Taimi ry - Kipunoita #Työ

Kuluttamisen aikakautena korjaaminen on aktivismia

Mon, 20 Oct 2025 08:32:15 +0300

teksti: Sunika

Moi – Taimin työharjoittelija, Sunika, tässä!

Opintojeni harjoittelujakso on tulossa päätökseensä. Nyt on aika perata hieman kokemuksiani niin kuluneelta harjoittelulta kuin reitistäni kohti näitä opintoja.

Opiskelen Humanistisessa ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiksi eli eräänlaiseksi järjestö- ja nuorisotyön asiantuntijaksi. Aiemmalta koulutukseltani olen vaatetusompelija. Muun muassa tekstiilialan kaupallisuus, materialistisuus ja hektisyys ajoivat minut alanvaihtajaksi.

Ironista on, että nuorempana opiskelemaan hakiessani miltei heitin kolikkoa eri koulutusten väliltä. Tekstiili- ja vaatetusalan perustutkinnon ohella toinen hakuvaihtoehdoistani oli jo tuolloin nuoriso-ohjaajan koulutus.

Olen niin kauan kuin muistan ollut kahden vaiheilla sen suhteen, että haluaisinko tehdä jotain luovaan käsillä tekemiseen keskittyvää vaiko kohdata, tukea ja ohjata ihmisiä työkseni. Vaikka taannoin kolikolta tuntui jäävän vain yksi puoli näkyviin, niin onnekseni nämä kaksi mielenkiinnonkohdettani eivät todellisuudessa ole poissulkeneet toisiaan.

Korjausompelu on luovaa ja palkitsevaa työtä

Muistan vaatetusompelijaopinnoistani, että eräänlainen uhkakuva oli työllistyä “vain” korjausompelijaksi. Ala on kovin yrittäjyyteen keskittynyt ja harva pääsee haaveistaan huolimatta toteuttamaan ompelijana kunnianhimoisimpia visioitaan. Kaikenlaista kilpailemista ja keskinäistä vertailua kaihtaneena en nähnyt itseäni yrittäjänä taistelemassa mittatilaustöiden asiakkaista.

Pääsin opintojen työharjoittelupaikoissa työstämään asuja teatterilavoille, Pariisin muotiviikoille sekä erääseen lehteen kansikuvaa myöden. Valmistuttuani kuitenkin havaitsin korjausompelun parissa sen, että korjaustyöthän vaativat paljon enemmän luovuutta kuin mitä alusta asti valmistettavat vaatteet.

On kinkkisempää muuttaa tai korjata yksilöllistä valmisvaatetta kuin valmistaa vaate lineaarisesti alusta loppuun ennalta tietämänsä kaavan ja mitoittamiensa materiaalien mukaisesti. Punnitset, että millaisin ratkaisuin palvelet parhaiten siihen pukeutuvaa asiakasta sekä kunnioitat alkuperäistä tuotetta. Käytetyllä vaatteella on aina tarina kerrottavanaan ja siinä piileekin korjausompelun kiinnostavuus ja palkitsevuus.

Uupumus kaupallisuuteen avasi uuden suunnan

Vaan kuten sanottua, niin en kokenut olevani riittävän yrittäjähenkinen raivatakseni uraa ompelijana, vaikka löysinkin lopulta merkitystä ja mielekkyyttä “pelkästä” korjausompelusta.

Vaihtoehdoksi jäivät myyjäntyöt, jotka vähänkään sivusivat tekstiilialaa. Jokainen myyntityötä tehnyt kuitenkin tietää, mitä kymmenien tai satojen asiakkaiden nopeatempoinen kohtaaminen päällekkäin monien muiden työtehtävien kanssa tekee keholle ja mielelle. Lisäksi on vaikeaa löytää motivaatiota uuden materian ostamiseen kannustamisessa, kun tietoisuus ylikulutuksesta on maailmanlaajuisesti kasvanut.

Jäädessäni sitten viimeisimmästä työpaikastani yt-neuvotteluiden seurauksena työttömäksi haaveeni kohdata ihmisiä muissa kuin lyhyiden ostotapahtumien merkeissä saivat jälleen kipinää. Kiinnostukseni erilaisia tarinoita kohtaan kun ei tosiaan ole rajoittunut vain vaatteisiin ja muihin esineisiin.

Taimi on luonnollinen paikka harjoittelulle

Yhteisöpedagogin koulutukseen hakeutuessani minulle oli jo melko selvää, että mielenterveystyötä tekevät sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat niitä, jotka minua tulevaisuuden työllistäjinä kiinnostavat.

Tämän vuoksi Taimi ry tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta työharjoittelupaikaksi. Taimilla ymmärretään toiminnallisuuden, harrastamisen ja rutiinien merkitys hyvinvoinnin tukemisessa ja itselleni rakkaiden harrastusten kuten käsitöiden, kuvataiteen, kirjoittamisen ja joogan näkyminen ryhmätarjonnassa ilahduttavat.

Mielestäni on tärkeää, että erilaisia tapoja toteuttaa itseään ja harrastaa mahdollistetaan matalalla kynnyksellä eritaustaisille ja -lähtöisille ihmisille. Vaikka pieniä yhdistyksiä ja suuria järjestöjä löytyy lukemattomia erilaisia, niin nähdäkseni koko kenttää läpi leikkaa kansalaislähtöisyys ja tarve vaikuttaa johonkin.

Järjestötyön arvot tuntuvat omilta

Ompelijana onnistuin löytämään korjaustöistä luovuutta edellyttävää ongelmanratkaisua sekä mekaanista käsillä tekemistä syvempää dialogisuutta minun ja jollekin tärkeän vaatteen välille. Löysin myös tavan osaltani vaikuttaa nykyajassa vallitsevaan kertakäyttökulttuuriin. Etenemismahdollisuudet alalla tuntuivat kuitenkin itselleni liian ahtailta.

Järjestöt ovat taloudellista voittoa tavoittelemattomia toimijoita ja niitä ohjaa tarvelähtöisyys, mikä viehättää minua ja mukailee enemmän omia arvojani. Siinä, missä yritykset lähtökohtaisesti kilpailevat keskenään asiakkaista, niin saman alan järjestöt verkostoituvat ja tekevät tiivistä yhteistyötä kohti yhteistä päämäärää.

Harjoittelussani Taimilla olen päässyt todistamaan tätä Pirkanmaan päihde- ja mielenterveysjärjestöjen verkoston PÄMI-päivässä, järjestöleikkauksia vastustavassa “Nyt riittää!”-mielenilmauksessa sekä verkostoitumistapaamisissa ja eri toimijoiden esittäytymisissä.

Persoonaani on aina lukeutunut parempaan maailmaan uskova aktivisti. Kokemukseni Taimilla on lujittanut käsitystäni siitä, että siitä tulee olemaan paljon hyötyä työssä järjestäytyneen kansalaisvaikuttamisen parissa.

Mielenterveysbarometri 2025: Asenteet ovat koventuneet, joka neljäs ei halua mielenterveyskuntoutujaa naapuriin

Fri, 10 Oct 2025 12:32:24 +0300

teksti: ritva@taimiry.fi

Lähde: Mielenterveysbarometri 2025, Mielenterveyden keskusliitto

Mielenterveyden keskusliiton Mielenterveysbarometrin uudet tulokset mielenterveysongelmiin liittyvästä stigmasta on julkaistu tänään, maailman mielenterveyspäivänä 10.10.

Tuore Mielenterveysbarometri kertoo huolestuttavasta kehityksestä. Asenteet mielenterveysongelmia kokevia kohtaan ovat negatiivisempia kuin kertaakaan viimeisen 14 vuoden aikana. Barometrin mukaan joka neljäs suomalainen ei halua mielenterveyskuntoutujaa naapurikseen.

”Ajatus siitä, että joka neljäs ei haluaisi esimerkiksi minua naapurikseen, on pelottava”, sanoo erityisasiantuntija, VTT Päivi Rissanen Mielenterveyden keskusliitosta.

”Stigma lisää häpeän, arvottomuuden ja toivottomuuden tunteita ja voi nostaa hoitoon hakeutumisen kynnystä.”

Asenteiden muutoksen suunta on huolestuttava

Mielenterveyden keskusliitto on tuottanut barometrin vuodesta 2005. Pitkään suunta oli myönteinen: vuonna 2005 noin 30 % vastaajista ei halunnut mielenterveyskuntoutujaa naapuriinsa, vuonna 2023 enää 19 %. Nyt osuus Barometrin ns. Nimby-mittarin (Not in my backyard) mukaan on, että 25 % vastaajista ei halua mielenterveyskuntoutujaa naapuriinsa.

Rissasen mukaan sosiaaliturvan kiristyminen ja keskustelu hyvinvointivaltion tilasta voivat olla osasyitä koventuneisiin asenteisiin. Hän näkee kehityksen osana laajempaa yhteiskunnallista muutosta, jossa yksilö nähdään yhä useammin itse vastuullisena ongelmistaan.

Arvomaailma vaikuttaa eniten

Barometrin mukaan asenteisiin vaikuttaa eniten ihmisen arvomaailma. Poliittisesti oikealle itsensä sijoittavista suomalaisista kaksi viidestä suhtautuu kielteisesti mielenterveyskuntoutujan naapurina asumiseen. Vasemmalla vain joka kymmenes ajattelee näin.

Nuoret alle 30-vuotiaat ja iäkkäät yli 70-vuotiaat suhtautuvat keskimääräistä myönteisemmin. Naiset ottaisivat mielenterveyskuntoutujan naapurikseen miehiä useammin.

Ristiriitaisia näkemyksiä

Lähes kaksi kolmesta suomalaisesta kokee, että asenteet mielenterveyskuntoutujia kohtaan ovat viime vuosina muuttuneet myönteisemmiksi. Todelliset luvut kertovat päinvastaista.

”Ei ole olemassa vain yhtä asennetta mielenterveysongelmiin. Yhtäältä kohtaamista ei enää pidetä niin pelottavana, mutta toisaalta naapureiksi meitä ei haluta”, Rissanen tiivistää.

Kohtaaminen on tie muutokseen

Taimilla uskomme, että todellinen muutos alkaa kohtaamisesta ja kuuntelemisesta. Kun ihminen saa tulla nähdyksi sellaisena kuin on – ei diagnoosin tai ongelman kautta – syntyy turvallisuutta ja yhteyttä.

Jokainen meistä tarvitsee ymmärrystä ja tilaa olla keskeneräinen. Hyväksyvä yhteisö voi olla ensimmäinen askel toipumiseen.

Pehmennetään yhdessä asenteita. Avataan ovi, vaihdetaan muutama sana, hymyillään. Usein juuri pieni hetki riittää muistuttamaan siitä, että meitä yhdistää enemmän kuin erottaa.

Hyvää maailman mielenterveyspäivää!

Fyysisen sairauden ja lääkityksen vaikutus mielenterveyteen

Wed, 08 Oct 2025 11:44:44 +0300

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Artikkelin laatimisessa on käytetty apuna tekoälyä (lääkkeiden sivuvaikutukset, sairauksien oireet)

Tämän vuoden elokuussa kansanedustaja Eemeli Peltola teki työpaikallaan eduskunnassa itsemurhan. Surullinen tapaus nosti esiin kysymyksen, voiko fyysisen sairauden lääkitys vaikuttaa niin voimakkaasti mieleen ja se horjuttaa psyykkistä tasapainoa jopa niin paljon, että henkilö päättyy näin epätoivoiseen ratkaisuun.

Itsemurhan tehneen kansanedustajan puoliso kertoi julkisuudessa, mitkä syyt tähän päätökseen hänen mielestään vaikutti. Se liittyi kortisonilääkitykseen, jonka psyykkisistä sivuvaikutuksista tiedetään, mutta joista puhutaan liian vähän.

Kortisonilääkkeet voivat joillakin potilailla aiheuttaa vakavia psyykkisiä sivuvaikutuksia, kuten ahdistusta, unettomuutta ja psykoosia, erityisesti suurilla annoksilla. Eemeli Peltosen tila heikkeni nopeasti lääkityksen myötä, eikä hän omaisten kokemuksen mukaan saanut riittävästi tukea mielenterveysoireisiinsa. Läheisten tuesta huolimatta hänen vointinsa vaihteli. Hän vietti myös yhden yön psykiatrisella.

Kortikosteroidit, kuten prednisoloni, ovat yleisiä lääkkeitä reuma-, astma- ja autoimmuunisairauksien hoidossa. Suurimmalla osalla potilaista ei ilmene vakavia haittoja, mutta osalle voi tulla mielialavaihteluita, ahdistusta, unettomuutta ja jopa psykoosioireita. Yli 80 mg vuorokausiannoksella lähes viidenneksellä voi esiintyä vakavia psyykkisiä haittoja. Eemeli Peltosen saama vuorokausiannos oli 80 mg.

(Eemeli Peltolan omaisen haastattelu: MTV:n uutiset 4.9.2025)

Lääke auttaa yhtä sairautta, mutta voi pahentaa toista. Se ei tarkoita, että lääkitys olisi väärä tai turha, mutta se tarkoittaa, että kokonaisuutta on seurattava tarkasti.

Sivuvaikutukset eivät ole kaikille samanlaisia. Yksi voi hyötyä suuresti lääkkeestä, kun taas toisella mieliala romahtaa sen myötä. Siksi seuranta ja avoin keskustelu lääkärin kanssa ovat välttämättömiä.

Kun fyysinen sairaus näyttäytyy mielenterveysoireina

Myös esimerkkejä toisin päin löytyy. Hoidetaan psyykkistä sairautta, mutta lopulta syyksi löytyykin fyysinen sairaus.

Kilpirauhasen vajaatoiminta voi muistuttaa masennusta: väsymys, alakulo, keskittymisen vaikeus ja hidastuminen.

Kilpirauhasen liikatoiminta taas voi näyttää ahdistukselta: sydämentykytys, unettomuus, hermostuneisuus ja painon lasku.

Vitamiinipuutokset (B12, D-vitamiini) voivat aiheuttaa masennusoireita, ärtyneisyyttä ja muistiongelmia.

Krooniset kiputilat heikentävät mielialaa ja voivat johtaa masennukseen. Joskus kipulääkkeet pahentavat samaa oiretta.

Olen itsekin tavannut henkilöitä, jotka ovat vuosia syöneet mielialalääkkeitä, kunnes on löytynyt selittävä fyysinen syy. Helpotus on ollut iso, mutta on myös suru siitä, että on syönyt vääriä lääkkeitä eikä ole saanut oikeaa hoitoa.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että lääkärin työ on usein hyvin vaativaa ja inhimillisesti rajallista. Ihmisen mieli ja keho voivat oireilla monin tavoin, eikä oikeaa selitystä ole aina helppo nähdä heti. Useimmat lääkärit tekevät työtään vilpittömästi potilasta auttaakseen, ja usein oikea diagnoosi löytyy vasta ajan, tutkimusten ja yhteisen keskustelun kautta.

Miltä tuntuu, kun olo ei kohene lääkityksestä huolimatta?

Moni kokee syyllisyyttä: ”Mikä minussa on vialla, kun en parane?” Jotkut kokevat, että läheiset eivät ymmärrä. Kun lääke ei auta, voi syntyä toivottomuuden tunne, jopa ajatus, että apua ei ole olemassakaan.

Tässä kohtaa avoin vuoropuhelu terveydenhuollossa on elintärkeää. Jos ihminen jää yksin kokemuksensa kanssa, seuraukset voivat olla kohtalokkaita.

Mitä tästä voimme oppia?

Kokonaisvaltainen diagnostiikka

Psyykkisten oireiden taustalla on aina syytä sulkea pois somaattiset sairaudet. Verikokeet ja lääkityksen arviointi voivat estää vuosien vääränlaisen hoidon.

Seuranta ja avoin keskustelu

Lääkityksen aloittamisen jälkeen on tärkeää seurata potilaan psyykkistä vointia. Sivuvaikutuksista täytyy voida puhua ilman pelkoa, että huolia vähätellään.

Moniammatillisuus

Fyysisen ja psyykkisen hoidon ei pidä olla erillisiä saarekkeita. Lääkäri, psykiatri, psykologi ja hoitaja voivat yhdessä varmistaa, että kokonaisuus huomioidaan.

Potilaan osallisuus

Jokaisella on oikeus tietää, mitä lääkkeitä hän käyttää ja millaisia psyykkisiä vaikutuksia niillä voi olla. Tietoinen potilas pystyy myös itse seuraamaan muutoksia voinnissaan.

Toivo ja mahdollisuudet

On tärkeää muistaa, että tietoisuus lisää turvallisuutta. Kun ihminen tietää, että lääkkeet voivat vaikuttaa mieleen, hän osaa hakea apua ajoissa.

Pienikin tarkistava verikoe, lääkityksen muutos tai toisen asiantuntijan mielipide voi muuttaa koko elämän suunnan. Toivo löytyy siitä, että fyysistä ja psyykkistä terveyttä ei enää eroteta toisistaan ja ihminen kohdataan kokonaisuutena.

Kun näin tapahtuu, on mahdollista löytää oikea apu. Ja silloin myös toipuminen, toivo ja hyvä elämä ovat lähempänä.

Jonna löysi Taimilta rohkeutta toteuttaa haaveitaan

Wed, 17 Sep 2025 11:56:59 +0300

teksti ja Jonnan kuva: ritva@taimiry.fi

muut kuvat: Jonna

Jonna on ollut Taimilla työkokeilussa muutaman kuukauden. Hänen vastuulleen kuuluu yhdistyksemme sosiaalinen media, ja sen kyllä huomaa!

Somea sydämellä

– Teen päivityksiä ja tykkäilen muiden järjestöjen päivityksistä, hän summaa hymyillen.

Jonna tuo Taimin someen uudenlaista aktiivisuutta ja visuaalisuutta:

– Mainosten teko on kivaa. Tykkään kuvaamisesta ja videoiden teosta, mutta erityisesti siitä, kun saa paneutua mainoksen tekoon ja huomaa, että se on visuaalisesti hyvin tehty. Se tuo hyvää mieltä itsellekin. Kun tekee hyvin, niin kyllä se herättää katsojankin huomion.

Graafista suunnittelua opiskellut Jonna tietää, miten hyvä somejulkaisu tehdään. Hän kokeekin, että on voinut tuoda Taimin kanaviin nuorekkaampaa ja freesimpää ilmettä.

Työkokeilu tuo varmuutta

Jonna oli jo ennen työkokeilua Kuntouttavassa työtoiminnassa Taimilla, joten talo oli tuttu. Nyt vastuu ja tehtävät ovat uudenlaisia.

– Tämä työkokeilu on vahvistanut minun osaamistani, Jonna kertoo.

– Täällä Taimissa on hyvä työyhteisö ja täällä ei tarvitse pärjätä yksin. Tukea ja neuvoja saa aina, jos tarvitsee.

Työaikakin on sopiva: neljä päivää viikossa neljä tuntia päivässä.

Valokuvanäyttely oli hyvä kokemus

Vapaa-ajalla Jonna tarttuu usein kameraan. Hän kuvaa ”kaikkea”, mutta erityisesti perheen kissoja.

– Kissat on ihania. Niissä on liikettä ja se tuo haastetta kuvaamiseen. Se auttaa minua myös kehittymään. Yksi niistä on ulkokissa, joten tulee ulkonakin otettua paljon kuvia.

Keväällä 2024 Jonnan ensimmäinen valokuvanäyttely järjestettiin Taimin kohtaamispaikassa. Ajatus syntyi, kun hän näki muiden taiteilijoiden näyttelyn ja rohkaistui kysymään ohjaaja Markukselta, olisiko oma näyttely mahdollinen.

– Markus kannusti heti ja sanoi, että jos tehdään, niin tehdään kunnolla. Se oli jännittävää ja inspiroivaa. En oikeastaan tykkää esiintymisestä yhtään, mutta pidin siellä puheen. Se oli todella iso juttu minulle. Näyttelyn vieraskirjaan tuli paljon kommentteja, ja ne antoivat hurjasti intoa jatkaa kuvaamista.

Haaveita ja tulevaisuutta

Jonnan haaveissa on kokopäivätyö, jossa hänen luovuutensa pääsisi oikeuksiinsa.

– Ensisijaisesti kiinnostaa nuorten kanssa työskentely, mutta olen avoin monenlaisille työmahdollisuuksille. Olisi hienoa, jos voisin sivussa tehdä myös valokuvaushommia.

Matkustaminen on yksi hänen suurista haaveistaan.

– Olisi upeaa päästä Norjan vuoristoon kuvaamaan. Siellä pohjoisessa on niin kauniita ja ainutlaatuisia kuvauskohteita.

Masennus on terveyden solmukohdassa – tutkimus paljastaa kaksisuuntaisen yhteyden sairauksiin

Fri, 05 Sep 2025 13:37:25 +0300

ritva@taimiry.fi

kuvat: pixabay

Elokuussa 2025 Nature Mental Health -tiedelehdessä julkaistu tutkimus Karoliinisen instituutin ja Amsterdam UMC:n tutkijoilta avaa uutta näkökulmaa masennukseen. Tutkimuksen tuloksena on, ettei masennus eikä muutkaan psykiatrisen sairaudet tapahdu vain mielessämme. Eikä masennus ole pelkästään muiden sairauksien seuraus, vaan se myös itsessään altistaa monille fyysisille sairauksille ja sosiaalisille vaikeuksille. Masennus on siis keskeinen solmukohta ihmisen kokonaisvaltaisessa terveydessä.

Masennus on sekä seuraus että syy

Tutkimuksessa hyödynnettiin laajoja geneettisiä aineistoja ja Mendelian randomization -menetelmää, jonka avulla voidaan arvioida syy-seuraussuhteita.

(Mendelian randomization (MR) on tilastollinen menetelmä, joka hyödyntää geneettistä vaihtelua osoittamaan syy-seuraussuhteita muuttuvien tekijöiden ja terveysongelmien tai muiden lopputulosten välillä, samalla kun se välttää havainnoivien tutkimusten tyypillisiä häiriö- ja käänteisen kausaliteetin ongelmia. Google AI)

Syy- ja seuraussuhde kulkee esimerkiksi ärtyneen paksusuolen oireyhtymässä. Sen oireet aiheuttavat ahdistusta ja se taas voi pahentaa suolen toimintaa entisestään.

Mitkä tekijät liittyvät masennukseen?

Tutkimuksen mukaan masennus on sekä seurausta että syy monille terveys- ja elämäntilannetekijöille.

Tekijät, jotka lisäävät riskiä masennukseen

Yksinäisyys
Alhainen tulotaso
Tupakoinnin aloittaminen
Ylipaino
Krooninen kipu
Hormonijärjestelmän muutokset (esimerkiksi varhaiset kuukautiset)
Vähäinen fyysinen aktiivisuus ja riskikäyttäytyminen

Tekijät, joiden riskiä masennus lisää

Sydän- ja verisuonitaudit
Tyypin 2 diabetes
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Krooninen kipu
Tulehdustilat
Vähentynyt fyysinen aktiivisuus
Alhaisempi koulutustaso
Alhaisempi tulotaso
Ihmissuhdeongelmat
Itsemurha-ajatukset ja -käyttäytyminen

Masennus siis heijastuu myös sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin, kuten koulutus- ja työmahdollisuuksiin, ihmissuhteisiin ja jopa itsetuhoisiin ajatuksiin.

Mitä löydökset merkitsevät hoidossa?

Tutkimuksen mukaan masennuksen hoito vaatii moniulotteista otetta:

Kokonaisvaltainen arviointi: Masennuspotilaan kohdalla on tärkeää tarkastella myös fyysistä terveyttä, ja fyysisten sairauksien hoidossa tulisi arvioida masennusoireiden riski.

Moniammatillinen yhteistyö:Psykiatrian rinnalla tarvitaan esimerkiksi kivunhallinnan, sisätautien ja elämäntapaohjauksen tukea.

Varhainen puuttuminen: Masennuksen varhainen tunnistaminen voi ehkäistä sairauksien kasautumista ja elämänlaadun heikkenemistä.

Ennaltaehkäisyn näkökulma

Masennuksen ehkäisy ei rajoitu vain psyykkisiin tekijöihin, vaan se ulottuu koko elämäntilanteeseen:

Elämäntavat: Tupakoinnin vähentäminen, liikunnan lisääminen ja painonhallinta tukevat sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia.

Sosiaaliset tekijät: Yksinäisyys on vahva masennuksen riskitekijä. Yhteisöllisyys ja sosiaalisen tuen vahvistaminen ovat tärkeitä ehkäiseviä tekijöitä.

Fyysisen kivun hoito: Kroonisen kivun ja tulehdustilojen lievittäminen voi vähentää riskiä masennuksen puhkeamiseen.

Johtopäätös

Tutkimus vahvistaa käsitystä masennuksesta terveyden keskipisteenä, sairauksien seurauksina ja syinä. Tämä haastaa terveydenhuoltoa siirtymään kohti mallia, jossa psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen terveys huomioidaan yhdessä.

Käytännön tasolla tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että terveyskeskuksissa masennusseulontoja tehtäisiin säännöllisesti kroonisista sairauksista kärsiville, ja masennuspotilaiden kohdalla tarkistetaan fyysinen terveydentila. Näin voidaan rakentaa kokonaisvaltaisempaa ja vaikuttavampaa hoitoa. Samalla vahvistetaan ennaltaehkäisyä.

Lähteet: Aamulehti 1.9.2025: Masennus on kokovartalotila, sanoo psykiatri Jyrki Korkeila

Nature Mental Health, Elokuu 2025 (tekoälyn tiivistelmänä)

Mielenterveysbarometri 2025: Suomalaiset haluavat turvata järjestöjen rahoituksen

Wed, 27 Aug 2025 14:28:30 +0300

ritva@taimiry.fi

1,9 miljoonaa suomalaista pitää mielenterveysjärjestöjen julkista rahoitusta erittäin tärkeänä. Tämä käy ilmi tuoreesta Mielenterveysbarometrista, joka mittaa suomalaisten mielenterveyteen liittyviä kokemuksia ja asenteita.

Barometri on Mielenterveyden keskusliiton toteuttama tutkimus, jota on tehty jo 20 vuoden ajan. Tänä vuonna se toteutettiin yhteistyössä Terapiat etulinjaan -hankkeen, Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFamin ja Tampereen yliopiston kanssa.

Lähes kaikilla on kosketus mielenterveysongelmiin

Mielenterveysbarometrin mukaan 43 prosenttia yli 18-vuotiaista eli noin 1,9 miljoonaa suomalaista pitää mielenterveysjärjestöjen julkista rahoitusta erittäin tärkeänä. Lisäksi 45 prosenttia arvioi sen olevan melko tai jonkin verran tärkeää.

– Neljällä viidestä on mielenterveysongelmista joko omaa kokemusta tai sitten ystävien, omaisten, töiden tai harrastusten parista. Suomalaisten vankka halu turvata mielenterveysjärjestöjen rahoitus syntyy varmasti pitkälti tästä arjen ymmärryksestä, sanoo Mielenterveyden keskusliiton järjestö- ja kehitysjohtaja Janne Jalava.

Barometrin mukaan 82 prosenttia suomalaisista uskoo, että mielenterveysjärjestön toimintaan osallistuminen sopii hyvin mielenterveysongelmien hoitamisen tueksi. 74 prosenttia pitää tärkeänä, että järjestöiltä on saatavissa täydentävää tukea julkisten palveluiden rinnalla.

– Järjestöjen tuki kulkee mukana kaikissa vaiheissa: se kannattelee toipujaa ja hänen läheisiään ennen hoitoa, sen aikana ja sen jälkeen. Myös silloin, kun julkiset palvelut ovat riittämättömiä. On syytä muistaa, että läheiset eivät ole vain voimavara, vaan myös he tarvitsevat yksilöllistä tukea, muistuttaa Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFamin toiminnanjohtaja Tiina Puranen.

Vastaajista 41 prosenttia arvioi, että järjestöjen ja vapaaehtoisten tuella mielenterveyskuntoutuja pystyy elämään ns. normaalia elämää. Joka neljäs nosti tärkeimmäksi vertaistuen.

Nuoret ikäluokat aktiivisimpia järjestöissä

Vaikka koko väestöstä vain kuusi prosenttia on itse osallistunut mielenterveysjärjestöjen toimintaan, luvut ovat korkeimmat alle 30-vuotiailla (12 prosenttia) ja 31–40-vuotiailla (10 prosenttia).

Tulos kertoo, että nuoremmat ikäluokat etsivät tukea ja yhteisöllisyyttä järjestöistä yhä aktiivisemmin ja näkevät niiden merkityksen mielenterveyden tukemisessa.

20 vuotta suomalaisten mielenterveysasenteiden seurantaa

Mielenterveysbarometri täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Vuodesta 2005 lähtien se on kartoittanut suomalaisten kokemuksia mielenterveyspalveluista ja asenteita mielenterveyteen liittyen.

Tämän vuoden tutkimukseen vastasi 2 049 iältään 18–84-vuotiasta suomalaista. Aineiston keräsi tutkimusyhtiö Verian helmikuussa 2025, ja tulosten virhemarginaali on 2,2 prosenttiyksikköä.

Linkki barometriin: https://mtkl.fi/mielenterveysbarometri-2025

Puheenjohtajilta vakava viesti: Leikkaukset romuttavat ennaltaehkäisevän työn

Barometrin julkaisun yhteydessä neljän valtakunnallisen mielenterveysjärjestön puheenjohtajat ottavat kantaa hallituksen kaavailemiin sote-järjestöleikkauksiin. Heidän mukaansa kyse on koko suomalaisen hyvinvoinnin ja sote-järjestelmän kestävyydestä.

Hallitus on päättänyt leikata sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuksia 37 prosenttia ja vuosille 2026–2027 nyt on esitetty lisäleikkauksia, jotka nostaisivat summan yli 60 prosenttiin. Puheenjohtajien mukaan tällaisia sopeutuksia ei ole enää mahdollista toteuttaa hallitusti.

– Sosiaali- ja terveysjärjestöjen työ ei ole menoerä, vaan yhteiskunnallinen investointi. Sen purkaminen olisi sekä taloudellinen että inhimillinen virhe, järjestöt toteavat yhteisessä vetoomuksessaan.

Puheenjohtajat Eveliina Lafghani (Mielenterveyden keskusliitto), Anita Ruutiainen (FinFami), Sirpa Pietikäinen (MIELI ry) ja Johanna Cresswell-Smith (Psykosociala Förbundet) vetoavat hallitukseen, jotta leikkauksia arvioidaan uudelleen ennen kuin seuraukset ovat peruuttamattomia.

Linkki puheenjohtajien kannanottoon: https://mtkl.fi/mielenterveysjarjestojen-puheenjohtajat-jarjestoleikkaukset-uhkaavat-sote-jarjestelman-toimivuutta/

Yhteiskunnan haasteet näkyvät vartijan työssä

Thu, 21 Aug 2025 14:52:12 +0300

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Paula on nähnyt vartijana, miten yhteiskunnan ongelmat ilmentyvät. Nyt hän opiskelee sosionomiksi, jotta voisi auttaa ihmisiä toisella tavalla. Opintoihinsa liittyvän ensimmäisen harjoittelunsa Paula suoritti Taimilla.

Paula on työskennellyt vartijana jo kahdeksan vuotta. Alun perin hän mietti vartijan työtä jo yläasteella, mutta päätyi ensin opiskelemaan muuta alaa.

- Opiskelemallani alalla oli työllistyminen vaikeaa, joten suoritin sitten vartijan ammattitutkinnon ja sillä tiellä olen.

Opiskelu oli Tampereella ja hän jäi tänne myös töihin. Alun perin Paula on Porista. Hänen työtehtävänsä ovat myymälävartiointia ja kauppakeskuksissa järjestyksen valvontaa.

Levottomuus on kasvanut

Paulan työpäivät kuluvat kauppakeskusten ja myymälöiden turvallisuutta valvoen.

– Työvuorot ovat aamu ja ilta. Myös viikonloppuisin. On se vähän rankkaa: tehdä vuorotyötä, viikonloppuja ja työ on muuttunut vaativammaksi, hän toteaa.

Paula oli vartijan työt aloitettuaan todella nuori, 21-vuotias.

– Ei sitä itse silloin niin ajatellut. Näin taaksepäin katsottuna silloin alussa ei myöskään vielä ollut niin levotonta.

Levottomuus on kasvanut kauppakeskuksissa ja se on lisännyt vartijoidenkin työtä. Paula kertoo, että erityisesti huumeiden käyttö ja niiden aiheuttama oireilu näkyvät selvästi.

– Kaupanteko on avointa, piikkejä jätetään esille, nuoret aloittavat rikokset ja päihteiden käytön yhä nuorempina, hän kuvaa.

Mielenterveysongelmat näkyvät arjessa

Päihteiden käytön tuoman levottomuuden lisäksi vartijat kohtaavat paljon psyykkisesti oireilevia ihmisiä. Paula painottaa, että vartijoita ei ole koulutettu mielenterveyden ammattilaisiksi, vaikka arjessa he joutuvat arvioimaan tilanteita jatkuvasti.

– Koulutuksemme on hyvä vartijan työhön, mutta mielenterveyden koulutusta meillä ei ole. Joskus liikkeiden henkilökunnan edustajien on vaikea ymmärtää sitä. Sen kuitenkin osaan jo erottaa onko joku päihteitten vaikutuksen alla vai onko se jotakin muuta.

Resurssipula näkyy myös vartijan työssä

Kun vartijat soittavat hälytyskeskukseen, päätös poliisin tai ambulanssin tulosta tehdään siellä. Poliisin resurssipula näkyy usein konkreettisesti: apu voi viivästyä pitkään.

– Joskus häiriötä aiheuttanut ehtiikin jo muualle, yleensä seuraavaan kauppakeskukseen. Ja sama tilanne siellä alkaa taas alusta, Paula kertoo.

Vartijoilla on käytössä kiinniottotila:

– Kiinniottotilassa voi joskus olla todella kauan ihan sekaisin oleva henkilö ennen kuin poliisi tulee. Ne on pitkiä aikoja odottaa apua ihmiselle. Me emme saa päästää sieltä ketään pois ilman poliisin lupaa.

Ratinan puukotus oli pysäyttävä kokemus

Paula oli työvuorossa, kun Kauppakeskus Ratinassa tapahtui heinäkuun alussa puukotus.

- Se oli todella pysäyttävä tilanne ja laittoi kyllä pohtimaan, hän kertoo.

- Tämä nyky-yhteiskunnan tilanne on haastava. Puukottajahan oli jo tuomittu rikoksesta vankilaan. Olisiko häntä voitu auttaa siellä? Se on ainakin totta, että jos hän olisi ollut sisällä, tätä ei olisi tapahtunut.

Puukotukseen syyllistynyt oli tuomittu useista rikoksista, myös vakavista väkivaltateoista ja vankilaan siirtoa odottaessa hän teki sitten nämä teot. Oliko syynä tilanpuute vankiloissa vai mikä, sen pohtiminen ei tekoa kuitenkaan pois vie.

Ensimmäinen harjoittelu Taimilla

Taimilla Paula on päässyt kokemaan monipuolisesti erilaisia kohtaamisia ja ryhmätoimintaa.

– Täällä tehdään tärkeää työtä. Hieno paikka aloittaa harjoittelut, hän kiittelee.

Opintoja on takana vuosi ja edessä vielä kaksi ja puoli vuotta. Paula odottaa innolla uusia näkökulmia yhteiskuntaan ja uusia työmahdollisuuksia. Vartijan tausta antaa vahvan pohjan tulevalle työlle ihmisten parissa.

Harvinainen sairaus ei vienyt Tiinan työhalua

Mon, 09 Jun 2025 10:27:21 +0300

teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi

Tiina on Taimissa työkokeilussa. Hänen työtehtävinään on osallistua talon eri toimintoihin ja on hänellä myös ollut oma ryhmä vastuullaan. Hän on ohjannut käsityöryhmää ja välillä myös hävikkiruokaryhmää.

Tiinalla on pohjalla monenlaista työkokemusta. Viimeisin koulutus, mitähän on käynyt on lähihoitajan tutkinto mielenterveys- ja päihdepuolelta. Myöhemmin hän täydensi osaamistaan lasten ja nuorten puolen koulutuksella. Työtehtävissä hän on ollut mielenterveyspuolella, kehitysvammatyössä ja päiväkodissa.

Sairaus muutti työelämän suunnan

Mikä toi hänet tänne työkokeiluun?

- Alkoi tulla terveydellisiä ongelmia, Tiina kertoo.

- Monien eri vaiheitten jälkeen minulta löydettiin harvinainen keuhkosairaus, keuhkoverenpainetauti. Se on parantumaton, mutta lääkkeillä pysynyt suhteellisen kurissa. Se vei minut sairaslomien kautta eläkkeelle ja nyt työkokeiluun katsastamaan, josko vielä työelämään kykenisin.

Yhteiskuntamme haluaa, että työelämässä jatketaan mahdollisuuksien mukaan ja siksi hänkin on työkokeilussa. Se kyllä sopii Tiinalle, hän haluaisi työelämään, mutta sairaus rajoittaa:

- Infektioriskejä on vältettävä ja siksi en voi esimerkiksi palata päiväkotityöhön, vaikka siitä tykkäisinkin. Siksi olen työkokeilussa. Tämän avulla selvitetään, mitä jaksan työssä ja mitä jaksan työpäivän jälkeen.

Fyysisen jaksamisen kanssa on ollut haasteita. Tiina kertoo niinkin jaksavansa olla täällä töissä, mutta matkat töihin ja kotiin ovat rankkoja.

- Joudun pysähtelemään paljon. Syke nousee, enkä saa happea riittävästi.

- Liikuntaa kuitenkin pitäisi saada enemmän, mutta on varottava ylirasittumista. Vesiliikunta esimerkiksi sopii hyvin, se avaa riittävästi yläkehoa ja vesi kannattelee. Mutta työpäivän jälkeen ei riitä voimia lähteä uimahalliin.

Oma osaaminen käytössä

Taimilla työskentely on Tiinasta ollut tosi kivaa:

- Tykkään olla ihmisten kanssa. Jos vain löytäisin tämän tapaisen työpaikan, vaikka osa-aikaisen, olisin tosi tyytyväinen, hän toteaa.

Hän on jaksanut aika hyvin:

- Siihen nähden, mitä etukäteen pelkäsin, olen ollut vähemmän fyysisesti uupunut. Pitää vain löytää oikea työmäärä. Sitä vartenhan täällä ollaan.

Työtehtävät Taimilla ovat olleet vaihtelevia ja mukavia:

- Keskustelen paljon ihmisten kanssa. Olen läsnä. Ryhmien ohjaus on tuntunut mielekkäältä.Tykkään oikeasti näistä kaikista hommista, hän naurahtaa.

- Eka kerran, kun vastasin ruokahävikkiryhmästä, jännitin ihan hirveästi – ja turhaan. Ryhmän sisältä löytyi alan osaaja ja yhdessä olemme saaneet sen hyvin toimimaan.. Minulla on myös työelämästä kokemusta monenlaisesta tehtävästä keittiöpuolella ja oli kiva ottaa sitäkin osaamista täällä käyttöön.

Tiina kertoo, että hän on ruokkinut ”kaikki ikäluokat”:

- Olen ollut keittiötöissä terveyskeskuksessa, päiväkodeissa, koululuissa, henkilöstöruokalassa ja vanhusten palvelukeskuksessa.

Vapaa-aikaa Tiina viettää paljon perheensä kanssa. Hänellä on neljä lasta ja yksi lapsenlapsi. Myös perheen koira tuo päiviin eloa.

- Olen ollut partiolainen koko ikäni ja sitä harrastan edelleen. Tykkään matkustaa ja veri vetää aina metsään. Teen paljon käsitöitä ja leivon usein. Hienoa on myös jatkaa ihmettelyä nyt lapsenlapsen kanssa. Elämä näyttää uusia puolia myös hänen kanssaan, hän iloitsee.

Taimilla työ ei ole vain työtä – se on merkitystä

Tue, 18 Mar 2025 11:05:16 +0200

teksti: aarne@taimiry.fi

Olen Taimin ohjaaja Aarne. Alla kerron tarinani ja miten päädyin Taimille.

Kesällä 2024 etsin suuntaa elämälleni ja työpaikkaa. Tiesin, mitä en halunnut tehdä, mutta en ollut varma, mitä haluan. Lapsuuden koulumaailmassa omat epävarmuuteni liittyivät kuvaamataitoon, matematiikkaan ja kemian tehtäviin. Liikunnan koin aina omakseni.

Sitten puolisoni linkkasi minulle Taimin Instagram-tilillä olleen työpaikkailmoituksen. Hain paikkaa, sain sen ja aloin nauttia työstäni heti. Työssäni pääsen ohjaamaan monipuolisesti liikuntaa ja toimimaan myös ohjaajana Koulukadun kohtaamispaikassa.

Syksyn rytmi vei mukanaan

Lehdet putosivat puista, mutta tunnelma vain parani. Syksy toi arkeeni tasaisen ja rytmikkään tahdin, jonka vietävänä kuljin. Kevyemmin kuin ennen.

Haluan tuoda - ja toivottavasti olen jo tuonutkin - Taimin liikuntaryhmiin selkeän äänen, joka toivottavasti tsemppaa peliin tai jumppaan ja on kiva liikkua. Haluan kannustaa, en painostaa.

Positiivisuus ja tekemisestä iloitseminen on mielestäni lähtökohta, jonka osallistujat toivottavasti kokevat. Kukin omasta tilanteestaan lähtien.

Yhteisiä elämyksiä ja uusia lajeja

Syksyn mittaa kokeilimme myös uusia lajeja vanhojen legendojen lisäksi.

Kohokohtia olivat esimerkiksi pöytätennismestari Mika Tuomolan ohjaama pingistunti ja jalkapallo-ottelun yleisönä oleminen Tammelan stadionilla.

Taimin kohtaamispaikassa olemme kokeneet myös surua, mutta se ei ole ollut kielteinen asia. Empatia on ehkä tärkein lahja, jonka voimme toisillemme antaa.

Taimilaisten välitön kiinnostus toiseen ihmiseen ja kaikkien hyväksyminen omina itsenään, ovat arvoja ja toimintatapoja, joita ihailen edelleen enenemissä määrin.

Opiskelen tällä hetkellä päihde- ja mielenterveystyötä oppisopimuksella, työskentelen Taimilla ja nautin arjestani. Kiitos, Taimi.

Mistä apua, kun mieli särkyy - ja miten pärjää pitkässä hoitojonossa?

Tue, 11 Mar 2025 10:04:59 +0200

teksti: ritva@taimiry.fi

Tampereella hoitojonot ovat pitkät lähes kaikissa palveluissa, eikä mielenterveyspalvelut ole poikkeus. Taloudellinen tilanne, hyvinvointialueuudistus ja palveluiden resurssien supistukset ovat vaikeuttaneet avun saamista entisestään.

Mutta kuinka vaikeaa hoitoon pääsy todella on? Ja kuinka kauan jonossa joutuu odottamaan? Tässä on Jaacon tarina – hänen matkansa avun hakemisesta oikean diagnoosin ja hoidon löytämiseen. Hänen jonottamisensa kesti kaksi vuotta, mutta sinä aikana asiat alkoivat lopulta kääntyä parempaan suntaan.

Ensimmäiset askeleet avun hakemiseen

Vuonna 2022 Jaaco oli henkisesti todella huonossa kunnossa. Hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia ja hän ei kyennyt juuri nukkumaan.

Hän jaksoi kuitenkin soittaa Tays:iin psykiatriselle puolelle ja pääsi arviointikäynnille.

– Siellä alettiin kartoittaa tilannettani ja selvittää, mikä minua vaivaa. Tapasin ensin psykiatrisen sairaanhoitajan ja sen jälkeen lääkärin, Jaaco kertoo.

Hän sai kahden kuukauden jakson, jonka aikana hän tapasi sairaanhoitajan kahdesti kuukaudessa ja lääkärin viisi kertaa vuoden aikana.

– Lääkärien ja sairaanhoitajan tapaamisten välillä oli kuukausien taukoja. Tapasin yhteensä neljä eri lääkäriä, ja jokaisen kanssa jouduin aloittamaan alusta – kertomaan oireeni aina uudestaan ja uudestaan, hän muistelee.

Ensimmäinen lääkäri epäili, että oireet jotuu ADHD:sta, mutta Jaaco ei ollut vakuuttunut.

– Sanoin, että jotain muuta tässä on oltava, oireet olivat liian pahat. Lääkäri ehdotti lääkitystä, mutta en halunnut heti tarttua siihen. Koin itselleni elintärkeäksi sen, että pääsen puhumaan ja purkamaan näitä asioita. Pelkät lääkkeet ei sitä korvaisi.

Lääkekokeilut ja pitkä odotus

Vuotta myöhemmin Jaaco soitti Akuuttipsykiatrian poliklinikalle. Hän oli saanut numeron siltä varalta, että tarvitsisi jatkohoitoa. Tällä kertaa hän oli valmis kokeilemaan lääkitystä.

– Kokeiltiin neljää eri lääkettä, mutta kaikista tuli hirveitä haittavaikutuksia: unettomuutta, painajaisia, ruokahaluttomuutta ja levottomat jalat.

Lopulta viides lääke sopi, ja sitä hän käyttää edelleen.

– En usko, että luovun siitä koskaan. Ilman lääkettä elämästä ei tulisi mitään.

Oikean lääkityksen löytyminen edellytti kuitenkin oikeaa diagnoosia.

– Kesti kauan saada kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosi. Useimmat lääkärit eivät uskoneet siihen, koska en esimerkiksi tuhlannut rahaa. Minun hypomanian oireeni olivat "kevyempiä" – en sotkenut raha-asioitani, mutta ylisuoritin liikunnassa ja elin ylikierroksilla.

Lopulta Jaaco pääsi jonoon Mielialahäiriöpoliklinikalle. Hän odotti siellä yli kaksi vuotta.

– Kun aika vihdoin tuli tammikuussa 2025, en edes muistanut, mikä paikka se oli. Soitin sinne, ja työntekijäkin totesi, että olen ollut jonossa kaksi vuotta. Jonot ovat kuulemma aivan hirveät.

Jaaco päätti luopua jonopaikastaan.

– Toivottavasti se meni jollekin, joka sitä tarvitsee enemmän, hän huokaa.

Tänään elämä näyttää valoisammalta

Tällä hetkellä Jaaco voi hyvin. Hän työskentelee ohjaajana Taimi ry:ssä Paikka auki -hankkeen rahoituksella.

– Oikea lääkitys vie ääripäät pois. Työn tuoma rutiini tuo tasapainoa ja onnistumisen kokemuksia. Masennus ei jää päälle, vaan pystyn toimimaan. En ole vuosiin elänyt näin rutiininomaista elämää, enkä voinut näin hyvin, hän summaa.

Jaaco kokee työnsä merkityksellisenä.

- Koen olevani oikealla alalla ja tunnen, että teen työtä, jolla on merkitystä. Töihin tuleminen aamuisin on suorastaan palkitsevaa, teen täällä oikeita asioita. Koen, että läsnäolollani pääsen vähentämään ihmisten yksinäisyyden tunnetta, hän luettelee ja lisää vielä hymyillen:

- Ja työyhteisö on mielestäni täydellinen.

Hän haluaa kertoa tämän siksikin, jotta muutkin näkisivät, että ns. "normaali elämä" ja työn tekeminen mielenterveyshäiriön kanssa on mahdollista – kunhan saa oikean hoidon ja lääkityksen.

Tulevaisuus on avoin – ja täynnä mahdollisuuksia

Jaacon työ Taimilla on määräaikainen ja päättyy kesällä. Sen jälkeen maailma kutsuu.

– Suunnitelmissani on lähteä pidemmälle reissulle, ainakin kahdeksi vuodeksi. Kohteina ovat Nepal, Kambodža, Japani, Laos, Thaimaa ja Uusi-Seelanti. Reppureissaan ja varmaan teen töitäkin välillä.

Matkustaminen lääkityksen kanssa tuo omat haasteensa.

– Käyttämäni lääke on aika uusi, eikä sitä ole saatavilla kaikkialla. Joihinkin maihin sitä saa viedä vain sen verran kuin aikoo siellä olla.

Silti Jaaco suhtautuu tulevaan luottavaisesti. Elämä kantaa ja hän on opetellut pärjäämään.