Lapsena ja nuorena ystävyyssuhteita on luontaisempaa solmia ja löytää. Ainakin suurimmalle osalle meistä.

Aikuisena ystävyyden solmiminen on jo vaikeampaa. Erityisesti, jos muutat lapsuuden tai nuoruuden paikkakunnalta pois.  Arjen kiireet, perhe-elämä tai työ saattavat kaventaa sosiaalisia ympyröitä. Jos taustalla on lisäksi mielenterveyden haasteita, kynnys uusien ihmissuhteiden luomiseen voi kasvaa entisestään.

Me kaipaamme ystäviä, omia ihmisiä, joiden kanssa voimme jakaa asioita ja viettää aikaa.  Tätä on myös tutkittu ja tutkimuksissa tulee esille se, kuinka tärkeää mielen hyvinvoinnissa, terveydessä, ja kehityksessä sosiaalinen vuorovaikutus meille on. Elintärkeää.

Se, että meillä on ystäviä, luonnollisesti vähentää yksinäisyyden kokemusta. Se vahvistaa itsetuntoa ja elämänhallinnan tunnetta ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti kaikilla elämän tasoilla. Jopa eliniän pidentämiseen on sosiaalisilla suhteilla merkityksensä.

Yksinäisyydestä on onneksi viime aikoina paljon puhuttu ja kirjoitettu. Jopa niin rajulla iskulauseella kuin ”Yksinäisyys tappaa”. Yksinäisyyden vaikutukset ovat merkittäviä: se voi lisätä stressiä, heikentää unen laatua ja altistaa monille psyykkisille ja fyysisille sairauksille. Myös itsetuhoiset ajatukset voivat lisääntyä.

Kun mieli tekee varovaiseksi

Jos on mielenterveyden kanssa ongelmia, voi kokea, että on vaikea lähestyä muita. Taustalla voi olla kokemuksia torjutuksi tulemisesta tai kiusattuna olemisesta, riittämättömyyden tunteita tai pelkoa siitä, ettei tule ymmärretyksi.

Ystävyyden kaipuu ja toisaalta epävarmuus voivat elää rinta rinnan. Tällöin tärkeää on lempeä suhtautuminen itseensä ja oman tahdin kunnioittaminen. Uusien ihmissuhteiden ei tarvitse syntyä nopeasti tai suurin harppauksin.

Miten löytäisin ystäviä

- Aloita pienistä kohtaamisista. Tervehdi, kysy kuulumisia, pysähdy hetkeksi juttelemaan. Näistä arjen pienistä kontakteista voi kasvaa jotain enemmän.

- Osallistu matalan kynnyksen ryhmiin. Taimi ja monet muut yhdistykset tarjoavat kohtaamispaikka- ja ryhmätoimintaa. Niihin on helpompaa mennä mukaan ja yhteinen tekeminen madaltaa jännitystä. Tampereella voit etsiä niitä esimerkiksi aamulehti.fi/menokone/ tai lahella.fi – sivuilta.

- Kokeile vertaistukea. Ryhmät, joissa jaetaan samoja kokemuksia, voivat luoda turvallisen tilan kohtaamisille. Myös netissä toimii aktiivisia yhteisöjä.

- Ole rehellinen omasta tilanteestasi. Jos tuntuu hyvältä, voit mainita jännityksestä tai elämäntilanteestasi. Todennäköisesti tulet huomaamaan, että monella on samankaltaisia kokemuksia.

- Panosta yhteen tai kahteen yhteyteen. Aikuisena ystävyyden laatu korvaa määrän. Yksi luotettava ihminen voi riittää muuttamaan arkea.

- Hyödynnä nettiä. Somessa ja verkkoyhteisöissä ystävystyminen on nykyään tapa kohdata. Se voi olla erityisen hyvä tapa aloittaa, jos kasvokkain tapaaminen jännittää.

- Ole kärsivällinen. Ystävyys rakentuu ajan kanssa. Jokainen kohtaaminen ja keskustelu on askel eteenpäin.

Et ole yksin

Ystävän löytäminen aikuisena voi tuntua kiviseltä polulta, mutta se on mahdollinen kuljettava. Moni etsii samaa kuin sinä: merkityksellistä yhteyttä, kuulluksi tulemista ja tunnetta siitä, ettei tarvitse olla yksin. Kun ottaa pieniä askelia, antaa itselleen armoa ja uskaltaa olla oma itsensä, ystävyys voi löytyä yllättävistäkin paikoista.

Kuulla lapsen ensimmäiset sanat, hänen viaton äänensä. Nähdä lapsen tuikkiva katse, sellainen täynnä rakkautta ja luottamusta. Kuulla mahan pohjasta ponnistava nauru, ja päästää se valloilleen. Taputtaa käsiä ilon rytmissä, pysähtyä pienten elämän ihmetysten äärelle yhdessä. Olla sydämen täydeltä ylpeä, ensimmäisistä hapuilevista ja rohkeista askelista, ottaa ne avosylin vastaan.

Moni asia näistä unelmistani odottaa vielä aikaansa. Tarinani äitinä on erilainen. Luopuminen ja luopumisen tuska alkoi heti ensimmäisenä syntymäpäivänä. ”Teidän elämä ei koskaan tule olemaan normaalia” tuntui silloin hölynpölyltä, nyt lohduttavan kuvaavalta. Että joku näki sen jo silloin.

Kaiken ollessa epävarmaa, arki täynnä kysymyksiä ja vastauksia vailla. Aukesi ovi toisenlaiseen maailmaan. Maailmaan, jossa irti päästäminen oli avain vapauteen, maailmaan, jossa kontrollista ei ollut tietoakaan. Maailmaan, jossa valta kuului yksin hänelle, jolle valta kuuluu. Maailmaan, jossa oma heikkous tuli niin pinnalle,

että siitä alkoi muovautua kasvumaata. Maailmaan, jossa omavoimaisuus loppui. Siinä armo ja rakkaus alkoi.

Olen kantanut erossa olon tuskaa, huutanut autossa ääneni vihasta käheäksi. Liian paljon olen itkenyt ikävää. Rintaa puristanut, kun olen joutunut näkemään toisen kipua. Kokenut avuttomuutta, kun en ole voinut toista lohduttamalla helpottaa. Kokenut kaivertavaa katkeruutta tästä kaikesta. Surun paino on saanut minut maahan. Olen aavistanut viimeisien hyvästien lähestyvän.

Mutta yhden tiedän nyt. Niinkuin yksi viisas ystäväni sanoi. Ei itkua ilman iloa, ei surua ilman kiitosta eikä ikävää ilman rakkautta. Vaikka muu katoaa, kiitos jää.

Jamiel ei tehnyt minusta vain äitiä, vaan ihmisen, joka luottaa Jumalan kantavaan voimaan tapahtui, mitä tapahtui. Jamiel sai silmäni avautumaan niin ihanaan ja tarkkaan punottuun elämän ihmeeseen. Jokainen loputon katse, pieni huoleton hymy, lähelle hapuilu, vastavuoroiset reaktiot kasvoilla. Pysähdyn elämän ihanuuteen. Jamiel ei tehnyt minusta vain äitiä, vaan hän teki minusta paremman äidin kaikille tuleville lapsille. Hän sai sydämeni kasvamaan, laajensi rakkauteni aaltopituutta. Syvensi ymmärrystäni siitä, millä on merkitystä. Hän teki minusta ihmisen, joka voi löytää kiitosta kivussa ja onnea luopumisessa. Jamiel sai minut nojautumaan lähemmäksi Luojaansa, Jamiel on tuulahdus Taivaasta. Taivaan matkalainen, joka halusi tulla juuri tämän äidin syliin opettamaan elämästä. Mitään sanomatta, mitään pyytämättä, hän teki sen. Siitä olen kiitollinen.

Olen Pihla, toisen vuoden sosionomiopiskelija TAMKista. Olin Taimilla harjoittelussa tänä keväänä kymmenen viikkoa.

Pirkanmaan hyvinvointialue on päättänyt lopettaa kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvien lounasruokailun. Lounasruokailu lopetetaan viimeistään Tampereella 1. syyskuuta alkaen. Päätöstä perustellaan yhdenvertaisuudella muiden kuntien kanssa.

Taimi ry järjestää myös kuntouttavaa työtoimintaa. Yksi osallistuja jakoi omien kokemustensa perusteella mielipiteensä Pirhan päätöksestä Aamulehdessä 19.5.2025.

Ruoka ja kahvi tärkeä osa kuntoutusta

Olen ollut sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaana Taimi ry:llä hieman alle vuoden ajan. Kuntoutuksen alussa olin niin huonossa kunnossa, että lähteminen neljäksi tunniksi paikan päälle tuntui miltei mahdottomalta. Huonossa kunnossa oleva, väsynyt ja sosiaalisesti eristäytynyt henkilö tarvitsee porkkanoita poistuakseen kotoa. Vaati minulta suurta rohkeutta ja itseni ylittämistä mennä ihmisten pariin kodin turvasta.

Valmiin ruoan ja kahvin merkitys oli motivaationi luomisessa aluksi valtava. Kahvikoneen cappucinon mielikuvan voimalla lähdin monet kerrat kotoa sateeseen kohti Taimia. Kuntoutuspäivänä saan myös viikon ainoan aterian, jota en itse joudu valmistamaan. Nykyään muutkin asiat ruoan ja kahvin lisäksi saavat minut palaamaan kuntoutukseen; olen saanut kävijöistä ja ohjaajista tärkeitä ihmisiä elämääni. Ruoan ja kahvin avulla minut kuitenkin pystyttiin alunperin houkuttelemaan paikan päälle.

Päätös lopettaa ateriat ja kahvit on todella surullinen, ja yllättävänkin merkittävä meille kuntoutujille. Pyydän vielä harkitsemaan uudelleen päätöstä.

Kiitollinen kuntoutuja

Kevät on jälleen täällä. Ihmiset riemuitsevat, kadut täyttyvät kevyemmistä vaatteista, ja vastaantulijat hymyilevät toisilleen. Näin Aamulehdestä sai lukea juuri hiljattain.

Mutta. Kevään tulossa on myös se toinen puoli, eli kevätväsymys. Osa meistä ei iloitse valon lisääntymisestä, ei koe olevansa täynnä energiaa eikä lähes tanssahtele linnunlaulujen tahdissa rinta täynnä iloa uudesta keväästä. Vaikka valo saa monet voimaan paremmin, joillekin se tuo mukanaan väsymystä ja jopa masennusta.

Syys- ja kaamosmasennus tunnetaan laajalti, mutta kevätmasennus jää usein varjoon. Se on yksi osa vuodenaikamasennusta.  Oireet muistuttavat tavallista ja masennusta: alakulo, ärtyisyys, keskittymisvaikeudet, toivottomuus ja syyllisyyden tunteet.  

Usein ajatellaan, että kaamos on vuoden synkintä aikaa. Kuitenkin tilastot kertovat toista: yli 80 % itsemurhista tehdään valoisina kuukausina. Kaamos ei aiheuta samanlaista piikkiä itsemurhatilastoissa kuin kevät ja kesä. (Lähde: Terve.fi)

Miksi kevät väsyttää ja masentaa?

Kevätmasennukseen on monia syitä. Tässä muutamia:

- Valon lisääntyminen sekoittaa rytmin – Keho tarvitsee aikaa sopeutuakseen, eikä vireystaso nouse automaattisesti auringon mukana.

- Pitkän talven jäljet – Keho on ollut säästöliekillä, ja aineenvaihdunta sekä energiantuotanto heräävät hitaasti.

- Ravintovarastot voivat olla vähissä – Esimerkiksi matalat D-vitamiinitasot vaikuttavat jaksamiseen.

- Mieliala ja stressi – Kevät tuo odotuksia "pitäisi jaksaa enemmän". Mutta entä jos keho ei ole vielä valmis?

Miten voit helpottaa kevätväsymystä?

- Älä pakota itseäsi Kevät ei ole suoritus. Vaikka kaikki ympärillä tuntuu heräävän, voit antaa itsellesi luvan edetä omaan tahtiisi. Kuuntele kehoasi, mitä se kaipaa juuri nyt.

- Totuttele luonnonvaloon. Verhojen avaaminen aamulla tuo luonnonvalon huoneeseen ja virittää kehoasi uuteen päivään.

- Pyri käymään ulkona päivittäin. Ihan lyhytkin, esimerkiksi 10 minuutin kävely, auttaa kehoa ja mieltä sopeutumaan uuteen rytmiin.

- Kevyt ruokavalio, kasvikset, hedelmät ja marjat tukevat kehon hyvinvointia. Muista juoda riittävästi, erityisesti vettä ja esimerkiksi yrttiteetä.

Jos et vielä tunne mieltäsi ja kehoasi keväiseksi, se ei tarkoita, että teet jotain väärin. Ole itsellesi lempeä ja anna itsellesi aikaa. Jokainen päivä vie eteenpäin. Ehkä jo tänä keväänä voit paremmin – tai ainakin lievität kevätväsymystäsi.