Nooran matka mielenterveyden maailmassa

Noora opiskelee historiaa Tampereen yliopistossa. Hän valmistelee graduaan. Aiheena on Sateenkaarihistoria Suomessa:

- Mun graduni käsittelee 1920–30 lukua. Siinä on tutkimuksellinen rako, eli juuri muuta tutkimusta ei ole tuolta ajalta. Aika paljon materiaalia olen tutkinut sanomalehtikirjoitusten kautta, Noora kertoo ja jatkaa:

- Tämän vuoden puolella olen valmis maisteri, jos hyvin käy. Valmistumisen jälkeen haluaisin alkaa tekemään väitöskirjaa. Tykkään tutkijan työstä, yksinpuurtaminen on minun juttuni. Tutkijan töitä on vain aika vaikeaa saada.

Vapaa-aikanaan Noora kuuntelee musiikkia ja harrastaa geokätkeilyä, kirjoittamista sekä lukemista:

- Lukeminen on tosin parin viime vuoden aikana gradun laatimisen vuoksi jäänyt vähemmälle. Mutta kun luen, luen fantasiakirjoja. Luen myös historiallisia kirjoja. En välttämättä omaan erityisalaan liittyviä, keskiaika kiinnostaa minua.      

Noora ei elä mitenkään villiä opiskelijaelämää, joten harrastuksetkin ovat aika rauhallisia. Hän viettää aikaa myös läheistensä kanssa. Siskon kanssa he kiertävät eri tapahtumissa ja he ovat mukana vapaaehtoistyössä järjestämässä joka syksyistä Tracon-tapahtumaa Tampere-talolla.

- Ja minusta tuli viime kesänä täti, veljeni sai pojan. Häntä käyn aina välillä katsomassa, hän kertoo.

Mielenterveys on kaiken ikäisille yhteinen 

Taimissa Noora ohjaa viikoittain kokoontuvaa vertaistukiryhmää ”Valoa elämään”. Hän tuli Taimiin ensimmäistä kertaa päiväsairaalan tutustumiskäynnillä:

- Se oli muistaakseni 2015. Kaipasin sellaista toimintapaikkaa, mihin mennä päiväsairaala-jakson jälkeen ja aloin käydä Taimissa useammassakin ryhmässä. Sitten olinkin ensin vertaisohjaajana nuorten ryhmässä ja nyt jo aika pitkään tässä nykyisessä ryhmässäni.

Valoa elämään -ryhmässä Noora on aika paljon nuorempi kuin muut, mutta se ei ole häntä haitannut. Hän sanoo, että mielenterveys on se, mikä heitä yhdistää:

- Meillä on mielenterveyden häiriöidemme kanssa samoja tiettyjä vaikeuksia elämässä ja yhteiskunnassa. Ehkä isoin ero on iäkkäimpiin ryhmäläisiini on se, että mielenterveysongelmat ovat katkaisseet heiltä ystävä- ja sukulaissuhteita. Minulla se ei ole vaikuttanut, hän sanoo ja jatkaa pohtimista:

- Mun ikäluokassani tuntuu olevan paljon yleistä ahdistuneisuutta. Se tuntuu olevan sukupolvisairaus. Siitä puhutaan enemmän ja vähemmistö ajattelee, että nuo on hulluja. Itse en edes haluaisi olla noin ajattelevan kanssa ystävä.

- Minunkin ystävä- ja tuttavapiirissäni, myös sukulaisillani, on ongelmia mielenterveyden kanssa. Siitä voi puhua ja siitä voi kertoa, se ei ole sellainen tabu kuin oli aiemmin, Noora toteaa.

- Sain tietää vasta aikuisena, että tätini oli sairastanut psykoosin. Ei siitä puhuttu siihen aikaan, kun hän sairastui. Tänä päivänä ollaan avoimempia.

Miksi tänä päivänä näkyy tuo mielenterveyden ”sukupolvisairaus”? Noora miettii, että 90-luvun lama on siihen varmasti iso syy:

- Siihen laman vaikutuksiin liittyi paljon sosiaalista epätasa-arvoisuutta, joka vaikuttaa sen ajan lapsiin. Tietty ikäluokka on ollut siihen aikaan haavoittuvassa tilassa, eikä apua ollut saatavissa.

- Juustohöylän muistan itsekin konkreettisesti. Pieniä, tärkeitä asioita jätettiin pois. Esimerkiksi me opeteltiin ensimmäisellä luokalla, miten pitää pestä hampaat. Kaksi vuotta nuoremmalla siskollani ei sellaista ollut enää.

- Myös ilmastoahdistus vaikuttaa tämän ajan ihmisten mielialoihin, Noora uskoo.

Lääkitys on mielenterveyden kepit

Noora kokee itse saaneensa hyvin apua ja tukea:

- Mun mielestä psykiatrinen hoito oli silloin 2000-luvun alussa hyvää. Varsinkin kun vertaa tähän päivään. Meillä oli seitsemännellä luokalla terveystarkastus, jossa kyseltiin mielialaa ja pääsin sen perusteella nuorisopsykiatrian terapiaan.  Lukioaikana pääsin Kelan terapiaan ja sitä oli silloin ainakin minun mielestäni suhteellisen helposti saatavilla.

Noora sanoo kaiken tuon avun tuoneen hänet tähän tilanteeseen, kaikki on tänään aika hyvin.

- Lääkitykseen suhtauduin kielteisesti. Siihen aikaan oli mediassa paljon negatiivista tietoa lääkkeistä, se vaikutti. Tänä päivänä minulla on lääkitys. Se auttaa varsinkin, kun en tällä hetkellä ole psykoterapiassa.

Tänään hän kokee lääkityksen samanlaisena apuna kuin jos jalka on poikki ja tarvitsee kepit:

- Lääkitys on mielenterveyden kepit, hän toteaa.

Ukrainan sota nosti Noorassa voimakkaan ahdistuksen:

 – Se on ensimmäinen tuollainen tapahtuma, minkä elämäni aikana kunnolla tiedostan. Ahdistus oli sen verran suurta, että lääkeannosani lisättiin ja se auttoi. Lääkityksen oikea löytäminen ei ole ihan helppoa. Lääkärin pitää löytää balanssi muiden mahdollisten lääkitysten kanssa.

Itsehoito ja voimavarojen löytäminen ovat tärkeitä selviämisessä

Nooralla on myös itsensähuolehtimistapoja:

- Terapeuttini opetti minua käyttämään mindfulnessia. Sitä teen itsekseni. Päiväkirjan kirjoittaminen auttaa tosi paljon. Se on sellainen huolipäiväkirja. Laitan siihen ylös, mitä on mielen päällä, eikä ne asiat sitten häiritse yöunia.

Säännöllinen vuorokausirytmi onkin tärkeä itsensä hoitamisessa:

- Samoin säännöllinen syöminen. Noilla pääsee jo pitkälle. Geokätkeilyn avulla tulee liikuttua. Se on kivaa. Se on sellaista aarteenetsinnän ja suunnistuksen yhdistelmä. Tykkään siitä tosi paljon, hän hymyilee.

Noora palaa vielä vertaisryhmänsä ohjaamiseen. Hän kokee ryhmän antavan hänelle paljon:

- Tämän ryhmän ohjaamine on ollut mulle juuri sellaista, mikä on mun omien voimien puitteissa ollut sopivaa.

Hän on introverttina myös löytänyt tässä ryhmässä oman tapansa toimia omana itsenään. Iso juttu on myös se, että saa auttaa muita. Se kohottaa omaa itsetuntoa:

- Haluan auttaa mun ryhmäläisiä hakemaan apua ja jopa vaatimaan sitä.

Noora on saanut myös ryhmäläisten kertomisen perusteella idean opiskeluissaan:

- Suoritin psykologian, terveyden ja mielenterveyden kurssin yliopistolla. Tein siellä esseen ryhmäläisten kokemusten pohjalta ja sain siitä hyvät arviot. Käypä hoito suositus ja esimerkiksi skitsofrenian hoito eivät kohtaa. Ryhmäläisiltä sain kokemustietoa, miten se oikeasti menee. Haluan saada ryhmäläisten äänen kuuluviin ja tämä oli yksi tapa, Noora kertoo.