ritva@taimiry.fi
Julkaistu aiemmin julkaisussa Verkossa Kipunoi 2-21
Irinan tapaa Taimin tapahtumissa, retkillä tai kohtaamispaikan valvojana. Hän on käynyt Taimissa aktiivisesti jo pian 15 vuotta.
- Tulin silloin äitini kanssa korttiryhmään. Jatkoin sitten yksin käymistä. Aluksi kävin vain korttiryhmässä. Sitten siellä korttiryhmässä Jampe houkutteli silloiseen olohuonetoimintaan ja biljardia pelaamaan. Sille tielle jäin.
Irina on tutustunut moniin ihmisiin ja saanut kavereitakin Taimissa käydessä. Mutta todellisia ystäviä hän vielä kaipaisi:
- Olisi kiva nähdä sellaisia tosikavereita tuolla kaupungilla. Näitä taimilaisia näen vain täällä Taimissa. Kyllä tuo kaverielämä voisi olla vilkkaampaakin.
Facebookissa hän juttelee eri ryhmissä ihmisten kanssa. Hän kuuluu erilaisiin naisten ryhmiin ja sinkkuryhmiin:
- Sinkkuryhmillä on tapaamisiakin, olen niissä joissakin käynyt, hän kertoo.
Irina kertoo olleensa peruskouluaikana todella ujo:
- Nyt on rohkeutta tullut enemmän ja juttelen ihan vieraillekin. Itseänikin oikein ihmetyttää se. Käyn kaksi kertaa viikossa uimassa ja siellä tulee juteltua erityisesti henkilökunnan kanssa. Uimahalleissa on ystävällinen henkilökunta, hän kehuu.
Irina osallistuu aktiivisesti eri tapahtumiin kaupungilla. Haastattelumme jälkeisenä päivänä hän oli menossa ratikan koeajelulle. Ja yleensäkin, jos jossain jotain tapahtuu, Irina suuntaa sinne:
- Yksinäni siellä käyn. Mutta ihan samaahan se on kuin bussimatka vaikka Taimille. Vieraita ihmisiähän ne siellä bussissakin on, hän miettii.
Käsillä tekeminen on aina kiinnostanut
Irina on asunut ikänsä Tampereen seudulla ”samoilla nurkilla”. Hän kävi peruskoulun jälkeen Hämeenlinnassa käsi- ja taideteollisen linjan. Siellä hän asui asuntolassa ja se oli hänestä kivaa. Töissä hän ei ole koskaan ollut, mutta Hämeenlinnan koulun jälkeen hän kävi vielä Ahlmanilla suurtalouskokin linjan.
- Hämeenlinnan koulussa alettiin hakea minulle eläkettä ja sillä olen sitten elänyt. Ihan hyvin se eläke riittää minun elämiseen, Irina sanoo.
Irina asuu äitinsä naapurissa ja tykkää siitä, että on turva siinä lähellä:
- Vuoron perään äidin kanssa auttelemme toisiamme. Erityisesti saan neuvoa äitiä noissa tietoteknisissä välineissä, äidillä kun on puhelinkin vielä semmoinen vanhanaikainen, Irina naurahtaa.
Irina tykkää käsitöistä ja on käynyt Taimissakin eri kädentaitojen ryhmissä:
- Siellä korttiryhmässä käyn edelleen, kunhan ryhmät taas alkavat. Toivoisin, että alkaisi taas niitä käsityöryhmiä. Niissä oppi paljon. Oli hyvä, kun oli joku, joka osasi neuvoa. Opastuksessa oli helpompaa tehdä vaikka kantapäätä villasukkaan. Ei se oikein omin päin meinaa onnistua, hän sanoo.
Irinalla oli keväällä syntymäpäivät ja hän pääsi juhlistamaan päivää pitkästä aikaa kodin ulkopuolelle:
- Olin äidin kanssa kahvilassa. Ne ehti juuri aueta. Nyt täytin 41 vuotta. Jäi nelikymppiset noiden rajoitusten vuoksi juhlimatta.
Yhdessä tekeminen on tärkeää
Taimin retket ovat olleet Irinalle tärkeitä. Ne ovat mahdollistaneet hänen matkustamisensa:
- En minä yksin uskaltaisi lähteä matkalle. Taimin retket ovat olleet minun mahdollisuuksiani matkusteluun, hän toteaa.
Hän on osallistunut lähes aina, kun retki on järjestetty. Suosikkimatka oli retki Maarianhaminaan:
- Se oli mukavaa, kun yhdessä kierreltiin sitä kaupunkia. Mieleen jäi iso komea puisto satamasta kaupungille. Sillä retkellä olin myös eka kertaa elämässäni yön hotellissa. Oli kyllä hienoa, hän muistelee.
Irina on myös yksi Taimin vapaaehtoisista. Hän on ollut useamman vuoden kohtaamispaikan valvojana:
- Se on mukavaa hommaa. Ihmisiä saisi kyllä tulla enemmänkin paikan päälle, hän toivoo.
Irina tykkää, kun on tekemistä ja viikossa rytmiä. Kotona hän viettää aikaa aika paljon netissä, tv:tä ei niin paljon tule katsottua. Pinterest on yksi hänen suosikkisivuistaan:
- Haen sieltä erilaisia kuvia. Kun tulee hieno kuva, laitan sen talteen niille tekemääni albumiin ja sitten välillä niitä kattelen, hän kertoo.
- Keräilen paljon tatuointikuvia. Haluaisin joskus ottaa tatuoinnin. En vielä ole uskaltanut, mutta ehkäpä joskus.
Haaveista jutellessamme, Irina kertoo toivovansa seurustelukaveria:
- Olisihan se vaihtelua, kun olisi se toinen ihminen siinä, Irina juttelee.
- Ja niitä ystäviä olisi mukava saada. Näin aikuisiällä tuntuu, että se on vaikeaa. Monilla kun on ne ystävät ihan sieltä lapsuudesta saakka. Yksinäisten ryhmässä minun ikäisillä naisilla on monesti lapsia ja he hakevat sitten seuraa toisista, joilla on myös lapsia, Irina harmittelee.
Irina tykkää kovasti eläimistä. Hän on aina valmiina lähtemään mukaan, kun eläimiä pääsee katsomaan ja silittämään. Eläimet ovat ihania ja tärkeitä. Niiden suojeleminen on asia, jota Irina jakaa myös somessa.
Someen hän laittaa myös paljon valokuvia lähiympäristöstä ja kaupunkikiertelyistään. Arjessa on paljon mukavia hetkiä myös jaettavaksi.
