaminen lisää hyvinvointia ja tyytyväisyyttä elämään. Se vahvistaa onnistumisen kokemuksia ja syventää tunnetta siitä, että omalla tekemisellä on merkitystä.

Välillä juuri omien voimavarojen äärelle pysähtyminen tuo toivoa ja turvaa myös haastavien tilanteiden keskellä.

Kaikki kohtaamiset eivät ole helppoja

Vapaaehtoistoiminnassa tulee vastaan myös tilanteita, jotka voivat tuntua hankalilta. Ihmisillä on erilaisia tarpeita, odotuksia ja tunteita, ja joskus ne törmäävät toisiinsa.

Silloin auttaa pieni pysähdys. Kun ottaa hetken etäisyyttä tilanteeseen, rauhoittaa hengitystä ja kuuntelee itseään, on helpompi nähdä tilanne hieman laajemmasta näkökulmasta. Samalla voi huomata myös toisen ihmisen tunteita ja tarpeita.

Keskustelu helpottuu usein, kun puhuu omasta kokemuksestaan: mitä minä ajattelen, miltä minusta tuntuu. Syyttelyn sijaan syntyy mahdollisuus ymmärtää.

Pienillä sanoilla ja teoilla voi avata tilaa muille ja vahvistaa ryhmän turvallista ilmapiiriä.

Pysähdys tähän hetkeen

Apuna voi olla myös taito olla läsnä. Kun mieli rauhoittuu ja huomio palaa tähän hetkeen, kohtaaminen toisen ihmisen kanssa syvenee.

Iltapäivässä harjoiteltiin yksinkertaista aistiharjoitusta: pysähdyttiin hetkeksi huomaamaan ympärillämme värejä, kehon tuntemuksia, ääniä, tuoksuja ja makuja. Tällainen pieni hetki voi vähentää stressiä, lisätä keskittymistä ja palauttaa tunteen rauhasta.

Vapaaehtoistoiminnan merkityksellisyys

Taimissa on eri mahdollisuuksia toimia vapaaehtoisena: voi esimerkiksi ohjata vertais- tai harrasteryhmiä tai toimia kohtaamispaikan valvojana.Vapaaehtoistoiminnassa kohdataan ihmisiä, kuullaan tarinoita ja jaetaan hetkiä, jotka voivat olla pieniä mutta merkityksellisiä.

Vapaaehtoiset kertoivat, kuinka tehtävä Taimissa tuo monille paljon iloa ja merkityksellisyyttä arkeen. Se voi tarjota vertaistukea, mahdollisuuden auttaa muita ja kokemuksen siitä, että on tärkeä.

Erityisesti kohtaamiset nousivat esille: hyviä keskusteluja, kiitollisia kävijöitä ja sitä tunnetta, että saa aikaan jotakin hyvää toisille. Todettiin myös, että vapaaehtoistoiminta tuo rytmiä viikkoon, sisältöä elämään ja mahdollisuuden oppia uutta.

Ja joskus vapaaehtoistoiminnan ilot ovat hyvin arkisia, heittona tuli esimerkiksi: “Täällä on tosi hyvä kaakao.”

Todettiin, että Taimi on paikka, johon on helppo tulla. Täällä on yhteisö, jossa tuntee kuuluvansa joukkoon:

“Sua kaivataan, jos et tule paikalle.”

Se kertoo paljon yhteisön merkityksestä.

Pieni kiitos itselle

Iltapäivän lopuksi jokainen sai vielä kirjoittaa kortin itselleen. Sai kiittää ja kannustaa itseään vaikka siitä, mitä Taimissa tekee. On tärkeää huomata myös oma panos ja pysähtyä hetkeksi sen äärelle.

Taimin vapaaehtoiset ansaitsevat kiitokset. He ovat upeita ja tekevät tätä sydämellään. He mahdollistavat Taimissa monipuolista ja aktiivista toimintaa sekä antavat paljon muille.

Ilman heitä Taimi ei olisi sama paikka.

Taimilla alkaa uusi ryhmä riippuvuuksista

Wed, 04 Mar 2026 10:58:23 +0200

teksti ja kuva: Petteri

Hei, oon Petteri ja aloitan Taimilla uuden vertaistukiryhmän.

Taimilla on paljon ryhmiä, mutta tämänkaltaiselle vertaistukiryhmälle on ollut mun mielestä selkeä tarve.

Ryhmä on suunnattu kaikille, joita riippuvuuskäyttäytyminen on jollain tavalla koskettanut. Mukaan ovat tervetulleita sekä toipujat että aktiivisessa tai retkahdusvaiheessa olevat, ja myös läheiset. Kynnys on tarkoitus pitää mahdollisimman matalana, eikä tarvitse olla missään tietyssä vaiheessa. Jos asia on mietityttänyt, niin mukaan voi tulla ihan vaan katsomaan.

Ajatus tästä ryhmästä vahvistui myös siksi, että oon ohjannut vastaavanlaista ryhmää aiemmin ja huomasin silloin, että tällaiselle on oikeasti kysyntää. Kun samalla tajusin, että Taimin ryhmävalikoimasta ei vielä löydy tällaista, tuntui luontevalta lähteä kokeilemaan.

Myös vierailu Arttelin toipumisorientaatio tapahtumassa vahvisti ajatusta. Sieltä jäi pyörimään mieleen kysymys siitä, miten asiakaslähtöisyys oikeasti toteutuu, varsinkin silloin kun puhutaan riippuvuuksista. Joidenkin tarinoiden perusteella tuli fiilis, ettei kuulluksi tuleminen ja mukaan ottaminen aina toteudu niin hyvin kuin pitäisi. Siksi haluan, että tässä ryhmässä painotus on aidosti asiakaslähtöinen.

Ratkaisukeskeisyyden kautta se tarkoittaa mulle sitä, että ryhmä saa itse määritellä, mitä aiheita ja näkökulmia nostetaan esiin. Jokainen kerta rakentuu osallistujien omista kokemuksista ja siitä, mitä sillä kerralla nousee esiin.

Ryhmässä keskustelu on pääosassa. En ole tulossa pitämään mitään luentoa, vaan mun rooli on ohjata keskustelua, jakaa puheenvuoroja ja pitää huolta siitä, että ilmapiiri pysyy turvallisena. Saat olla mukana just omalla tavalla ja omassa tahdissa. Ei olla koulunpenkillä, eli ketään ei pakoteta vastaamaan, vaan voi tulla myös ihan vaan kuuntelemaan.

Tapaamiskertoja on tarkoitus olla noin 6–8. Jokaisella kerralla on oma teemansa, ja sen jälkeen voidaan palata aiempiin teemoihin uudestaan. Koska ryhmässä osallistujat ja kokemukset voivat vaihdella, jokainen kerta on silti erilainen. Tavoitteena on, että jokaisesta kerrasta jäisi käteen edes yksi ajatus, oivallus tai pieni askel, jota voi kokeilla omassa arjessa.

Ensimmäinen kerta järjestetään 11.3. KLO: 13:00-14:30. Ryhmä pidetään Taimi ry:llä osoitteessa Koulukatu 11, tilassa nimeltä 'Rauha'. Mukaan ei tarvitse ilmoittautua erikseen, mutta jos haluaa varmistaa paikkansa, voi olla yhteydessä etukäteen toimistolle.

Jos tää aihe on ollut sulla mielessä jollain tavalla, niin tuuhan käymään!

Kohtaamistyö vei mukanaan

Fri, 20 Feb 2026 08:32:53 +0200

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Taimi on Outan ensimmäinen harjoittelupaikka sosionomin opinnoissa. Hänellä oli alusta asti selkeä ajatus: hän halusi kokemusta järjestötyöstä ja ennen kaikkea mielenterveystyöstä.

Outa on uudelleenkouluttautumassa. Aiemmalta koulutukseltaan hän on psykologian maisteri, ja tutkinnon hän suoritti Alankomaissa.

– Halusin työskennellä siellä, missä koin minulle olevan eniten tarvetta: kohtaamisissa ihmisten kanssa.

Hänen toimintaansa ohjaavat vahvasti arvot sekä halu edistää tasa-arvoisempaa ja lempeämpää maailmaa.

Yhteisöllisyys yllätti ja kosketti

Harjoittelupaikkaa etsiessään Outa perehtyi Tampereen mielenterveysjärjestöihin. Taimi vaikutti helposti lähestyttävältä, lämpimältä ja ennen kaikkea yhteisölliseltä.

– Ja täällä olen todella saanut kokea sen yhteisöllisyyden, hän sanoo.

– Välillä jopa unohdan olevani harjoittelija. Olen yksi yhteisössä. Ihmiset ovat päästäneet minut lähelleen, mistä olen kiitollinen. Kun kohtaan täällä ihmisiä, saan nähdä pilkahduksen heidän elämästään. Täällä otetaan jokainen huomioon, katsotaan ystävällisesti ja jutellaan, ollaan todellisen inhimillisyyden äärellä.

Myös keskustelut työntekijöiden kanssa ovat olleet hänelle tärkeitä ja avartavia.

– Olen saanut täältä eväitä merkittävään ammatilliseen harppaukseen, ja ajatusmaailmassani on tapahtunut paljon.

Harjoittelu avasi järjestötyön kokonaiskuvaa

Outan yhtenä tavoitteena oli tutustua järjestötyöhön käytännössä, ja siinä tavoitteessa hän kokee onnistuneensa.

– Olen saanut osallistua yhteistyökumppanien kokouksiin, yhdistyksen tilastointiin sekä toiminnan raportointiin rahoittajille. Olen nähnyt järjestötyön haasteita ja sen, mitä kaikkea vaaditaan, jotta toiminta on mahdollista.

Kohtaamistyö on iso osa harjoittelua. Lisäksi Outa kertoo tekevänsä samoja asioita kuin muutkin:

– Kohtaamispaikan valmistelua, ryhmiin osallistumista ja myös tiskaamista. Kaikessa näkyy yhdessä tekeminen.

Hän uskoo, että monet harjoittelun aikana saadut kokemukset kulkevat hänen mukanaan pitkälle tulevaisuuteen.

Katse tulevaan: rinnalla kulkemista ja vaikuttamista

Tulevaisuuden työtehtävissään Outa toivoo voivansa kulkea ihmisten rinnalla.

– Yhdistelmä yksilöohjausta ja yhteisöllisyyttä kiinnostaa. Jossain vaiheessa suunnittelen opiskelevani vielä psykoterapeutiksi.

Outa pohtii, että yhteiskunnallinen tilanne näkyy Taimissa vahvasti arjen työssä.

– Täällä näkee päivittäin, miten tämän hetken päätökset vaikuttavat ihmisten elämiin. Tulevana sosionomina koen, että minulla on vastuu vaikuttaa ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tämä harjoittelu on antanut siihen eväitä.

Lopuksi Outa toteaa, että päättäjien olisi hyvä tulla hetkeksi tekemään tätä työtä.

– Silloin he näkisivät, mitä Taimin kaltaiset yhteisöt merkitsevät ihmisille. Järjestöjen tulevaisuus on epävarmaa, mutta tällaisissa paikoissa näkee niiden todellisen merkityksen. Täällä ihmiset eivät ole vain sanoja päätöksissä, vaan eläviä, ainutlaatuisia tarinoita.

Taimin kohtaamispaikan vapaaehtoinen Satu: - ‎Missä muualla voi tulla uutena ja tuntea itsensä heti tervetulleeksi?

Mon, 09 Feb 2026 12:40:56 +0200

teksti ja kuvat: ritva@taimiry.fi

Satu aloitti Taimin kohtaamispaikan valvojana syksyllä 2024.

– Olin seurannut Taimia tosi pitkään ja nähnyt välillä ilmoituksia vapaaehtoisten hausta. Minulla on harvoin lauantaisin mitään sovittua, ja kun ajatus oli kytenyt jo hetken, päätin lähteä katsomaan, mistä siinä on kyse.

Lauantain kohtaamispaikan valvojien palaverissa toiminta lähti nopeasti käyntiin. Vuorot jaettiin, ja siitä se alkoi.

– Oli tosi hyvä, että sain aloittaa pari kertaa toisen kaverina. Pääsin rauhassa tehtävään sisään ja tutustumaan kävijöihin. Ihmiset eivät olleet entuudestaan tuttuja, mutta tänne oli tosi helppo tulla ja olla, Satu kertoo ja jatkaa:

– Alusta asti minulla on ollut tunne, että olen todella tervetullut. Missä muualla voi mennä uuteen paikkaan tuntematta ketään ja hetken päästä tuntuu siltä, kuin olisi aina kuulunut tänne?

Aluksi Satu pohti, onko satunnainen lauantaivalvonta kovin suuri panos.

– Mutta kun näin, kuinka tärkeää kävijöille on se, että paikka on auki, sen merkitys kasvoi heti.

Paikka, jossa ei tarvitse suorittaa

Satu kuvailee Taimin kohtaamispaikan ilmapiiriä kotoisaksi.

– Kaikki ovat omia itsejään, uskaltavat puhua asioistaan kaikki voivat osallistua keskusteluihin omalla tavallaan, puhuen tai kuunnellen.

Hänen mukaansa ilmapiiri on välitön ja toisia kunnioittava.

– Täällä kuunnellaan ja ollaan aidosti kiinnostuneita toisista, ja silti on lupa olla vastaamatta, jos jotakin ei halua kertoa. Asioista saa olla eri mieltä, jokainen voi kertoa omat ajatuksensa.

Satu kokee saavansa kohtaamispaikan päivistä paljon myös itse.

– Nämä hetket ovat antoisia kaikille, myös minulle. Ne aiheet, joista jutellaan, ovat tärkeitä. Monesti huomaan ajattelevani, että tätä asiaa en ole pitkään aikaan pysähtynyt pohtimaan. Nämä ovat sellaisia pysähtymisiä tärkeiden asioiden äärelle.

– Me emme suorita mitään emmekä etsi ratkaisuja. Me olemme, mietimme ja pohdiskelemme. Kohtaamispaikassa on helppo olla – myös minun, hän sanoo.

– Täällä osataan olla hyviä ihmisiä toisillemme. Se on harvinaista. Minun elämässäni ei ole aiemmin ollut tällaista yhteisöä.

Yksi tilanne on jäänyt erityisesti mieleen:

– Kerran valvontavuorollani tuli ihan uusi kävijä. Hänen kanssaan alettiin heti jutella ja hänet otettiin luontevasti mukaan.

Satu pohtii, että lauantaisin muita paikkoja on vähän auki, joten Taimin kohtaamispaikan merkitys on kävijöille suuri.

– Vaikka olemme avoinna vain neljä tuntia, sillä on iso vaikutus hyvinvointiin. Päivä- ja arkirytmi säilyvät.

Valvojan roolissa Satu kokee olevansa ennen kaikkea rauhallisen tilan mahdollistaja.

– Läsnäolo riittää. Ei tarvitse tehdä mitään erikoista. Kävijät saavat keskittyä itseensä ja toisiinsa.

– Kuuluminen yhteisöön on tärkeää. Tämä paikka, nämä ihmiset, pienet mutta merkitykselliset asiat ja turvallinen ympäristö tukevat hyvinvointia todella paljon.

Vapaaehtoistoiminta osana omaa hyvinvointia

Satu on huomannut, että vapaaehtoistyön tekeminen tukee myös omaa hyvinvointia: antaessaan saa paljon enemmän ja sellaista, mitä ei voi osaa odottaa.

– Vapaaehtoistyössä oppii itsestään uusia puolia ja uusia taitojakin.

Hän tekee vapaaehtoistyötä monessa organisaatiossa ja on kouluttautunut siellä mm. ryhmänohjaajaksi, kokemusasiantuntijaksi, mielenterveyden ensiapu –kouluttajaksi ja työnohjaajaksi. Tutuksi on tullut mm. Mieli ry, Finfami ja Mummon kammari.

– Teen villasukkia Mummon Kammarin puotiin. Siinä on se ilo, että minun neulomisilon lisäksi joku saa lämpimät sukat, myyntirahoilla nuori saa kesätyön ja joku vanhus pääsee ulkoilemaan, hän kertoo.

– Olen ollut pitkään mielenterveysasioiden parissa, joten Taimiin tuleminen tuntui luontevalta. Jokaisessa paikassa olen saanut olla erilaisessa ympäristössä erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa tehtävissä, hän iloitsee.

Vapaaehtoistoiminnan lisäksi Satu liikkuu paljon. Pyöräily, kuntosali ja erilaiset vesilajit kuuluvat hänen harrastuksiinsa. Hän lukee ja tekee käsitöitä. Viikko-ohjelmaan kuuluu myös Tampereen kaupungin liikuntaluotsina toimiminen kuntosalilla.

Satu kokoaa myös palapelejä ja on miettinyt, voisiko niitä joskus koota yhdessä Taimin kohtaamispaikassa.

– Ehkäpä tulevaisuudessa. Nyt olemme pelanneet lautapelejä, hän hymyilee.

Mitä Suomi tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa?

Wed, 21 Jan 2026 12:35:20 +0200

teksti: Sitra

kuva: pixabay

Sitran Megatrendit 2026 -selvitys avaa, mitkä maailman laajat muutokset muovaavat yhteiskuntaamme seuraavien vuosien aikana ja missä rajoissa tulevaisuutta rakennetaan. Se tarjoaa kokonaiskuvan megatrendeistä: väestörakenteen muutoksesta, teknologian murroksesta, ympäristön kantokyvyn rajallisuudesta ja yhteiskunnallisesta epävarmuudesta, mutta myös uudenlaisista mahdollisuuksista ja siitä, miten Suomi voi uudistua ja menestyä.

Sitran tekemä tiivistelmä Megatrendit 2026-selvityksestä

Elämme rauhattomuuden aikaa, jota leimaavat epävarmat tulevaisuudennäkymät ja päällekkäiset kriisit. Maailmanpolitiikan mannerlaatat ovat liikkeessä, ympäristön keikahduspisteet käsillä, teknologian kehitys nopeaa ja väestönkasvu kääntymässä laskuun monissa maissa. Suomessa talous ei ole kasvanut ja julkisen talouden kriisi haastaa hyvinvointivaltion rahoituksen ja palvelulupauksen. Tuntuu siltä, että edellisestä mullistuksesta ei päästä eroon, kun seuraava jo kolkuttelee ovella. Nopeat ja hitaammat kriisit kietoutuvat yhteen ja on yhä hankalampaa hahmottaa, missä ollaan nyt, saati mihin suuntaan ollaan menossa.

Megatrendien avulla voi saada paremman käsityksen muutosten kokonaiskuvasta ja juurisyistä rauhattomuuden ajan takana. Megatrendi on useista ilmiöistä koostuva yleinen kehityssuunta, laaja muutoksen kaari. Ne kertovat globaalista muutoksesta, muuttuvat hitaasti ja ovat melko tuttuja. Jotta viimeaikaisiin ja meneillään oleviin muutoksiin saisi paremman otteen, pitää siirtyä globaalien megatrendien listaamisesta niiden tulkintaan Suomen kannalta. Missä rajoissa tulevaisuus rakennetaan, mikä on muutoksessa ja millaisiin mahdollisuuksiin voisi tarttua?

Tässä selvityksessä hahmotamme päätöksenteon tueksi muutosten kokonaiskuvaa, reunaehtoja ja mahdollisuuksia suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Tulkitsemme megatrendejä Suomen kannalta neljässä teemassa: ihmiset ja kulttuuri, valta ja politiikka, luonto ja resurssit sekä teknologia ja talous.

Ihmiset ja kulttuuri: suuntana pitkäikäisten yhteiskunta

Suomessa on pian enemmistö ikääntyneitä ja vähemmistö nuoria. Syntyvyys on ollut erittäin alhaisella tasolla jo vuosia ja väestönkasvu on tullut maahanmuutosta. Elinaikojen pidentyminen on myös merkittävä onnistuminen ja mahdollisuus. Miten siirrymme kohti monimuotoista ja pitkien elämänkaarien yhteiskuntaa? Siihen tarvitaan jatkuvaa oppimista, uudenlaista yhteisöllisyyttä ja monimuotoisuuden arvostamista.

Valta ja politiikka: maailmanjärjestyksen murros mittaa demokratian voiman

Uusi maailmanjärjestys on muotoutumassa. Suomen on määritettävä oma paikkansa ja tavoitteensa sen rakentamisessa. Miten sitoutuneita olemme demokratian puolustamiseen ja uudistamiseen? On panostettava luotettavaan tietoon, ihmisten vaikutusmahdollisuuksiin ja demokratiainnovaatioihin.

Luonto ja resurssit: ympäristökriisi pakottaa sopeutumaan ja uudistumaan

Luonnon kantokyvyn rajat on ylitetty ja ilmastonmuutoksen ja luontokadon seuraukset pahenevat. Miten uudistamme yhteiskuntamme sellaiseksi, että se lisää luonnon elinvoimaa? Mahdollisuuksia löytyy esimerkiksi kiertotaloudesta ja luontopääoman vahvistamisesta, uusiutuvasta energiasta sekä luonnon tarjoamista terveyspalveluista.

Teknologia ja talous: tekoäly mullistaa yhteiskunnan perustaa

Tekoäly haastaa tiedon instituutioita, eli esimerkiksi tutkimusta, koulutusta ja päätöksentekoa. Miten opimme käyttämään tekoälyä ja miten se vaikuttaa yhteiskuntaan? Teknologia tarjoaa vastuullisesti käytettynä paljon mahdollisuuksia. Soveltavalla tekoälyllä voidaan lisätä tuottavuutta ja saada kilpailuetua. Murrosteknologioiden yhteiskäyttö on Suomelle merkittävä strateginen mahdollisuus.

Yksittäisiä mahdollisuuksia on paljon. Megatrendit ja rauhattomuuden aika osoittavat kuitenkin tarvetta laajemmalla uudistukselle. Suomessa on tarve uudelle yhteiskuntasopimukselle, uudelle innostavalle lupaukselle tulevaisuudesta. Se voi pohjautua esimerkiksi elävän demokratian kulttuurin, luonnon elinvoiman lisäämisen, teknologian rohkean ja kestävän käytön, hyvinvointivaltion uudistamisen sekä monimuotoisen ja pitkäikäisen väestön yhteistyön varaan. Suomella on kaikki edellytykset onnistua ponnistuksessaan kohti hyvää tulevaisuutta, jos työhön tartutaan tosissaan.

Megatrendit 2026 - Sitra

---

Mikä on Sitra?

Sivuillaan Sitra kertoo olevansa Tulevaisuustalo Sitra, joka kirittää ja rahoittaa Suomen uudistumista. Tehtävänä on edistää hyvinvointia ja vauhdittaa talouden kasvua luonnon kantokyvyn rajoissa.

Alun perin Sitra perustettiin 1967 Suomen Pankin yhteyteen Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlan kunniaksi.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (vuoteen 1990 Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 1967 rahasto).

Sitra on julkisoikeudellinen, eduskunnan valvoma rahasto, jonka lakisääteinen tehtävä koskee Suomen vakaata ja tasapainoista kehitystä sekä talouden ja kilpailukyvyn edistämistä ja se toimii nykyisin myös laajempana tulevaisuuden ja yhteiskunnallisen uudistumisen toimijana.

Saako vihata?

Fri, 09 Jan 2026 10:39:55 +0200

teksti: ritva@taimiry.fi

kuva: pixabay

Viha on tunne, jota ei aina ole lupa näyttää, tai edes tuntea. Meitä on opetettu olemaan ymmärtäväisiä, joustavia ja kilttejä. Vihasta pitäisi päästää irti ja jatkaa eteenpäin.

Mutta se on olemassa ja se nousee sieltä jollakin lailla. Usein juuri silloin, kun jokin raja on ”viimeisen” kerran ylitetty, oma tarve sivuutettu tai ikävä, epäreilu tilanne on jatkunut liian pitkään. Käsittelemätön ja tukahdutettu viha saa meidät oireilemaan.

Viha ei synny tyhjästä

Viha ei ole merkki pahasta ihmisestä tai epäonnistumisesta tunnetaitojen kanssa. Usein se on viesti. Se kertoo, että jokin ei ole ollut oikein tai että olemme antaneet liikaa periksi, ottaneet vastaan epäreilua kohtaloa, kestäneet liikaa.

Moni pelkää vihaa, koska se yhdistetään räjähtämiseen tai hallinnan menettämiseen tai jopa toisen satuttamiseen. Todellisuudessa suurin kuorma syntyy usein silloin, kun vihaa ei saa tuntea lainkaan. Vaikka se työnnetään syrjään, se ei katoa. Se kalvaa mielessä, saa voimaan henkisesti pahoin ja tuo kehollisia ongelmia.

Kehossa viha voi tuntua jännityksenä, kipuina, levottomuutena, univaikeuksina tai jatkuvana väsymyksenä. Hermosto on ylivirittyneessä tilassa, ikään kuin odottamassa seuraavaa rajanylitystä. Keho ei uskalla rauhoittua, koska ihminen on varautunut koko ajan. Ja ehkä yrittää torjua vihaansa.

Tätä on myös tutkittu fysiologisesti. Viha aktivoi kehon "taistele tai pakene" -reaktion. Se vapauttaen adrenaliinia lisämunuaisista. Sydämen tahti kiihtyy, verenpaine nousee sekä verisuonet supistuvat ja veri suuntaa lihaksiin. Keho valmistautuu voimakkaaseen reaktioon: ihminen voi vapista rajustikin, mieli on voimakkaassa kuohahduksen tunteessa. Pitkäaikainen viha ja adrenaliinipiikit kuormittavat sydäntä.

Vihan salliminen ei tarkoita sen varassa toimimista. Se tarkoittaa pysähtymistä tunteen äärelle ja kysymistä itseltään: Mitä tämä tunne yrittää kertoa? Mikä minussa on jäänyt ilman huomiota?

Kun viha saa tulla näkyväksi turvallisesti, se alkaa usein muuttua. Sen alta paljastuu monesti surua, pettymystä, uupumusta tai tarve tulla kohdatuksi.

Viha voi olla myös vahingoittavaa

Viha on vahingollista silloin, kun se ei enää suojele vaan satuttaa, muita tai itseä. Kun viha purkautuu hallitsemattomasti, ihminen jää kiinni koston ajatuksiin tai kääntyy sisäänpäin tukahdutettuna.

Vihan tunteessa voi menettää yhteyden siihen, mitä viha alun perin yritti puolustaa. Tällöin se voi näkyä aggressiona, kehon oireina, itsesyytöksinä tai vetäytymisenä, sumentaa ajattelua ja kuormittaa ihmissuhteita.

Usein tällaisen vihan alla on jotakin haurasta ja tärkeää. Se voi olla pelkoa, turvattomuutta tai surua, joka kaipaisi tulla huomioiduksi.

Viha on siis hyvä käsitellä heti yhtenä tavallisena tunteena, kun se ilmenee.

Ja mitä sitten sen jälkeen?

Kun vihaa ei tarvitse enää torjua, siihen sitoutunut energia vapautuu. Syntyy tilaa hengittää vapaammin. Rajat selkeytyvät. Keho voi laskea kierroksia. Hermosto saa viestin siitä, että nyt on lupa rauhoittua

Kaikki tunteet saavat olla olemassa, myös ne epämukavat. Sillä vasta silloin, kun lakkaamme taistelemasta itseämme vastaan, todellinen toipuminen ja hyvinvointi voivat alkaa. Vihakin voi olla alku matkalle kohti myötätuntoa itseä kohtaan.

Ehkä tärkeämpi kysymys kuin saako vihata onkin: Uskallanko kuunnella itseäni silloinkin, kun tunne ei ole helppo?

Siitä alkaa lempeämpi ja rehellisempi yhteys omaan itseen.

Täältä voit lukea lisää:

https://hidastaelamaa.fi/2023/02/viha-on-herkalle-ja-empaattiselle-usein-hankala-tunne-miksi-vihaa-ei-kannata-tukahduttaa-ja-kuinka-sen-voisi-valjastaa-positiiviseksi-voimaksi/

https://www.iltalehti.fi/sydan/a/39bdd19c-6bef-4a56-90e8-c03a8525cd5f

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pedagogi-patoutunut-viha-voi-ilmeta-erilaisina-oireina/4810586

Ahdistukseen ensiapuna voi olla vaikka chilikarkki

Mon, 15 Dec 2025 10:14:17 +0200

teksti: ritva@taimiry.fi

kuva: pixabay

Ahdistus nousee usein yllättäen. Ehkä olet kaupan kassajonossa, työpäivän keskellä tai kotona aivan tavallisessa hetkessä, kun huomaat: sydän alkaa takoa, hengitys muuttuu pinnalliseksi ja ajatukset poukkoilevat.

Näissä hetkissä moni kaipaa jotain nopeaa ja konkreettista, pienen ankkurin tähän hetkeen. Sellaista, joka katkaisee sen pahimman aallon ja antaa keholle mahdollisuuden rauhoittua.

Yksi hieman yllättävä ensiapukeino on chilikarkit.

Miksi ihmeessä chilikarkki?

Ensimmäisen kerran kuulin noin viisi vuotta sitten, että chilikarkkeja voi käyttää apuna ahdistuskohtauksissa. Se ei ole tänäkään päivänä mitenkään yleistä, mutta sen käytöstä kuulee aika ajoin.

Voimakas maku tai tuntemus, esimerkiksi chili, sitruuna tai kirpeä pastilli, aktivoi aistit nopeasti ja konkreettisesti. Aivot vaihtavat fokusta sisäisestä myllerryksestä ulkoiseen ärsykkeeseen. Tämä ei poista tunnetta kokonaan, mutta se voi keskeyttää kierteen, jossa ajatus ja keho ruokkivat toisiaan yhä suurempaan ahdistukseen.

Tämä ei ole siis mikään ihmekeino. Se on hermoston toimintaa. Voidaankin puhua ahdistuksen ensiavusta.

Mitä “ahdistuksen ensiapu” oikeastaan tarkoittaa?

Se tarkoittaa pientä, nopeasti toimivaa keinoa, joka palauttaa ahdistuneen takaisin nykyhetkeen silloin, kun hermosto on siirtynyt hälytystilaan.

Ahdistuksen hetkellä keho aktivoituu taistele–pakene–jähmety -moodiin. Ensiapukeinojen tarkoitus on lempeästi “näpäyttää” hermostoa ja sanoa: olen turvassa, tässä ja nyt.

Usein kyse on aistinvaraisesta ankkurista: näkemisestä, tuntemisesta, maistamisesta tai liikkeestä.

Mitkä voisivat toimia ensiapuna?

Alla on pieni lista ensiapukeinoista, joita voi kokeilla, kun ahdistus nousee:

1. Voimakas maku

chilikarkki, sitruunalohko, kirpeä pastilli, pippuripurkka

Auttaa suuntaamaan hermoston huomion välittömästi selkeään tuntemukseen.

2. Kylmä

jääpala kädessä

kylmä juoma

ranteiden, niskan tai poskien huuhtelu viileällä vedellä

Kylmä laskee kehon yliaktiivisuutta ja rauhoittaa hengitystä.

3. Tuoksu

eteerinen öljy nenän alla

kahvipapuripurkki

Haju on suorin reitti aivojen tunnealueille ja voi tuoda välittömän maadoittumisen tunteen.

4. Fyysinen tuntemus

kädet ristiin solisluiden päälle, taputtele kevyesti

kämmen tai kämmenet päällekkäin vasten sydäntä

puristus voimakkaasti stressipallosta

Paine ja kosketus antavat keholla viestin: olen turvassa.

5. Hengityksen ohjaus

sisään 4 sekuntia

ulos 6 sekuntia

Pidentynyt uloshengitys viestii hermostolle, että uhka on ohi.

6. “Viisi asiaa” -harjoitus

Nimeä mielessäsi:

– 5 asiaa, jotka näet

– 4 asiaa, jotka voit koskettaa

– 3 ääntä, jotka kuulet

– 2 asiaa, jotka voit haistaa

– 1 asia, jonka voit maistaa

Tämä palauttaa huomion voimakkaasti tähän hetkeen.

On tärkeää muistaa, että nämä keinot ovat ensiapua. Ne eivät ole ratkaisu syihin, jotka ahdistusta synnyttävät. Mutta ne voivat tuoda arvokkaita mikrohetkiä, joiden kautta keho pääsee rauhoittumaan ja mieli saa lisää tilaa hengittää.

Ahdistus ei kerro siitä, että olet heikko tai että sinussa olisi jotain vialla. Ahdistus kertoo, että hermostosi on ylivireä. Se tarvitsee pienen hetken, pienen viestin, pienen ankkurin.

Joskus se ankkuri voi olla niinkin yksinkertainen kuin chilikarkki, joka voi auttaa sinut pahimman hetken yli.

Lisää ohjeita: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito