teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi
Artikkelin laatimisessa on käytetty apuna tekoälyä (lääkkeiden sivuvaikutukset, sairauksien oireet)
Itsemurhan tehneen kansanedustajan puoliso kertoi julkisuudessa, mitkä syyt tähän päätökseen hänen mielestään vaikutti. Se liittyi kortisonilääkitykseen, jonka psyykkisistä sivuvaikutuksista tiedetään, mutta joista puhutaan liian vähän.
Kortisonilääkkeet voivat joillakin potilailla aiheuttaa vakavia psyykkisiä sivuvaikutuksia, kuten ahdistusta, unettomuutta ja psykoosia, erityisesti suurilla annoksilla. Eemeli Peltosen tila heikkeni nopeasti lääkityksen myötä, eikä hän omaisten kokemuksen mukaan saanut riittävästi tukea mielenterveysoireisiinsa. Läheisten tuesta huolimatta hänen vointinsa vaihteli. Hän vietti myös yhden yön psykiatrisella.
Kortikosteroidit, kuten prednisoloni, ovat yleisiä lääkkeitä reuma-, astma- ja autoimmuunisairauksien hoidossa. Suurimmalla osalla potilaista ei ilmene vakavia haittoja, mutta osalle voi tulla mielialavaihteluita, ahdistusta, unettomuutta ja jopa psykoosioireita. Yli 80 mg vuorokausiannoksella lähes viidenneksellä voi esiintyä vakavia psyykkisiä haittoja. Eemeli Peltosen saama vuorokausiannos oli 80 mg.
(Eemeli Peltolan omaisen haastattelu: MTV:n uutiset 4.9.2025)
Lääke auttaa yhtä sairautta, mutta voi pahentaa toista. Se ei tarkoita, että lääkitys olisi väärä tai turha, mutta se tarkoittaa, että kokonaisuutta on seurattava tarkasti.
Sivuvaikutukset eivät ole kaikille samanlaisia. Yksi voi hyötyä suuresti lääkkeestä, kun taas toisella mieliala romahtaa sen myötä. Siksi seuranta ja avoin keskustelu lääkärin kanssa ovat välttämättömiä.
Kun fyysinen sairaus näyttäytyy mielenterveysoireina
Myös esimerkkejä toisin päin löytyy. Hoidetaan psyykkistä sairautta, mutta lopulta syyksi löytyykin fyysinen sairaus.
Kilpirauhasen vajaatoiminta voi muistuttaa masennusta: väsymys, alakulo, keskittymisen vaikeus ja hidastuminen.
Kilpirauhasen liikatoiminta taas voi näyttää ahdistukselta: sydämentykytys, unettomuus, hermostuneisuus ja painon lasku.
Vitamiinipuutokset (B12, D-vitamiini) voivat aiheuttaa masennusoireita, ärtyneisyyttä ja muistiongelmia.
Krooniset kiputilat heikentävät mielialaa ja voivat johtaa masennukseen. Joskus kipulääkkeet pahentavat samaa oiretta.
Olen itsekin tavannut henkilöitä, jotka ovat vuosia syöneet mielialalääkkeitä, kunnes on löytynyt selittävä fyysinen syy. Helpotus on ollut iso, mutta on myös suru siitä, että on syönyt vääriä lääkkeitä eikä ole saanut oikeaa hoitoa.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että lääkärin työ on usein hyvin vaativaa ja inhimillisesti rajallista. Ihmisen mieli ja keho voivat oireilla monin tavoin, eikä oikeaa selitystä ole aina helppo nähdä heti. Useimmat lääkärit tekevät työtään vilpittömästi potilasta auttaakseen, ja usein oikea diagnoosi löytyy vasta ajan, tutkimusten ja yhteisen keskustelun kautta.
Miltä tuntuu, kun olo ei kohene lääkityksestä huolimatta?
Moni kokee syyllisyyttä: ”Mikä minussa on vialla, kun en parane?” Jotkut kokevat, että läheiset eivät ymmärrä. Kun lääke ei auta, voi syntyä toivottomuuden tunne, jopa ajatus, että apua ei ole olemassakaan.
Tässä kohtaa avoin vuoropuhelu terveydenhuollossa on elintärkeää. Jos ihminen jää yksin kokemuksensa kanssa, seuraukset voivat olla kohtalokkaita.
Mitä tästä voimme oppia?
Kokonaisvaltainen diagnostiikka
Psyykkisten oireiden taustalla on aina syytä sulkea pois somaattiset sairaudet. Verikokeet ja lääkityksen arviointi voivat estää vuosien vääränlaisen hoidon.
Seuranta ja avoin keskustelu
Lääkityksen aloittamisen jälkeen on tärkeää seurata potilaan psyykkistä vointia. Sivuvaikutuksista täytyy voida puhua ilman pelkoa, että huolia vähätellään.
Moniammatillisuus
Fyysisen ja psyykkisen hoidon ei pidä olla erillisiä saarekkeita. Lääkäri, psykiatri, psykologi ja hoitaja voivat yhdessä varmistaa, että kokonaisuus huomioidaan.
Potilaan osallisuus
Jokaisella on oikeus tietää, mitä lääkkeitä hän käyttää ja millaisia psyykkisiä vaikutuksia niillä voi olla. Tietoinen potilas pystyy myös itse seuraamaan muutoksia voinnissaan.
Toivo ja mahdollisuudet
On tärkeää muistaa, että tietoisuus lisää turvallisuutta. Kun ihminen tietää, että lääkkeet voivat vaikuttaa mieleen, hän osaa hakea apua ajoissa.
Pienikin tarkistava verikoe, lääkityksen muutos tai toisen asiantuntijan mielipide voi muuttaa koko elämän suunnan. Toivo löytyy siitä, että fyysistä ja psyykkistä terveyttä ei enää eroteta toisistaan ja ihminen kohdataan kokonaisuutena.
Kun näin tapahtuu, on mahdollista löytää oikea apu. Ja silloin myös toipuminen, toivo ja hyvä elämä ovat lähempänä.
