
Teksti ritva@taimiry.fi
kuva: pixabay
Moniääniset ry:n edustajia kävi Taimilla kertomassa toiminnasta ja kokemuksia äänien kuulemisesta. Mukana oli Moniääniset ry:n toiminnanjohtaja Annika Roihujuuri sekä kokemusasiantuntijat ja vertaisohjaajat Oliver ja Jarno.
Aikuisista 5-15 % kuulee ääniä jossakin vaiheessa elämäänsä. Lapsista 12 %:lla on kokemuksia äänistä tai muita epätavallisia kokemuksia.
Monilla meistä on joku kokemus äänien kuulemisesta. Esimerkiksi useamman päivän unettomuus voi saada kuulemaan ja kokemaan asioita, joita ei muuten koe. Monella on myös jonkinlainen kokemus siitä, että kuulee jotain, mikä ei sitten olekaan totta: vaikkapa kuulee ihan selvästi puhelimensa soivan ja kun tarkistaa, huomaa ettei se ole soinutkaan.
Äänien kuuleminen voi olla yleisempää kuin arvellaan. Sitä ei onneksi tänä päivänä tuomita niin helposti pelkästään harhaisuudeksi ja vakaviin psyykkisiin ongelmiin kuuluviksi. Vuosien varrella ilmapiiri on tullut avoimemmaksi ja ymmärrys on kasvanut.
Mitä äänet sitten voivat olla?
Tilaisuuden aluksi saimme nähdä videon, jossa ääniä kuulevat kertovat, miten he ne henkilökohtaisesti kokevat. Videon voi katsoa täältä: https://moniaaniset.fi/. Video löytyy etusivulta. Sen nimi on ”Kokemuksia äänistä”.
Yleensä äänet ovat puhetta, mutta ne voivat olla myös melua tai musiikkia. Ne ovat joka tapauksessa viime kädessä hyvin henkilökohtainen kokemus.
Äänien kuulemiselle on erilaisia selitystapoja. Psykiatriassa äänet koetaan osana psyykkistä sairautta. Hoitona on lääkitys, ja diagnoosit ovat esimerkiksi: psykoottinen masennus, skitsofrenia, kaksisuuntaisuus tai dissosiatiivinen tila.
Moniäänisissä on vastaan tullut muitakin tapoja kokea äänet. Ne voidaan kokea esimerkiksi inspiroivina, ja että ne auttavat selviytymään vaikeissa tilanteissa tai antavat tietoa ääniä kuulevan voinnista.
Äänien kuuleminen on inhimillinen ominaisuus, ei sairaus, yhdistyksessä korostetaan. Niiden kanssa voi oppia tulemaan toimeen eikä niistä tarvitsekaan päästä eroon. Jos äänille löytää merkityksen, on helpompaa olla.
Häiritsevät ja rankat äänet liittyvät usein traumaattisiin kokemuksiin, ja ääniä kuuleva henkilö saattaa tarvita paljon tukea selviytyäkseen. Saattaa olla, että puheen kokee samaksi ääneksi kuin omalla koulukiusaajalla on ollut.
Tärkeää on kuitenkin muuttaa omaa suhtautumistaan ääniin, sillä ne säilyttävät voimansa niin kauan kuin kuulija pelkää niitä, yrittää vastustaa niitä tai haluaa päästä niistä eroon. Suhtautumisen muutos on henkisen kasvun prosessi, jossa henkilö oppii tuntemaan äänet paremmin, vahvistaa itseluottamustaan ja kehittää arvostavampaa vuorovaikutusta niiden kanssa.
Moniäänisissä halutaan kannustaa ääniä kuulevia hyväksymään, että äänet ovat todellisia ja osa heitä itseään. Ymmärtäminen helpottaa: äänet voivat kantaa merkityksiä, jotka liittyvät heidän omiin elämänkokemuksiinsa.
”En olekaan ainoa, jolla on näitä kokemuksia”
Moniäänisissä on todettu vertaistuen suuri merkitys. On tärkeää tavata muita, joilla on kokemus äänien kuulemisesta. Vertaistuen avulla voi löytää tapoja hallita häiritseviä ääniä ja ymmärtää, että äänien kuuleminen on normaali osa ihmisyyttä, josta on tärkeää puhua avoimesti.
Oliver kertoi tilaisuudessa, kuinka tärkeää hänelle oli löytää vertaistukiryhmät. Nykyään hän kokee merkityksellisimmäksi asiaksi, omaksi voimavarakseen, toivon.
- Kaikesta voi selvitä, aina on toivoa. Tärkeintä on löytää tasapaino ja hyväksyä, mitä on tapahtunut. Se on myös tärkeää, kuka olen jatkossa. Eikä kannata jäädä yksin, Oliver toteaa.
Hän alkoi kuulla ääniä 16-vuotiaana. Hänellä ei ollut mitään ymmärrystä, mitä tapahtuu. Kun hän on tutustunut ääniin, hän on tullut tietoiseksi, että ne eivät ole kaikkivoipa totuus.
- Tiedän, milloin vointini alkaa huonontua. Silloin äänet alkavat muuttumaan ikäviksi.
Oliverilla on myös hyvä vinkki, jos käy keskustelua äänten kanssa:
- Laitan kuulokkeet korville. Nykyään ihmiset kävelee kuulokkeet korvilla ja keskustelevat jonkun kanssa puhelimella. Minun kulkemista ja juttelua ei siis kukaan ihmettele.
Kaaos päässä rauhoittui pyytämällä
Jarno kertoi alkaneensa kuulemaan ääniä muutettuaan yksin asumaan.
- Yksi nainen puhui kymmenen vuotta aamusta iltaan. Sen jälkeen alkoi tulla lisää ääniä. 10-15 puhui pahimmillaan yhtä aikaa ja se oli kamalaa.
Sitten Jarno sai vinkin, että pyydä niitä puhumaan erikseen:
- Tein niin ja se toimi! Olen sittemmin huomannut, että positiiviset lauseet rauhoittavat äänet. Jos sanon ”Minä rakastan sinua”, se hiljentää ne täysin joksikin aikaa.
Jarno on asunut aiemmin Tampereella ja on nyt suunnitellut muuttavansa tänne uudestaan. Hän kertoi, kuinka iloinen oli Tampereen rautatieasemalle saapuessaan, mutta äänet aloittivat negaationsa:
- Ääneni eivät ole mukavia. Ne alkoivat ivata minua, kun iloitsin tänne saapumisesta. En tunne niitä ääniä, ne eivät tietääkseni tule mistään aiemmin kokemastani, hän sanoo.
Selviämiskeinokseen ilkeitten äänien kanssa Jarno kertoo, että hänelle auttaa parhaiten kaikenlainen työ; asioiden tekeminen.
- Väitteleminen ei auta, Oliver komppaa, jos minä lähden niiden kanssa väittelemään, tiedän jo etukäteen häviäväni.
Jarno kertoi myös, että kun saa muuttonsa Tampereelle järjestettyä, hän alkaa pitämään vertaisryhmää. Kannattaa siis seurata ilmoittelua Suomen moniäänisten ja Taimin somesta.
Kiitos Suomen Moniääniset ry:lle mielenkiintoisesta tilaisuudesta.
https://moniaaniset.fi/