kuva ja teksti: ritva@taimiry.fi
Kuva teoksesta: Jussi
Jussi on pitkänlinjan taimilainen. Hän ohjaa Taimilla myös kuvataideryhmää kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja perjantaisin.
Pohdimme Jussin kanssa, kuinka kauan hän on ohjannut kuvataideryhmiä Taimissa, ja laskimme, että ainakin 20 vuotta.
– Olin silloin Sopimusvuoren Pirtillä, jossa myös asuin. Kaipasin päiville tekemistä Pirtin toiminnan lisäksi ja löysin tieni Taimiin, Jussi muistelee.
Paljon on siis vettä virrannut Tammerkoskessa. Onko ryhmän ohjaaminen muuttunut vuosien varrella?
– Siinä mielessä on, että osallistujat eivät enää halua valmiita aiheita. Nykyään jokainen tekee omien mieltymystensä mukaan, ja se sopii minulle hyvin, Jussi kertoo.
Jussi kertoo, että koronapandemian jälkeen osallistujamäärä väheni.
– Meillä on nykyään käytössä aika pieni tila, mutta mahdumme sinne hyvin, hän lisää.
Jussin ryhmässä saa tehdä juuri sellaista kuvataidetta kuin itse haluaa. Käytössä on vesivärejä, akryylivärejä, kyniä ja muovailumassaa.
– Meillä on rauhallinen ryhmä. Saa jutella tai olla hiljaa ja vain tehdä. Nykyään ollaan aika hiljaa. kuvan tekeminen on terapiaa, jossa keskustellaan itsensä kanssa, Jussi toteaa.
Pienet keskustelut ovat silti tärkeitä:
– Ryhmässä parasta on se, että se on sosiaalinen tilanne, vaikka ei paljoa puhuttaisikaan. Kun tekee yhdessä, syntyy uusia ajatuksia ja löytää uudenlaisia asioita vuorovaikutuksessa, hän sanoo.
Jussi tekee ryhmässä myös omia töitään. Alkuvuosina ryhmää ohjatessaan hän piirsi tusseilla, siirtyi sitten akvarellimaalaukseen ja on nyt palannut taas tussipiirtämiseen.
– Teen suurimman osan töistäni juuri täällä ryhmissä. Jos joku kysyy jotain ja ajatukseni katkeaa, joudun miettimään uutta näkökulmaa. Siitä syntyy paljon, hän toteaa.
Tällä hetkellä Jussi työstää sarjakuvakirja-sarjaa. Pari kirjaa on jo valmiina.
Kuvataiteilija ja monipuolinen harrastaja
Jussi ajattelee itseään taiteilijana. Hän on kuvataiteen maisteri ja opiskellut Kuvataideakatemiassa.
– Se oli ensin Ateneum, sitten Kuvataideakatemia ja nykyään Aalto-yliopisto, hän kertoo.
Hän on pitänyt näyttelyitä, enimmäkseen Helsingissä.
– Tampereella näyttelyitäni on ollut täällä Taimissa, hän mainitsee.
Vuosien varrella hän on saanut joitakin apurahoja ja kuuluu Tampereen taiteilijaseuraan.
Jussi on toistaiseksi myönnetyllä kuntoutustuella. Kuvataiteen lisäksi hänen aikaansa täyttävät monenlaiset harrastukset.
– Luen paljon, kuuntelen musiikkia ja katselen elokuvia, hän kertoo.
Erityisesti vanhat klassikkoelokuvat kiinnostavat häntä.
– Pidän italialaisista elokuvista: Fellinistä, Pasolinista ja spagettiwesterneistä. Keräilen niitä elokuvadivareista ja lainaan kirjastosta.
Kirjastossa hän käy myös soittamassa pianoa.
– Soitan jotain omatekoista sävelmää ja varioin sitä. Hervannan kirjastossa on piano ja Metsossa sähköpiano, joita käytän, hän kertoo.
Musiikkimakunsa hän kuvailee monipuoliseksi:
– Kuuntelen klassista ja elokuvamusiikkia, mutta myös jazzia. David Bowie ja Jimi Hendrixkin menevät.
Lisäksi Jussi käy Taimilla usein.
– Ostin bussiin kuukausikortin, joten tulee lähdettyä useammin. Käyn omien ryhmieni lisäksi keskusteluryhmässä, peliryhmässä ja kirjoittajaryhmässä. Kohtaamispaikassa on myös mukavaa viettää aikaa ja jutella toisten kanssa, hän sanoo.
Taiteellisuus perintönä
Jussi on kotoisin Ruovedeltä, missä hänellä on suvun vanha tila, muorin, eli isoäidin, aikoinaan nimeämä.
– Siskoni otti tilan nimen omakseen ja minä hänen perässään. Meitä on tällä nimellä vain kaksi koko maassa, hän kertoo.
Jussi muistelee muoria:
- Muori oli itseoppinut taiteilija. Hän keräsi metsästä kaikenlaisia karakoita ja veisteli niitä. Se oli hänelle terapiaa. Elämä oli maatilalla kovaa 1960–70-luvuilla. Lehmiä, hevonen, viljelyä… Taide antoi hänelle muuta ajateltavaa ja tekemistä.
Sieltä perintönä Jussille tuli paikka mihin mennä rauhoittumaan luonnon lähelle ja taiteellisuus.
