Taimi ry - Kipunoita #Masennus

Tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä

Thu, 16 Jul 2026 11:50:54 +0300

Petteri Niinimäki on ollut Taimilla suorittamassa sosionomiopintojensa harjoittelujaksoa. Hän opiskelee työn ohessa ja onkin ollut Taimin vahvuuksissa jo tammikuusta.

- Olen tehnyt myyntitöitä ja huomannut, että minulle sopii ihmisten kanssa työskentely. Olen pitkään ollut kiinnostunut psykoterapiasta ja tämä opiskelutieni kulkee sitä kohti, hän kertoo.

Petteri hakeutui opiskelemaan ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi, koska halusi nähdä, kiinnostaako ala. Ja kiinnostihan se:

- Innostus kasvoi ja päämäärä varmistui. Tuon koulutuksen jälkeen hakeuduin näihin sosionomiopintoihin. Nämä opinnot ovat seuraava askeleeni psykoterapian opintoihin.

Sosionomiopinnot ovat hänen kokemuksensa mukaan enemmän yleissivistäviä, Lyhytterapiaopinnot olivat käytännönläheisempiä.

- Siellä tehtiin todella paljon harjoituksia, ihan konkreettisesti ratkaisukeskeisyyttä.

Opinnoissa oli yli 100 tuntia harjoitteluja. Hänellä oli paljon yksilöasiakkaita ja lisäksi oli ryhmiä:

- Kyllä niitä tehdessä vahvistui se, että tämä on sitä, mitä haluan tehdä, hän sanoo.

Työelämä tukee tulevaa terapeuttia

Opinnot etenevät työn ohessa, ja arkeen kuuluu myös perhe-elämä.

- Aika hyvin olen saanut järjestettyä nykyisen työni, että olen voinut tätä koko palettia pyörittää: opiskelua, perhettä ja työntekoa, Petteri toteaa.

Hänen mielestään myyntityö tukee hänen tulevaisuudensuunnitelmiaan:

- Teen työtä ihmisten kanssa ja olen paljon kahdenkeskisessä vuorovaikutuksessa. Siinä on tärkeää, että yhteistyösuhde toimii, välillänne on luottamus ja se, miten tulet asiakkaan kanssa toimeen. Samalla tavalla se on myös terapiasuhteessa.

Ryhmän voima innostaa

Petteri kokee erityisen mieluisaksi vertaistukiryhmien ohjaamisen:

- Se on jotenkin rennompaa. Ryhmässä kaikki tukevat toisiaan ja osallistujat saavat paljon. Itsellenikin siinä on helppo olla ja koen sen luontevaksi.

Taimissa harjoittelu on vahvistanut tätä hänen ajatustaan. Jatkossa olisi antoisaa työskennellä ryhmien kanssa.

- Haluan olla kehittämässä vertaistuesta vieläkin tavoitteellisempaa. Monesti asiat ryhmissä saattavat jäädä vain puheentasolle, mutta pyrin siihen, että saadaan muotoiltua tavoitteet saavutettaviksi ja omaan arkeen sopivaksi. Silloin niitä pystyy kokeilemaan myös huonona päivänä.

Ryhmässä vaihdetaan mielipiteitä, jaetaan ja tuetaan. Vertaistuki on kuitenkin keskiössä. Toisilta saadaan mallia, rohkaisua ja vinkkejäkin.

Taimin harjoittelun aikana Petteri on päässyt kehittämään omaa konseptiaan, jonka kanssa hän haluaa tulevaisuudessa työskennellä. Hänellä on omat nettisivut: vertaistukiryhmä.fi

Ensimmäinen valmis ryhmä on heille, joiden arjessa päihteet, pelaaminen tai jokin muu toistuva tapa mietityttää.

Taimissa Petteri on huomannut myös kohtaamistyön tärkeyden, ja yksinkertaisuuden:

- Ei kohtaamisen tarvitse olla mitenkään isoja juttuja. Täällä olen huomannut kuinka pienet eleet ja asiat ovat niitä, joista ihmiset saavat tosi paljon.

Tärkeintä on läsnäolo:

- Kohtaamisessa tärkeintä on läsnäolo. Ei siihen tarvita mitään sirkustemppuja. Huomioidaan toinen ihminen. Siinä on kohtaamistyön ydin, Petteri tiivistää.

Teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Mitä uudet suunnitellut STEA-kriteerit tarkoittavat järjestöille?

Tue, 07 Jul 2026 11:14:19 +0300

Viime viikkoina on ollut runsaasti kirjoittelua sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin linjaamista uusista STEA:n kriteereistä. Jos linjaukset toteutuvat suunnitellussa muodossa, ne voivat muuttaa sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa merkittävästi.

Tämä on aiheuttanut maamme hallituksessa kriisin ja avustusta saavissa järjestöissä laajalti epätietoisuutta toimintojen jatkumisesta jo tulevana toimintavuonna.

Wille Rydmanin kriteerit pääpiirteittäin:

- Tukea vain toiminnalle, jolla on selkeä yhteys terveyden edistämiseen tai toimintakyvyn rajoitteisiin.

- Tukea vain ”aitoon kohtaavaan työhön”

- Yhteiskunnallista vaikuttamis-, edunvalvonta- ja neuvontatyötä ei enää rahoitettaisi STEA-avustuksilla

- Keskus- ja kattojärjestöjen rahoitusta vähennettäisiin, ja tukea annettaisiin niille vain poikkeustapauksissa tai silloin, kun se on välttämätöntä käytännön toiminnan kannalta.

- Yhteen tausta- tai identiteettiryhmään keskittyvät järjestöt jäisivät ilman tukea, jos toiminnalla ei ole terveydellistä perustetta.

(yle.fi)

Mitä uudet kriteerit merkitsevät Taimi ry:lle?

Taimin toiminnanjohtaja Anu Kalliota haastateltiin 2.7. 2026 Aamulehteen. Häneltä kysyttiin, miten nämä uudet linjaukset vaikuttaisivat suoraan Taimi ry:n toimintaan.

Haastattelussa Anu Kallio toteaa, että Taimin toiminta vastaa hyvin niitä kohtaavan työn painotuksia, joita sosiaali- ja terveysjärjestöjen uusissa avustuskriteereissä korostetaan. Siitä huolimatta epävarmuutta aiheuttaa se, että STEA-avustuksiin on ensi vuonna käytettävissä aiempaa vähemmän rahaa.

Vuonna 2025 STEA-rahoitus kattoi 85 prosenttia Taimi ry:n tuloista. Avustuksella rahoitetaan kiinteitä kuluja, kuten palkat, toimitilavuokrat, vakuutukset, sähkö ja siivous. Kaikki muu menee kävijöille maksuttomaan toimintaan: vertaistuen, musikki-, kuvataide-, liikunta- ja keskusteluryhmien järjestämiseen. Vuoden aikana yhdistyksen toimintaan osallistui yli 1 500 ihmistä, ja erilaisia kohtaamisia kertyi yli 16 000.

Taimin merkitys perustuu yhteisöllisyyteen, vertaistukeen ja arjen rytmiin. Toiminnanjohtaja toteaa myös, että toiminta voi ehkäistä raskaampien sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta.

Jos STEA-avustusta leikattaisiin merkittävästi, vaikutukset näkyisivät nopeasti Taimin toiminnassa. Taimin toiminnanjohtaja korostaa, että säästöjen pitkän aikavälin vaikutukset mielenterveys- ja päihdetyöhön tulisi arvioida huolellisesti.

Taimi ry hakee ensi vuodelle samaa rahoitusta kuin aiemmin ja pyrkii osoittamaan, että sen toiminta vastaa avustuskriteerien tavoitteita.

Tutkija näkee riskin kansalaisyhteiskunnan heikkenemisestä

Aamulehti palasi aiheeseen 6.7. Haastateltavana oli Jyväskylän yliopiston tutkija Petri Ruuskanen.

Tässä haastattelussa Ruuskanen arvioi, että sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin linjaamat sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusten uudet kriteerit muuttaisivat suomalaista kansalaisyhteiskuntaa merkittävästi. Ruuskasen mukaan ne voisivat kaventaa järjestöjen mahdollisuuksia toimia heikoimmassa asemassa olevien ihmisten äänenä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina.

Ruuskanen pelkää, että ehdotetut avustuskriteerit eivät pelkästään muuta järjestöjen rahoitusta, vaan myös kaventavat niiden yhteiskunnallista roolia. Hänen mukaansa seurauksena olisi heikompi kansalaisyhteiskunta ja hiljaisempi ääni niille ihmisille, jotka tarvitsevat eniten edunvalvontaa ja tukea.

Ruuskasen mukaan järjestöjen tehtävänä ei ole pelkästään tuottaa palveluita, vaan myös tuoda esiin kansalaisten kokemuksia, vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja valvoa heikommassa asemassa olevien etuja. Hänen mielestään ehdotetut avustuskriteerit kaventaisivat tätä roolia ja painottaisivat liikaa palvelutuotantoa ja mitattavia tuloksia.

Järjestöjen yhteiskunnallinen rooli vaakalaudalla

Keskeinen huolenaihe liittyy siihen, että avustuksia aiottaisiin suunnata entistä enemmän toimintaan, joka tukee julkisia palveluja tai tuottaa helposti mitattavia hyötyjä. Ruuskanen katsoo, että tällöin esimerkiksi vaikuttamistyö, kansalaisosallistumisen vahvistaminen ja heikoimmassa asemassa olevien puolustaminen voisivat jäädä vähemmälle rahoitukselle.

Haastattelussa muistutetaan, että suomalaiset sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat rakentaneet hyvinvointivaltiota jo vuosikymmenten ajan. Ne ovat osallistuneet uusien palvelujen kehittämiseen, tuoneet esiin epäkohtia ja toimineet sellaisten ihmisten äänenä, joiden on muuten vaikea tulla kuulluiksi.

Ruuskanen pitää ongelmallisena myös sitä, että järjestöjen toimintaa arvioitaisiin entistä enemmän lyhyen aikavälin vaikuttavuusmittareilla. Hänen mukaansa kansalaisyhteiskunnan merkitystä ei aina voida mitata nopeasti tai taloudellisilla mittareilla, sillä monet vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikavälillä esimerkiksi demokratian, osallisuuden ja luottamuksen vahvistumisena.

Leikkausten vaikutukset näkyvät pitkälle tulevaisuuteen

Haastattelussa viitataan myös järjestöavustusten leikkauksiin. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitus on vähentynyt viime vuosina merkittävästi, ja tuleville vuosille on suunniteltu lisää säästöjä. Ruuskanen arvioi, että samanaikaiset leikkaukset ja avustuskriteerien muutokset voivat yhdessä heikentää järjestöjen mahdollisuuksia toimia riippumattomina yhteiskunnallisina vaikuttajina.

Haastattelussa Ruuskanen korostaa, ettei järjestöjen tehtävä ole vain paikata julkisen sektorin puutteita. Hänen mukaansa elinvoimainen demokratia tarvitsee myös kriittisiä ja itsenäisiä järjestöjä, jotka voivat nostaa esiin yhteiskunnallisia ongelmia ja puolustaa niiden ihmisten oikeuksia, joiden ääni ei muuten kuulu päätöksenteossa.

Teksti: ritva@taimiry.fi

kuva: pixabay

Haastattelut ovat maksumuurin takana. Voit käydä lukemassa ne Taimin kohtaamispaikassa tai vaikkapa kirjastossa.

Aamulehti 2.7.2026 ”Tämä tamperelaispaikka auttaa yli tuhatta ihmistä vuodessa – leikkaus avustukseen voisi näkyä nopeasti”

Aamulehti 6.7.2026 ”Tutkija: Rydman aikoo hiljentää kaikkien heikompien äänen”

Taimin Jouni täyttää 50 vuotta ”Olen joka päivä iloinen, kun herään”

Mon, 22 Jun 2026 11:05:03 +0300

Jouni täyttää tämän jutun julkaisupäivänä 50 vuotta. Jounin elämä on kulkenut vaikean lapsuuden, nuoruuden päihteiden käytön ja vakavien mielenterveyden haasteiden kautta tähän päivään, jolloin hän voi rehellisesti sanoa, että kaikki on hyvin.

Lapsuudessa pärjättiin päivä kerrallaan

Jounin isällä oli paha alkoholiongelma. Hän katosi reissuilleen lopullisesti, kun Jouni oli kolme vuotta. Sen jälkeen hän ei isäänsä tavannut. Rakas äiti kuoli, kun Jouni oli yhdeksän:

- Äidilläkin oli alkoholin kanssa ongelmia, mutta hän oli ihana äiti. Siskoni sitten otti minut hoiviinsa. Hänkin oli vielä nuori, vasta 20-vuotias. Joskus mietin, joutuiko hän minun takiani liian pian aikuisten elämään.

Koulu ei niin kiinnostanut, mutta ahkerasti hän siellä kävi. Koulussa oli kavereita ja siellä sai ruokaa:

- Aina ei kotona ollut ruokaa. Sisko sanoi, että syöt sitten siellä koulussa. Me oltiin vähävaraisia, eikä sinä aikana ollut ruoka-apua.

Rahat menivät usein myös muuhun kuin ruokaan. Alkoholi oli myös tässä kodissa iso (ja merkittäväkin) menoerä. Joskus Jouni myöntää kadehtineensa kavereita, joilla ei juuri puutetta ollut, joillakin jopa ihan yllin kyllin.

- No lapsi sopeutuu. Kyllä sitä kiusaamistakin oli, kun minulla ei ollut vaikka juuri niitä Levis 501-farkkuja.

Perheessä oli paljon levottomuutta:

- Siskon mies oli humalassa väkivaltainen, myös minua kohtaan. He tappelivat aika rajustikin. Usein ei tiennyt, saako yönsä nukkua rauhassa, vai pitääkö herätä tappelijoiden väliin.

Omilleen Jouni muutti heti, kun pääsi, eli armeijan jälkeen. Silloin hän tosin pääsi vain kimppakämppään, eikä se ollut hyvä ratkaisu. Mukaan tuli päihteet. Jounin kohdalla se oli kannabis.

Päihteet arjessa

- Saimme kämppäkaverin kanssa asunnon, kun hänen äitinsä oli siinä firmassa, mikä niitä vuokrasi. Maksettiin vuokra puoleksi. Tai niin minä luulin.

Kun he olivat asuneet puoli vuotta, isännöitsijä tuli ilmoittamaan, että he eivät ole maksaneet vuokraa, joten heidän pitää lähteä.

- Kaveri oli ottanut minun osuuteni, mutta jätti vuokran maksamatta ja joi rahat.

Siitä hän sitten muutti toiseen kimppakämppään:

- Siellä tosin sain käytännöllisesti katsottuna asua yksin. Toinen huone oli tyhjä ja toisen huoneen asukas oli harvoin paikan päällä.

- Sain vakituisen työpaikan Tampereen kaupungilta kentän hoitajana. Kävin kyllä töissä, mutta vapaa-aikani käytin kannabikseen.

Kun äänet alkoivat kuulua

Kannabiksen käyttö todennäköisesti käynnisti äänien kuulemisen.

- Oli minulla varmasti traumaperäistäkin siinä, mutta kannabiksen käytön mukana ne äänet alkoivat, hän toteaa.

Aluksi äänet olivat kuiskauksia:

- Luulin, että kuulen jotain ääniä naapurista tai pihalta. Näytin varmaan aika oudolta, kun kurkistelin vähän väliä ikkunasta, että keitä siellä on. Tai pysähdyin kuuntelemaan kesken kaiken, missä sitten olinkaan.

Jouni ei kertonut moneen vuoteen kenellekään äänistä. Ne kasvoivat ja tulivat selkeämmiksi:

- Sitten kuuntelin niitä neljä yötä yhteen menoon nukkumatta. Ja jouduin sairaalan kautta Pitkäniemeen. Siellä olin kolme kuukautta ja sieltä minut laitettiin Siniseen taloon kuntoutuskotiin.

Jouni koki, että koko hänen elämänsä vietiin pois. Vakituinen työpaikka ja läheisetkin:

- Veljeni kävi minua Pitkäniemessä tapaamassa viikoittain. Sisko sen sijaan kävi kerran ja käski ottaa itseään niskasta kiinni. Hänelle oli kova paikka, että jouduin sinne. Kesti pitkään ennen kuin välimme olivat vähän paremmin.

Viisi vuotta ilman omaa rauhaa

Äänet uhkailivat häntä, että jos hän kertoo jollekin, ne tappavat hänet, tai hänen läheisensä. Hän ei uskaltanut kertoa. Niinpä hän sai vuosikausiksi masennusdiagnoosin ja lääkityksen siihen. Koska lääkitys oli väärä ja hän meni vielä huonompaan kuntoon.

- Kuntoutuskoti oli mulle ehkä ihan kohdallaan silloin, mutta oli se aika kova viisi vuotta. Meidän piti olla kahden hengen huoneissa, lukkoja ei ollut, ei edes vessassa. Yksityisyyden kaipuu oli tosi kova ja paljon oli sääntöjä, Jouni kertoo.

Hän meni usein läheiseen Vaakkolammen puistoon, että saisi olla yksin:

- Siellä istuin viisikin tuntia. Se oli ainoa paikka, missä sain olla itsekseni.

Mutta ystäviäkin sieltä sai:

- Minulla on vielä tänä päivänäkin kavereita sieltä lähipiirissäni.

Kuntoutuskodissa kuului osallistua talon aktiviteetteihin. Jouni osallistui keskusteluryhmään, lauluryhmään ja käsityöryhmään:

- Ei minulla paljon ollut keskusteluryhmässä sanottavaa, enimmäkseen istuin siellä hiljaa. Lauluryhmässä laulettiin tosi vanhoja lauluja, ne kyllä tuli tutuiksi, hän naurahtaa ja jatkaa:

- Käsityöryhmä oli kiva. Siinä oli niin mukava ohjaaja, joka ei hermostunut mistään. Hän antoi uskoa, että on kivojakin ihmisiä.

Oikea diagnoosi muutti kaiken

Vuonna 2007 Jouni pääsi vihdoin asumaan itsekseen. Aluksi hänen asumismuotonsa oli tukiasunto ja 2012 itsenäinen vuokralainen.

Hän myös uskalsi myöntää äänien kuulemisen ja sai oikean lääkityksen:

- Päätin, että jos nuo äänet minut tappavat, niin tappakoon. Parissa kuukaudessa oikean lääkityksen saatuani olo helpottui. Sain nukuttua ja äänet hiljenivät.

Jouni alkoi harrastaa liikuntaa ja siitä on tullut hänelle tärkeä harrastus. Hän pelaa säännöllisesti sählyä ja kesäisin jalkapalloa myös Taimin ryhmissä.

Hän halusi myös vielä työelämään. Niinpä hän hakeutui Klubi-talolle siirtymätyöohjelmaan. Hän oli kaupoissa hyllyttämässä, siivoamassa ja Ikeassa pitkään eri tehtävissä:

- Olisin saanut Ikeaan jäädäkin, mutta aamukolmen herätykset alkoivat käydä liikaa kunnon päälle.

Nyt hän ollut pari vuotta Taimissa siistijänä.

”Tämäkin päivä tuli”

- Äänet ei oikeasti voi tehdä mitään, niitä ei ole olemassa, Jouni toteaa.

Sitä viestiä hän haluaa kertoa eteenpäin. Hänelle itselleen vertaistuki on ollut tärkeää. Ja häpeästä irti päästäminen on ollut merkittävää. Nyt hän voi antaa saamansa avun eteenpäin:

– Itse pitää tehdä paljon työtä, jotta löytää tasapainon. Olen sanonut vertaisilleni, että vaikka jokin päivä menisi pieleen, seuraava päivä voi olla parempi. Se on aina uusi mahdollisuus.

Hän pysähtyy hetkeksi.

– Pitkän tien olen saanut kulkea, mutta nykyään olen joka aamu iloinen, kun herään. Ajattelen, että tämäkin päivä tuli.

Jounille tärkeintä on rehellisyys itseään kohtaan. Hän myös arvostaa tavallista arkea ja sen tuomaa vakautta.

– Kriisejä on elämässä ollut tarpeeksi. Suurimman osan nykyhetkestä olen onnellinen. Nyt kun olen tämän ikäinen, mietin joskus, olisiko esimerkiksi parisuhde ja perheen saaminen ollut mahdollista. Mutta elämäni on mennyt näin ja on niin paljon hyvää.

Me tunnemme Jounin mukavana ja kilttinä kaverina. Hän itse sanoo, että haluaa olla ”hyvä”:

- En halua, että kenenkään tarvitsisi jäädä yksin. Pyrin olemaan ystävällinen kaikille ja haluan kohdata ihmiset sellaisena kuin he ovat.

- Haluankin olla ”kiltti”. Vaikka äidilläkin oli ongelmia alkoholin kanssa, hän oli niin kiltti. Olen ajatellut, että elän elämäni hyvin ja olen kaikille ystävällinen. Haluan saada sen taivaspaikan ja päästä äidin luo. Meillä jäi niin paljon kesken, Jouni päättää.

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Mitä unet kertovat meille?

Fri, 05 Jun 2026 08:44:02 +0300

Muistatko jonkin unen, joka on jäänyt mieleesi vuosienkin jälkeen? Entä oletko koskaan saanut unesta uuden näkökulman johonkin elämäsi tilanteeseen?

Unet ovat yksi ihmismielen suurista mysteereistä. Nukkuessamme mieli jatkaa työskentelyään, vaikka tietoinen ajattelumme lepää. Yön aikana käsittelemme kokemuksia, tunteita, muistoja ja joskus myös sellaisia asioita, joille emme valveilla osaa antaa sanoja. Ja joskus unet tuntuvat niin todellisilta.

Nykykäsityksen mukaan unet eivät ennusta tulevaisuutta, mutta ne voivat auttaa meitä ymmärtämään paremmin omaa sisäistä maailmaamme.

Unet heijastavat pelkoja, toiveita, huolia, kaipauksia ja keskeneräisiä ajatuksia. Ne nostavat esiin asioita, jotka ovat jääneet huomaamatta tai tunteita, joille emme ole vielä löytäneet paikkaa.

Siksi unia voikin ajatella eräänlaisena peilinä. Ne eivät välttämättä kerro, mitä tulee tapahtumaan. Ennemmin ne kertovat, mitä juuri nyt tapahtuu meidän sisällämme.

Oma elämä antaa unille merkityksen

Unet ovat kiinnostavia ja niille tekee mieli etsiä selityksiä. Mitä tarkoittaa lentäminen? Entä putoaminen tai myöhästyminen?

Yhtä oikeaa vastausta ei kuitenkaan yleensä ole. Sama uni voi merkitä eri ihmisille täysin eri asioita.

Omien unien tulkinnassa tärkeintä on oma kokemus: Miltä uni tuntui? Mitä ajatuksia se herättää? Liittyykö siihen jotakin tuttua omasta elämästä?

Usein juuri tunne kertoo enemmän kuin unen yksityiskohdat. Omien unien paras asiantuntija on siis unennäkijä itse.

Unipäiväkirja auttaa tulkitsemaan

Yleensä unet katoavat mielestä muutamassa minuutissa heräämisen jälkeen. Jos haluaa oppia ymmärtämään uniaan paremmin, voi alkaa pitämään unipäiväkirjaa. Uni kannattaa kirjoittaa ylös heti herättyä. Pieniltäkin tuntuvat yksityiskohdat voivat myöhemmin osoittautua merkityksellisiksi.

Säännöllinen kirjaaminen auttaa muistamaan unia paremmin ja huomaamaan niissä toistuvia teemoja, tunnelmia ja symboleita. Voimme huomata ajan myötä yhteyksiä unien ja valve-elämän välillä.

Voivatko unet auttaa löytämään suuntaa?

Vastauksia kaikkiin kysymyksiin ei todennäköisesti unista saa, mutta joskus jo pelkkä kysymyksen jättäminen illalla mieleen voi avata uusia ajatuksia yön aikana.

Eri taiteilijat, kirjailijat ja tutkijat ovat kertoneet saaneensa unista inspiraatiota työhönsä. Unessa aivot yhdistelevät asioita vapaammin kuin valveilla, jolloin uusia oivalluksia voi syntyä yllättävillä tavoilla. Siksikin unet ovatkin niin kiehtovia. Ne avaavat oven sisäiseen maailmaan, jossa mielikuvitus, tunteet, muistot ja toiveet kohtaavat.

Moni on kokenut saavansa unesta uuden näkökulman ongelmaan tai elämäntilanteeseen. Ratkaisu ei välttämättä ilmesty valmiina vastauksena, mutta jokin solmu saattaa löystyä.

Uni myös näyttää asian uudesta kulmasta. Se voi auttaa tunnistamaan omia toiveita. Tai se vain muistuttaa pysähtymään tärkeän kysymyksen äärelle.

Mitä jos painajainenkin yrittää auttaa?

Useimmat meistä eivät pidä painajaisista. Ne voivat herättää pelkoa, ahdistusta tai levottomuutta. Joissakin kulttuureissa painajaisia on kuitenkin opeteltu lähestymään toisella tavalla. Sen sijaan että niitä vältettäisiin, niitä pyritään tutkimaan. Mitä uni yrittää kertoa? Mitä tapahtuisi, jos pelottavaa asiaa kohtaisi hieman rohkeammin?

Ajatus on kiinnostava myös valve-elämän kannalta. Joskus vaikeat tunteet tarvitsevat tilaa tullakseen nähdyiksi. Silloin ne eivät ehkä ole vihollisia, vaan viestintuojia.

Unien kuunteleminen on itsensä kuuntelemista

Elämme maailmassa, jossa huomio suuntautuu helposti ulospäin. Olemme jatkuvassa informaatiotulvassa monesta lähteestä. Unet vievät meidät hetkeksi toiseen suuntaan eli omaan alitajuntaamme. Hiljaiseen, sisäiseen maailmaamme.

Unien suurin merkitys ei ole niiden täydellisessä ymmärtämisessä. Tärkeämpää on uteliaisuus ja halu tutustua itseensä paremmin. Sillä joskus yön hiljaisuudessa mieli puhuu asioista, joille päivätodellisuus ei anna tilaa. Unien kuunteleminen voi parhaimmillaan olla itsensä kuuntelemista.

teksti: ritva@taimiry.fi

kuva: pixapay

Lähteitä:

https://mieli.fi/artikkelit/unet-avuksi-elaman-ohjaamiseen/

https://mieli.fi/artikkelit/unien-ymmartamista-ja-ohjaamista-voi-oppia/

SOHVAT JA SÄHKÖKITARAT OVAT TOISILLE NIITTYJÄ JA PERHOSIA

Mon, 25 May 2026 14:57:24 +0300

Lukiolaisen kokemuksia viikon tutustumisjaksosta Taimin toimintaan:

On kaunis toukokuinen aamupäivä, jollaisena tekisi mieli mennä kukkaiselle niitylle ihailemaan perhosten tanssia kevyessä tuulenvireessä.

Taimin tiloihin eivät alkavan kesän äänet kuulu, mutta oven auetessa kellon lyödessä yksitoista, vakiokäyjät saapuvat ja tervehtivät henkilökuntaa tuttavallisesti. Kävijät käyvät kaikkien tervehtimisen jälkeen istumaan ja alkavat terhakkaasti vaihtamaan kuulumisia.

Huomatessaan vieraat kasvot he innokkaasti alkavat tutustumaan uuteen harjoittelijaan. Ilmapiirissä on aidosti aistittavissa kohonnut onnellisuus ja ystävyys, jollaista on hankala löytää muualta. Useasti Taimin kävijät ovat minullekin tokaisseet, että järjestö on heille elämässä ollut suuri apu, monesti jopa suurin apu. Eräskin kävijä kertoi, että ”Taimi on minulle ollut elämäni valo”.

Ilmapiirissä tosin on aistittavissa myös synkkyyttä. Välillä sohvapöydän yli välitetään myös tuohtuneita kommentteja maailman kurjasta tilanteesta sekä ongelmista elämässä. Tilanteessa voi vain kiittää, että synkemmillekin jutuille on tilaa ja riittävästi sympaattista yleisöä. Monille täältä löytyy ainoa luotettava keskusteluseura ja se on tärkeää.

Aikojen epävarmuus huolettaa minuakin. Miten käy Taimin jos rahoitus hiipuu. Mitä tapahtuu vanhoille sohville, joissa vaihdetaan kuulumisia ja murheita kuin oravannahkoja rautakaudella? Mistä saadaan multaa ja vettä hoitamiini huonekasveihin? Mihin eläköityvät lauta- ja korttipelit, jotka meitä täällä ovat niin viihdyttäneet? Mistä saadaan virtaa ruokaryhmän uuniin tai musiikkiryhmän sähkökitaroihin? Mitä käy kaikille niille maan ja taivaan välissä kulkeville, joille tämä paikka on koti?

kuva:pixabay

Mielenterveyden häiriöiden osuus kasvaa Kelan kuntoutuksessa

Tue, 12 May 2026 10:33:57 +0300

Vuonna 2025 Kelan järjestämää kuntoutusta sai noin 167 700 henkilöä, mikä oli hieman vähemmän kuin edellisvuonna. Suurin osa, noin 75 %, sai kuntoutusta mielenterveyden häiriöiden tai neurokehityksellisten oireyhtymien perusteella, ja näiden osuus on kasvanut merkittävästi viime vuosina.

Yleisin kuntoutusmuoto oli kuntoutuspsykoterapia, jota sai noin 67 000 henkilöä. Lisäksi vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta sai yli 50 000 henkilöä, ja siihen sisältyivät muun muassa puhe-, toiminta- ja fysioterapia. Ammatillista kuntoutusta sai noin 24 700 henkilöä, yleisimmin ammattikoulutuksena.

Kuntoutujien keski-ikä oli 36 vuotta, mutta joukossa oli paljon myös lapsia ja nuoria. Erityisesti 6–9-vuotiaiden kuntoutus korostui kustannuksissa. Tukea tarvitaan myös nuorilla aikuisilla ja työikäisillä.

Kuntoutukseen käytettiin yhteensä 735 miljoonaa euroa, josta suurin osa kohdistui vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen. Kela toimii tärkeänä täydentäjänä julkiselle terveydenhuollolle, erityisesti pitkäkestoisen tuen ja terapian tarpeessa.

Lähde: kela.fi

(Mielenterveyden häiriöt ja neurokehitykselliset oireyhtymät korostuvat yhä selvemmin Kelan kuntoutuksessa – saajien osuus kuntoutujista kasvoi edelleen vuonna 2025)

Mistä tämä kaikki kertoo?

Tilasto ei ole vain numeroita. Se kertoo tästä ajasta, jossa elämme.

Moni meistä kantaa arjessaan näkymätöntä kuormaa: jatkuvaa kiirettä, epävarmuutta, yksinäisyyttä ja pitkään jatkunutta stressiä. Erityisesti lasten ja nuorten tilanteesta on puhuttu paljon, eikä korona-ajan vaikutuksista ole vielä täysin toivuttu. Samaan aikaan myös aikuisten jaksaminen on koetuksella. Usea hakee apua vasta siinä vaiheessa, kun kuormitus on jatkunut pitkään.

On myös mahdollista, että avun hakeminen on nykyään hyväksytympää kuin aiemmin. Se on tärkeä ja hyvä muutos. Yhä useampi uskaltaa sanoa ääneen tarvitsevansa tukea.

Silti luvut herättävät kysymyksiä. Riittävätkö nykyiset palvelut vastaamaan siihen, mitä ihmiset todella tarvitsevat?

Hoitoon pääsy voi kestää viikkoja tai kuukausia, ja kohtaamisille jää usein liian vähän aikaa. Samaan aikaan hyvinvointialueilla puhutaan yhä enemmän yhteistyön vahvistamisesta järjestöjen kanssa. Tämä tekee tilanteesta ristiriitaisen, sillä juuri sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaedellytyksiä ollaan heikentämässä avustuksia vähentämällä.

Jos järjestöjen mahdollisuudet tarjota matalan kynnyksen tukea heikkenevät, vähenevät myös monet ennaltaehkäisevät palvelut: avoimet kohtaamispaikat, vertaistuki, ryhmätoiminta ja yhteisöllisyys. Juuri ne asiat, jotka usein auttavat ihmistä ennen kuin tilanteet vaikeutuvat.

Tärkeimpiä kysymyksiä on, miten voisimme kohdata ihmisiä aikaisemmin ennen uupumista, ennen yksinäisyyden syvenemistä ja ennen kuin avun tarve kasvaa liian suureksi.

teksti: ritva@taimiry.fi

kuva:pixabay

PäMi-verkoston barometrin tulokset: Järjestöiltä tarvitaan yhä enemmän tukea

Tue, 21 Apr 2026 09:40:17 +0200

Pirkanmaan päihde- ja mielenterveysjärjestöjen PäMi -verkoston barometrin tulokset julkaistiin huhtikuun puolivälissä.

Barometrin tarkoituksena on kuvata järjestöjen asiakas- ja kävijäkunnan sekä työntekijöiden kokemuksia asiakkaiden tilanteesta, järjestöjen tekemästä työstä sekä tulevaisuudennäkymistä. Barometriin kerättiin vastauksia järjestöjen kävijöiltä, asiakkailta ja työntekijöiltä ajalla 10.6.-1.9.2025.

Asiakkaille tehtävään kyselyyn vastasi 188 henkilöä ja työntekijöille tehtävään kyselyyn 119 henkilöä.

(https://s.lahella.fi/barometri 2025esitys.pdf)

Taimi ry kuuluu PäMi-verkostoon ja osallistuimme myös barometrin kyselyyn.

Tuen tarve on kasvanut, mutta apu ei aina yllä perille

Yhä useampi tarvitsee tukea mielenterveyteen ja raskaampaan arkeen, mutta apu ei aina tavoita ajoissa. Päihde- ja mielenterveysbarometrissa 2025 tuli esiin, että järjestöjen rooli korostuu enemmän kuin koskaan.

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen kentällä avun tarve näkyy selvästi: asiakkaiden pahoinvointi on lisääntynyt, ja tilanteet ovat usein aiempaa monimutkaisempia.

Mielenterveyden haasteet, päihteiden käyttö, taloudellinen ahdinko ja arjen ongelmat kulkevat monella rinnakkain. Harvoin kyse on vain yhdestä asiasta. Usein taustalla on kasaantuneita vaikeuksia. Samaan aikaan avun saaminen ei ole helpottunut, on käynyt jopa päinvastoin.

Julkisiin palveluihin pääsy voi olla hidasta, ja hoitopolut katkeilevat liian helposti. Kaikki eivät mahdu palveluiden kriteereihin. Osa jää odottamaan tukea tilanteessa, jossa apua tarvittaisiin heti. Näin syntyy väliinputoajia, ihmisiä, jotka eivät saa riittävää tukea mistään. Ja tässä kohtaa järjestöjen rooli korostuu.

Järjestöjen resurssit uhkaavat koko ajan vain vähentyä

Päihde- ja mielenterveysjärjestöt ovat monelle se paikka, johon voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä. Ne tarjoavat kohtaamista, kuuntelua ja yhteisöllisyyttä.

Järjestöissä ei vaadita diagnoosia tai lähetettä. Monelle ne ovat ensimmäinen askel kohti parempaa vointia. Joillekin ne ovat myös viimeinen turvaverkko silloin, kun muu järjestelmä ei kanna.

Tilannetta haastaa kuitenkin se, että samaan aikaan kun tuen tarve kasvaa, resurssit järjestöissä avustusten leikkausten myötä vähenevät.

Kohdataanko ihmiset ajoissa?

Sosiaaliturvan ja palveluiden heikennykset näkyvät suoraan ihmisten arjessa. Toimeentulo vaikeutuu, epävarmuus lisääntyy ja toipuminen hidastuu. Kun perusturva horjuu, myös voimat hakea ja vastaanottaa apua vähenevät. Riski syrjäytymiseen kasvaa.

Järjestöissä tämä kehitys nähdään konkreettisesti. Kuormitus lisääntyy, mutta resurssit eivät kasva samaa tahtia. Huoli tulevaisuudesta on todellinen: riittääkö apua kaikille sitä tarvitseville?

Kysymys ei ole vain palveluista, vaan siitä, miten yhteiskuntana pidämme huolta toisistamme. Sillä lopulta usein ratkaisevaa ei ole pelkästään se, mitä apua on tarjolla, vaan se, kohdataanko ihminen ajoissa. Kuullaanko, kun hän vielä jaksaa pyytää apua.

Siinä on tämän ajan tärkein tehtävä: varmistaa, ettei kukaan jää yksin silloin, kun elämä käy liian raskaaksi. Järjestöt ovat olleet paljon kantajina, miten tulevaisuudessa?

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Terapiamuodot ovat kaikki yhtä toimivia

Wed, 15 Apr 2026 10:11:57 +0200

Aamulehdessä oli 7.4.2026 artikkeli ”Eri terapiamuodot tehoavat yhtä hyvin”. Artikkelissa kerrottiin yhteenvetotutkimuksesta amerikkalaisessa yliopistossa (Rochesterin yliopisto). Siinä oli vertailtavana viiden eri terapiamuodon hoitotuloksia.

Tarkastelussa olivat psykodynaaminen terapia, kognitiivinen käyttäytymisterapia, taideterapia ja mindfulness eli tietoisuustaitoharjoituksiin perustuva terapia.

Mindfulnessia käytettäessä hoito auttoi nopeimmin. Lopulta oireet kuitenkin vähenivät kaikissa käytetyissä terapiamuodoissa yhtä hyvin. Tämä voi yllättääkin. Eikö oikean menetelmän valinta ole ratkaisevaa?

Ratkaisevaa ei tutkimuksen mukaan ole niinkään menetelmä vaan terapeuttinen suhde. Miten sujuu asiakkaan ja terapeutin välinen yhteistyö ja millainen kokemus asiakkaalla on ymmärretyksi tulemisesta.

Tutkimuksia tehtiin 90 kymmenen vuoden aikana (2014-2024).

Mitä yhteisiä tekijöitä tutkijat sitten löysivät?

Todettiin, että hoitosuhde ei synny yksin terapiasta vaan asiakkaan valmius ja elämäntilanne vaikuttavat. Tärkeintä on luottamus, vuorovaikutus ja yhteinen ymmärrys ja säännölliset tapaamiset asiakkaan ja terapeutin välillä.

Tutkimuksessa tuli esille myös, että digitaalinen terapia voi olla yhtä tehokasta kuin kasvokkain tapaaminen. Näin ainakin lievässä/keskivaikeassa masennuksessa. Digitaalinen terapia (eli etäterapia, yhteys netin kautta) kannustaa asiakasta itsenäiseen työskentelyyn esimerkiksi erilaisten harjoitusten avulla. Niillä huomattiin olevan iso osa muutosta.

Vaikeammissa häiriöissä erot terapiamuotojen välillä voivat hieman korostua ja tietyt menetelmät sopivat paremmin tiettyihin ongelmiin. Muun muassa pakko-oireisessa häiriössä on todettu esimerkiksi altistamishoidon toimivan.

Ihminen ei ole menetelmä

Eri terapiamuodoilla on omat lähestymistapansa. Toiset keskittyvät ajatuksiin, toiset tunteisiin, toiset kehon kokemuksiin. Mutta ihminen ei jakaudu lokeroihin. Me olemme kokonaisuuksia: kehoa, mieltä, tunteita ja kokemuksia. Siksi myös hoitava vaikutus syntyy usein kokonaisvaltaisesta kohtaamisesta.

Hoitava suhde ei synny vain auttajasta. Se syntyy kahden ihmisen välillä. Myös asiakkaan oma panostaminen on todella tärkeää. Esimerkiksi: sitoutuminen omaan fyysiseen ja mielen hyvinvointiin, omien tunteitten tutkiminen ja kehon viestien kuunteleminen. Terapiaan on hyvä osallistua avoimin mielin ja pyrkiä olemaan rohkeasti oma itsensä.

Kun saa kokemuksen siitä, että ei ole yksin ja tulee hyväksytyksi, keho ja mieli saavat mahdollisuuden rauhoittua. Silloin hoito lähtee tehoamaan, on menetelmä sitten mikä onkaan.

teksti: ritva@taimiry.fi

kuvat: pixabay

Kirkasvalo voi tuoda lempeää voimaa pimeään vuodenaikaan

Tue, 28 Oct 2025 13:21:47 +0300

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Kun syksy ja talvi tuovat mukanaan pimeyden ja väsymyksen, kirkasvalo voi olla lempeä apu arkeen. Se voi herättää kehon ja mielen, tukea vireyttä ja mielialaa.

Valo vaikuttaa syvälle kehoon

Kirkasvalolamppu ei ole tavallinen lamppu. Sen kirkas, sinertävänvalkoinen valo jäljittelee luonnonvalon vaikutusta aivoihin. Silmien kautta valo kulkeutuu aivojen keskiosiin, joissa se vaikuttaa sisäiseen kelloomme ja hormoneihin, jotka säätelevät unta, vireyttä ja mielialaa.

Kun valoa on liian vähän, keho alkaa tuottaa enemmän melatoniinia eli niin sanottua unihormonia, joka tekee olon väsyneeksi. Samalla serotoniinin, “hyvän olon välittäjäaineen”, määrä voi vähentyä. Kirkasvalohoito vähentää melatoniinin eritystä ja auttaa lisäämään vireyttä ja mielialaa tukevia hormoneja. Tämän ansiosta olo piristyy, keskittyminen helpottuu ja päivään palaa kevyt rytmi.

Dosentti Timo Partonen, suomalainen unihäiriöihin ja valohoitoon perehtynyt asiantuntija, kertoo Duodecim-lehden artikkelissaan, että kirkasvalohoidon tehosta kaamosoireilun ja kaamosmasennuksen hoidossa on vahva tieteellinen näyttö.

Useissa tutkimuksissa on saatu tulokseksi, että kirkasvalo osoittautunut yhtä tehokkaaksi kuin lievemmät masennuslääkkeet, kun sitä käytetään oikein ja säännöllisesti.

Mihin kirkasvalo auttaa?

Kirkasvalohoitoa käytetään erityisesti kaamosmasennuksen ja kaamosväsymyksen hoitoon, mutta tutkimusten mukaan sen vaikutukset voivat ulottua laajemmalle.

Potilaan Lääkärilehden mukaan kirkasvalo voi auttaa myös yleiseen mielialan laskuun, keskittymisvaikeuksiin ja unihäiriöihin. Lisäksi se tukee vuorokausirytmin tasapainoa esimerkiksi vuorotyössä tai aikaerorasituksessa.

Moni kertoo, että kirkasvalo tuo arkeen lempeää virkeyttä ja tasaisuutta. Eli ei niinkään äkillistä energiaa, vaan rauhallisen olotilan ja mielen kirkastumisen. Se auttaa jaksamaan paremmin päivän haasteet.

Miten kirkasvaloa käytetään oikein?

Valohoidon teho riippuu pitkälti oikeasta ajoituksesta ja tavasta käyttää lamppua. Käypä hoito -suositusten mukaan paras aika on aamulla, mahdollisimman pian heräämisen jälkeen.

Valon kirkkauden tulisi olla vähintään 2 500–10 000 luksin luokkaa, ja hoitoa suositellaan 20–40 minuutin ajan päivittäin.

Valon ei tarvitse osua suoraan silmiin. Riittää, että se valaisee kasvot sivusta, esimerkiksi aamupalan tai työnteon aikana. Tärkeintä on säännöllisyys. Parhaat vaikutukset tulevat, kun valohoidosta tulee osa päivittäistä rytmiä.

Vaikka kirkasvalo auttaa monia, se ei auta kaikille eikä korvaa muuta tarvittavaa hoitoa. Kirkasvalo voi silloin toimia hyvänä tukimuotona muun hoidon rinnalla.

Valo on aina olemassa

Kirkasvalohoito muistuttaa meitä siitä, että valo on enemmän kuin fyysinen ilmiö. Se on myös mielen tila.

Vaikka ulkona olisi hämärää ja maa jäässä, valon voi silti saada kehoon ja mieleen, lempeästi ja hiljalleen. Siinä voi auttaa luonnonvalon sijasta myös kirkasvalo. Sen avulla voi saada pienen hetken valon äärellä ja aloittaa päivänsä. Kaamoksen keskellä kirkasvalosta voi saada lisää voimia.

Lähteet

https://www.is.fi/terveys/art-2000010975104.html

https://www.valohoito.fi/art/timo.htm

https://www.kaypahoito.fi/nix02241 (Valohoito (kirkasvalo- ja sarastusvalohoito)

https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/tutkimus-kirkasvalohoito-tehoaa-myos-muuhun-kuin-kaamosmasennukseen/

https://www.terveyskirjasto.fi/uux28976

Kohtaamisia ja käytäntöä: Harjoittelukokemukseni Taimilla

Mon, 26 May 2025 11:05:32 +0300

Olen Pihla, toisen vuoden sosionomiopiskelija TAMKista. Olin Taimilla harjoittelussa tänä keväänä kymmenen viikkoa.

Harjoittelun aikana olen oppinut valtavasti uutta asiakastyöstä, sekä päässyt tutustumaan uuteen asiakasryhmään. Olen suorittanut aiemmin harjoittelujakson päiväkodissa, joka eroaa työympäristönä melkoisesti Taimin kaltaisesta kohtaamispaikka- ja ryhmätoiminnasta.

Harjoittelupaikkaa miettiessä ajattelin, että haluaisin tutustua opintojen aikana mahdollisimman monipuolisesti sosiaalialan eri työkenttiin, ja löydettyäni Taimin ajattelin, että se voisi olla mielenkiintoinen paikka. Alun perin minua kiinnosti lähinnä lasten ja nuorten kanssa työskenteleminen, mutta Taimille tultuani huomasin viihtyväni erittäin hyvin myös aikuisten kanssa.

Taimin kävijät ja ohjaajat ottivat minut heti hyvin vastaan, ja koen että Taimille on helppoa tulla uudeksi yhteisön jäseneksi. Minua on pitkään kiehtonut mielenterveystyö ja sen monipuolisuus, ja mielestäni Taimilta oli helppoa aloittaa siihen tutustuminen.

Sosionomin opinnoissa on käytännönläheisyyttä

Alun perin opiskelemaan hakiessani haaveilin psykologin urasta, mutta päädyin kuitenkin hakemaan vielä niin sanottuna varavaihtoehtona sosionomiksi. Tulin sitten Tampereelle opiskelemaan, ja sosiaaliala tuntuu oikealta valinnalta.

Sosionomin opinnoissa pidän erityisesti käytännönläheisyydestä, sillä opintoihin sisältyy useita harjoittelujaksoja työelämässä. Harjoitteluista saa arvokasta työkokemusta, ja pääsee tutustumaan käytännön työhön monipuolisemmin kuin koulun penkiltä.

Tässä harjoittelussa olen oppinut paljon uutta myös järjestötyöstä ja sen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Mielestäni erilaiset järjestöt ovat aliarvostettu osa palvelukokonaisuutta, jolla tuetaan ihmisten hyvinvointia ja kuntoutumista.

Ryhmätoimintaa, ohjaamista ja yhteisöllisyyttä

Taimilla mielestäni parasta on ollut yhteisö, johon on helppo tulla ja jossa kaikki saavat olla omia itsejään. Olen päässyt harjoittelun aikana tutustumaan monipuolisesti Taimin eri ryhmiin ja harjoittamaan myös ryhmänohjaustaitojani.

Aamuisin on kiva tulla töihin, ja iltapäivällä kotiin lähtiessä on aina hyvä mieli. Mieltä lämmittää myös se, että työn merkityksellisyys näkyy kävijöistä, ja on ihanaa kuulla, että moni viihtyy vuodesta toiseen niin kohtaamispaikalla kuin ryhmissä.

On ollut ilo päästä työskentelemään osana hyvin toimivaa yhteisöä, ja harjoittelu onkin ollut mieltä avartava kokemus. Tulevaisuuden työelämässä haluaisin olla sellainen ohjaaja tai työntekijä, joka ottaa asiakkaiden toiveet ja tarpeet huomioon. Taimilla erityisen hienoa on mielestäni ollut se, että työtä saa tehdä omalla persoonalla, eikä tarvitse aina piiloutua työroolin taakse.

Olen oppinut harjoittelujakson aikana paljon myös itsestäni ohjaajana, ja toivon oppivani vielä paljon lisää. Tärkeää on aidosti kuunnella ja välittää asiakkaan asioista, j0tta voi auttaa parhaansa mukaan. Aktiivinen kuuntelu ja empatia ovat tärkeitä työkaluja sosiaalialalla, mutta mukaan mahtuu myös huumoria sopivissa määrin.

Omasta jaksamisesta on hyvä huolehtia

Minua auttaa arjessa jaksamaan lähipiiri, johon kuuluu perhe, kumppani sekä ystävät. Vapaa ajalla tykkään viettää aikaa läheisten kanssa, ja tasapainoa tuo myös kuntosaliharrastus.

Hyvällä säällä tykkään käydä myös kävelylenkeillä, mutta viihdyn myös kotona rentoutuen. Minulle tärkeää on omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen, jonka pyrin huomioimaan myös työnteossa.

Taimilla jaksamaan auttaa kannustava ja positiivinen ilmapiiri, sekä monipuoliset työtehtävät. Suosittelisin mielelläni Taimia harjoittelu- tai työpaikkana sellaisille, jotka viihtyvät rennossa työympäristössä ja kokevat mielenterveystyön merkityksellisenä.