teksti: Erityisen lapsen äiti
Kuulla lapsen ensimmäiset sanat, hänen viaton äänensä. Nähdä lapsen tuikkiva katse, sellainen täynnä rakkautta ja luottamusta. Kuulla mahan pohjasta ponnistava nauru, ja päästää se valloilleen. Taputtaa käsiä ilon rytmissä, pysähtyä pienten elämän ihmetysten äärelle yhdessä. Olla sydämen täydeltä ylpeä, ensimmäisistä hapuilevista ja rohkeista askelista, ottaa ne avosylin vastaan.
Moni asia näistä unelmistani odottaa vielä aikaansa. Tarinani äitinä on erilainen. Luopuminen ja luopumisen tuska alkoi heti ensimmäisenä syntymäpäivänä. ”Teidän elämä ei koskaan tule olemaan normaalia” tuntui silloin hölynpölyltä, nyt lohduttavan kuvaavalta. Että joku näki sen jo silloin.
Kaiken ollessa epävarmaa, arki täynnä kysymyksiä ja vastauksia vailla. Aukesi ovi toisenlaiseen maailmaan. Maailmaan, jossa irti päästäminen oli avain vapauteen, maailmaan, jossa kontrollista ei ollut tietoakaan. Maailmaan, jossa valta kuului yksin hänelle, jolle valta kuuluu. Maailmaan, jossa oma heikkous tuli niin pinnalle,
että siitä alkoi muovautua kasvumaata. Maailmaan, jossa omavoimaisuus loppui. Siinä armo ja rakkaus alkoi.
Olen kantanut erossa olon tuskaa, huutanut autossa ääneni vihasta käheäksi. Liian paljon olen itkenyt ikävää. Rintaa puristanut, kun olen joutunut näkemään toisen kipua. Kokenut avuttomuutta, kun en ole voinut toista lohduttamalla helpottaa. Kokenut kaivertavaa katkeruutta tästä kaikesta. Surun paino on saanut minut maahan. Olen aavistanut viimeisien hyvästien lähestyvän.
Mutta yhden tiedän nyt. Niinkuin yksi viisas ystäväni sanoi. Ei itkua ilman iloa, ei surua ilman kiitosta eikä ikävää ilman rakkautta. Vaikka muu katoaa, kiitos jää.
Jamiel ei tehnyt minusta vain äitiä, vaan ihmisen, joka luottaa Jumalan kantavaan voimaan tapahtui, mitä tapahtui. Jamiel sai silmäni avautumaan niin ihanaan ja tarkkaan punottuun elämän ihmeeseen. Jokainen loputon katse, pieni huoleton hymy, lähelle hapuilu, vastavuoroiset reaktiot kasvoilla. Pysähdyn elämän ihanuuteen. Jamiel ei tehnyt minusta vain äitiä, vaan hän teki minusta paremman äidin kaikille tuleville lapsille. Hän sai sydämeni kasvamaan, laajensi rakkauteni aaltopituutta. Syvensi ymmärrystäni siitä, millä on merkitystä. Hän teki minusta ihmisen, joka voi löytää kiitosta kivussa ja onnea luopumisessa. Jamiel sai minut nojautumaan lähemmäksi Luojaansa, Jamiel on tuulahdus Taivaasta. Taivaan matkalainen, joka halusi tulla juuri tämän äidin syliin opettamaan elämästä. Mitään sanomatta, mitään pyytämättä, hän teki sen. Siitä olen kiitollinen.
