ritva@taimiry.fi.
Kuvat: markus@taimiry.fi
ja pixabay
Arton tie mielenterveyskuntoutujana on kulkenut pian 20 vuotta. Hän on mennyt läpi melkoisen prässin tähän päivään. Kuitenkin tänään häntä voi kutsua aktiiviseksi tekijäksi ja osallistujaksi.
Ei ollut paluuta entiseen
Pitkäniemen reissuun loppui Arton työura:
- Pelkäsin lehmiä, olin lihonut 30 kg. En sinne navettaan lehmien väliin kunnolla edes mahtunut. Lääkäri määräsi, että sinne navettaan on mentävä, mutta ei siitä mitään enää tullut, hän kertoo.
Tuntui, ettei häntä huomioitu eikä kuunneltu. Hän uskoo, että keskusteluapu olisi vienyt häntä paljon enemmän eteenpäin kuin lääkitys teki:
- Lääkitys vaikutti mielestäni siihen, etten pystynyt enää keskittymään työhöni. Vasta kahden kuukauden kuluttua sain jonkinlaista keskusteluapua ja koin, että se on minulle oikeaa hoitoa.
- Ennen sairastumista olin maatalouden tuottaja ja hoidin yksistäni sitä karjaani. Ja nyt minä pelkäsin niitä. Ja tunsin, että tämä karja vei minut Pitkäniemeen. Olin itseasiassa niin ennen sairastumistani ennustanutkin, vaikka en edes kunnolla tiennyt, mitä se tarkoittaa, hän hymähtää.
Arto oli ennen sairastumistaan hyvinkin aktiivinen silloisessa kotikunnassaan Ruovedellä:
- Luovuin niistä. Ajoin alas luottamustehtävän aina kun ”eräpäivä” tuli, enkä asettunut enää uudelleen ehdolle. Pärjäsin aika hyvin 2010 luvun sairauteni kanssa. Sitten minulle annettiin lääke masennukseen. Minulla ei ollut masennusta. Lääke iski toisen psykoosin, hän sanoo.
Ja sehän piti ajaa alas, se tarkoitti uutta reissua Pitkäniemeen.
Aktiivinen mielenterveyskuntoutuja
Hoitojakson jälkeen Arto saapui Taimin toimintaan. Hän pääsi nopeasti talon tavoille ja alkoi kohtaamispaikan valvojaksi vuonna 2014. Sitä tehtävää hän tekee edelleen.
- Olin ennen Taimiin tuloani lähtenyt pois Ruovedeltä ja ajattelin, että voisi perehtyä vähän muuhunkin kuin omaan lääkitykseensä. Kävin Mielenterveyden Keskusliiton sopeutusvalmennuskurssin. Oli hyvä tavata muitakin kuntoutujia ympäri Suomen.
Artosta tuli aktiivinen mielenterveyskuntoutuja. Hän halusi olla toiminnassa, ihmisten keskellä ja saada päivilleen ja tekemiselleen merkitystä.
Hän on kouluttautunut ja toiminut vertaisohjaajana, kokemusasiantuntijana ja tukihenkilönä. Hän on ollut mukana eri mielenterveyskuntoutujille suunnatuissa projekteissa ja ollut myös Taimin hallituksessa useita vuosia.
- Taimin asiat kiinnostaa minua, siksi olen hallituksessa ollutkin. Taimissa opiskelin myös Mielenterveyden ensiapukurssit. Kävin Mielen ry:n kokemusasiantuntijakoulutuksen ja toimin tälläkin hetkellä Mielen ry:n tsempparina eli tukihenkilönä. Olen myös Metsämieli-vertaisohjaaja. Olin mukana rakentamassa Mielen reittiä Suolijärvellä, siellä on mun taulukin luettavissa. Se on taulu numero 5, hän kertoo.
Arton mielestä on hyvä, että on sopivasti tekemistä. Ja itse me tiedämme, mikä on ”sopivasti”.
- Välillä on minullakin luppoviikkoja, jolloin ei ole oikein mitään. Silloin tulen vaikka Taimiin tapaamaan tuttuja.
- Joskus on liikaakin tekemistä. Silloin pitää osata rauhoittua, hän vielä jatkaa.
Sosiaaliset suhteet, ystävät ja tutut, ovat tärkeitä:
- Minä käyn melkein joka päivä yhden kaverin luona pelaamassa jazzia ja juttelemassa. Hän ei pääse kulkemaan kotoaan, joten menen aina sinne. Se on minulle itsellenikin mukavaa, menen sinne ihan vapaehtoisesti ja mielelläni. Meillä on samanlainen huumori. Aika menee tosi hyvin siellä käydessäni.
Hän vielä tiivistää, mitä asioita pitää tärkeänä mielenterveyskuntoutujan elämässä, jotta myös kuntoutuisi:
- Ulos kotoa kannattaa lähteä ja toisia ihmisiä tavata. Liikuntaa olisi hyvä harrastaa, itsenikin paljon enemmän. On hyvä tehdä mukavia ja kiinnostavia asioita ja toimia asioiden parissa, jotka itseään kiinnostaa. Pelkästään lääkkeet ei kuntouta.
Arton tarina Mielenreitillä löytyy täältä: https://outdoorstampere.fi/reitit/mielenreitti/
Arton tarinan otsikko on: Luontosuhteeni kehittyminen
