ritva@taimiry.fi.
Julkaistu aiemmin julkaisussa Verkossa Kipunoi 1-21
Herkullinen taikatemppu
En halua syödä enää ollenkaan,
koska ruoka on liian herkullista.
Kumpi tässä tekee taikatemppua!?
Sinä, joka syöt vai minä,
joka en syö!?
Tällä kertaa…
Taas kerran…
Nyt ja nyt ei…
Timo Päivinen
--
Timo Päivinen on meille Taimista tuttu sanailija. Hänen lyhyitä kirjoituksiansa olemme saaneet lukea painetusta Kipunoita-lehdestä jo pitkän aikaa. Timo itse kutsuu niitä jutuiksi ja lyhyiksi rykäisyiksi.
- Kirjoitteluni alkoi reissusta Rhodokselle 1988. Siellä tuli vähän sekoiltuakin ja aloin kirjoittaa postikortteihin tekstejä, joista lähti liikkeelle tämä harrastus. Lisää vaikutteita sain Ismo Alangon Suomi-teemasta 1980–1990 luvun vaiheessa, Timo kertoo.
Kipunoita-lehteen hän laskee kirjoittaneensa yli viisikymmentä runoa. Hän on saanut pari palkintoa kirjoituksistaan paikallisissa kilpailuissa.
- Pieleen menneen lukion jälkeen en olisi uskonut, että kirjoitan koskaan mitään, hän toteaa.
Sana, nuotti ja pallo on vapaa
Timo on paneutunut tähän haastatteluun tosissaan. Hän on kerännyt elämänsä tapahtumia ja ajatuksiaan papereille:
- Se oli aika hyvä homma. Tuli kertailtua elämää ja muisteltua asioita, joita olin jo melkein unohtanut, hän miettii.
Asioita ylös laittaessaan hän löysi myös otsikon elämälleen ja sen on tämän kappaleen otsikkona: Sana, nuotti ja pallo on vapaa.
Se kertoo hänen mielestään hänen elämästään. Elämänfilosofiastaan puhuessaan hän kertoo uskovansa, että meillä kaikilla on oma tarkoitus elämälle.
- Aamulehdessä kerran kysyttiin julkkiksilta elämän tarkoitusta ja jäin sitä itsekin miettimään. Elämä on kovaa, mutta kivaa. Itse haluan elää mahdollisimman vanhaksi ja mahdollisimman terveenä. Sitä elämän tarkoitusta syvemmin miettiessäni ajattelen, että sitähän tässä yritetään selvittää, Timo filosofoi.
Timon harrastuksia ovat musiikki, urheilu ja kirjoittaminen:
- Minulla on aina ollut onni kuulua hyviin soitto-, pallopeli- ka kirjoittajapiiriporukoihin. Olen tehnyt satoja soittokeikkoja. Kuulun Sambaryhmä União da Roseiraan, jonka kanssa olemme saaneet neljä Suomen mestaruuttakin. Olen siellä rumpalina. Samoin Tampereen Kristillisen työväenorkesterin puhallinorkesterissa.
Timo on mukana parissa bändiryhmässä. Taimissa hän on säestänyt pianolla yhteislauluryhmää pitkään ja se onkin hänelle tärkeä ryhmä. Hän toivoo, että pian ryhmät pääsisivät taas kokoontumaan ja viikkoihin tulisi rytmiä.
- En ole muusikko, mutta näyttelen soittajaa, Timo sanailee.
Urheilussa hän on kiinnostunut lähinnä pallopeleistä. Hän on ollut mukana myös Taimin salibandyporukoissa.
- Pesäpalloa ja kaukalopalloa pelasin kotiseudulla nuorena. Yhdessä vaiheessa myös pyöräilin paljon. Omien laskujeni mukaan olen ajanut polkupyörällä yli 40 000 kilometriä, siis maapallon ympäri. Sillä lailla tutustuin Tampereeseenkin. Viime vuosina polkupyöräily on jäänyt, nykyään ennemmin tutustun ympäristööni kävellen ja minulla on bussikortti, jolla menen kävelypaikkoihin.
Rajoitukset vaikuttavat tekemisiin ja myös luovuuteen
Timo on pian 55-vuotias. Hän on eläkkeellä ja työhistoria on enimmäkseen lapsuuden kotiseuduilta Imatran suunnalta. Hän on tehnyt monenlaisia työtehtäviä teollisuuden parissa ja myös puutarhatöitä. Tampereelle tulleessaan hän oli kaupungin töissä ja postinjakajana.
- Tampereelle tulin vuonna 1993 sattumalta. Lähdin mukaan Imatralta kahden kaverin kyydissä, he asuivat täällä Tampereella.
Timo lapsuuden perhe jäi Rautjärvelle Imatran lähelle. Nyt siellä seudulla on enää äiti. Hän muutti Rautjärveltä isän kuoleman jälkeen Imatralle.
- Äidin luona en ole päässyt nyt käymään tämän koronan vuoksi. Toivottavasti ensi kesänä on jo mahdollista, Timo sanoo.
Timo on aikoinaan matkustellut paljon. Erityisesti Suomen pitkän ja kylmän talven viettäminen muualla houkuttelisi, mutta on ehkä kuitenkin liian haasteellista.
Talvisin Timo on kävellyt sisätiloissa. Talven liukkaus ja se kylmä ei houkuttele ulos. Hän kiertää eri halleissa ja ostoskeskuksissa. Nyt koronan aikana tämäkin on jäänyt.
- Harrastukset ovat nyt tv ja nukkuminen. Taimissa käyn joka päivä. Toivoisin vain, että tämäkin paikka olisi myöhempään auki. Vuorokausirytmini on iltapainotteinen.
Ennen koronarajoituksia myöhään nukkujana Timo ”kukkui kaupungilla” iltamyöhään.
- Osallistuin runokaraokeihin. Oli kiva saada omia tekstejä julki. Nyt kun ei ole kanavia, tuntuu, että oma luovin kauteni on ohi. Omien juttujen julki saaminen on minulle tärkeää.
- Taimi on kiva paikka. Täällä alkaa olla jo niin tuttua porukkaa, että on yhteisiä jutun aiheita, Timo toteaa. Kohtaamispaikassa tutussa porukassa on mukavaa jutella. Toivottavasti Timo pian pääsee myös säestämään yhteislaulua ja paukuttelemaan rumpuja Taimin bänditilassa.
