Mieli on kuin laskuvarjo - se toimii paljon paremmin, kun se on auki

Koska Heikki oli harrastanut jääkiekkoa vasta paljon vähemmän aikaa kuin joukkuetoverinsa, hän alkoi myös treenata kovemmin. Hurja treenaaminen sai alkunsa yhdestä sattumuksesta:

- Pelasimme kerran joukkueessa tosi huonosti ja valmentaja antoi meille kovaa palautetta. Hän huusi oikein huutamalla, miten voimme niin surkeaa peliä pelatakaan, kun olemme 10 vuotta treenanneet. Ja minähän olin treenannut vain kaksi vuotta…

Uskomus yleensä alkaa ohjata meitä tosi vahvasti. Niinpä hän lisäsi jo valmiiksi kovaan treeniohjelmaan omat treeninsä. Ylitreenaus aiheutti sen, että lopulta hän ei pystynyt kävelemäänkään kuin kipulääkkeiden avulla

- Silti vielä uskoin, että kunhan vain treenaan lisää, minusta tulee se jääkiekkoilija!

Menetetty unelma voi olla mahdollisuus

Heikistä ei tullut jääkiekkoilijaa. Hänen koko identiteettinsä oli kuitenkin rakentunut siihen, että se hänestä tulee.

- Identiteetti on vahvimpia mielen osiamme; kuka uskomme olevamme, hän toteaa.

Niinpä hänkin joutui miettimään, kuka oikein on ja mikä hänestä sitten tulee.

- Äiti löysi Varalan urheiluopiston liikunnanohjauksen koulutuksen, ja sinne päätin hakea. Motiivini ei ehkä ollut paras, olin nimittäin kuullut, että opistossa opiskelee hyvän näköisiä mimmejä. Sehän houkutti. Aika pian siellä kuitenkin liikuntaa ohjatessani huomasin, että tämä on minulle sopiva juttu.

Toisten ihmisten ohjaaminen ja valmennus tuntuivat heti omimmalta. Myös haasteita tuli hyvin pian. Hän huomasi, että laaditulla ohjelmalla tuli monen kanssa tuloksia, mutta tosi monen kanssa ihan samalla ohjelmalla ei tullut.

- Mikä meitä motivoi? Miksi ihminen tekee mitä tekee, miksi toimii niin kuin toimii? Näitä minä aloin pohtia.

Hän aloitti itsestään ja alkoi tutustua itseensä.

- Silloin huomasin myös sen, että mitä enemmän ymmärrän itseäni, sitä paremmin ymmärrän muita.

Heikki sanoo sen, ettei hänestä tullut jääkiekkoilijaa, olleen suuri lahja.

- Kun ihminen menettää unelmansa, hänellä on mahdollisuus löytää tarkoituksensa. Vaikeimmilla tilanteilla on jokin tarkoitus. Sen voi vasta vuosienkin päästä löytää, mutta se löytyy.

Myös rakkaus on iso asia. Rakkauden menettämisestä tulee suru. Mutta juuri suru auttaa meitä saamaan yhteyden itseemme ja eheyttää meidät, Heikki toteaa.

- Rakkaus on usein sitä, että pistämme toisen tarpeet omiemme edelle. Kun menetämme rakkauden, tulemme solmukohtaan ja voimme löytää sellaista, mikä juuri minusta tulee helposti: mikä minä olen.

Ihminen voi valita sen, miten asiat kohtaa

 - Jos et lue kuin yhden kirjan elämässäsi, sen kirjan kannattaa olla Viktor Franklin Ihmisyyden rajalla, Heikki ilmoittaa. Hän on lukenut kirjan moneen kertaan, se kulkee hänen mukanaan, hän lukee siitä osia aika ajoin ja hän lukee sitä asiakkailleen.

- Siinä kirjassa on sellaista viisautta, mitä en itse ikinä pystyisi sanomaan. Siinä puhuu ihminen, joka on selvinnyt natsien kaasuleireiltä ja pystynyt elämään sen jälkeenkin. Kirjassa käydään läpi se, miten ihmiset suhtautuvat siihen, mitä heille tapahtuu ja ketkä selviävät ja miksi.

Kirja on Viktor Franklin omaelämäkerrallinen teos vankeudesta keskitysleirillä.  Frankl kertoo kokemuksiaan keskitysleiristä aina leirille kuljetuksesta vapautumisen jälkeiseen aikaan. Hän tekee psykologisia havaintoja vangeista ja vartijoista. Frankl pohtii kirjassaan, mikä sai jotkut ihmiset selviytymään keskitysleirin oloissa paremmin kuin toiset. Hän päätyi tulokseen, että ratkaisevaa oli, pystyikö ihminen löytämään tarkoituksen elämälleen.

Näiden kokemusten pohjalta Frankl kehitti uuden psykologisen ja psykiatrisen ajattelun teorian: logoterapian. Sen keskeisiä ajatuksia ovat elämälle motivaation löytämisen tärkeys sekä ihmisen luovuttamaton, perimmäinen valinnanvapaus kaikissa olosuhteissa: vapaus valita oma suhteutumisensa olosuhteisiin. (lähde wikipedia)

Ihmisen suurin voimavara on se, että on mahdollisuus valita, miten kohtaa asiat, Heikki sanoo.

Se mitä olen, huutaa niin kovaa, ettei kuulu, mitä sanon

Heikki puhuu siitä, kuinka tärkeää on löytää sydämellinen ymmärrys kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa.

- Sydämellinen ymmärrys on tärkeää esimerkiksi valmennuksessa - tai terapioissa. Asioiden selviämisessä hyvä yhteys ja ymmärrys terapeutin ja asiakkaan välillä on tärkeintä. Aivan sama, mitä suuntausta terapia on. On tärkeää, että on ymmärrys siitä, missä vaiheessa toinen ihminen on.

Kysymykset ovat tärkeitä ja myös neutraaleja. Mikä sinulle on tärkeintä tällä hetkellä? Se on aivan eri asia kuin alkaa neuvoa ”sun pitäis tehdä näin ja näin”.

- Kun olen itse tarvinnut apua, on parasta auttamista ollut se, että joku ihminen on siinä vain minua varten, eikä yhtään yritä neuvoa minua mihinkään.

- Minulla itselläni oli pitkään pelko luentoja pitäessäni, että jos ne ei siellä tykkääkään minusta. Otin omat työkaluni käyttöön ja huomasin, ei sillä ole väliä. Sillä on väliä, että minä itse arvostan, tykkään ja rakastan.

Työskentelyssään ja muillekin oppaaksi Heikki on kehitellyt työkalut, joista sydämellinen ymmärrys on tärkeä, kaiken lähtökohta. Kun se on saavutettu, saavutetaan myös luottamus ja voidaan lähteä yhdessä hakemaan muutosta.

- Kun valmennan ihmisiä, minun on ensin ymmärrettävä, missä hän on ja mikä on hänen näkemyksensä. Minun on niitä myös todella ymmärrettävä. Jos jollain tavalla tuomitsen tai arvostelen toista ihmistä, valmennus epäonnistuu. Jos toista ihmistä ymmärtää tiedollisesti mutta ei sydämellisesti, se heijastuu tilanteeseen.

 Jos yritämme auttaa ihmistä muutokseen, meidän täytyy löytää se, miksi hän haluaa muuttua tai minkä hän haluaa muuttuvan. Tätä tilannetta Heikki kutsuu vipuvarreksi.

- Kun on oikea vipuvarsi, muutokseen ei tarvita voimaa.

Kaavan murtaminen on hänen kolmas työkalu:

- Ajattelumme on usein hyvin kaavautunutta. Se mitä ajattelemme tänään, on 95-prosenttisesti samaa kuin mitä ajattelimme eilen. Uusia ajatuksia saa kuuntelemalla vaikka erilaisia luentoja tai lukemisistamme, Heikki toteaa.

- Kun sydämellisesti ymmärrämme ihmistä ja löydämme hänen vipuvartensa, voimme yhdessä lähteä murtamaan sitä kaavaa. 

Näin Heikki toimii omissa valmennussuhteissaan.

- Elämämme on matka, jossa joka ikinen satuttaa itsensä, Heikki sanoo, tämmöinen ”positiivinen” ajatus minulla on elämästä. Mutta kun sanoitamme asian toisesta näkökulmasta, käytämme ratkaisukeskeistä sanottamista.

Siitä päästäänkin vaihtoehtoihin:

- Ratkaisuvalmennus voi tuoda vaihtoehtoja. Me kysymme: Mitä me voisimme tehdä tässä tilanteessa? Haemme yhdessä ajatusvaihtoehtoja ja mietimme, mikä olisi valmennettavalle paras. Siitä saadaan uusi visio kohti tulevaisuutta.

Sitten vain vahvistetaan uutta suuntaa tai ajatusmallia. Se linkitetään siihen, mikä tälle ihmiselle on tärkeää. Näistä kaikista tärkein työkalu on sydämellinen ymmärrys.

- Opimme, mikä on kaikista tärkeintä tälle ihmiselle, ja se auttaa selvittämään kaikki muut kohdat, Heikki sanoo.

Halu auttaa riittää usein

Heikki Harju oli elokuun lopulla kouluttamassa Taimin vapaaehtoisia ja työntekijöitä. Tilaisuudessa pohdittiin paljon esimerkiksi lisätyökalujen löytämistä ryhmien ohjaamiseen. Pohdittiin, mitä Taimin toiminnassa tarkoittaa sydämen ymmärryksen löytämisen tärkeys. Kaavan murtamiseen keinoja saatiin myös. Mikseipä vaikka pieni jumppatuokio tai venyttelytauko toimisi, jos ryhmässä ei päästä eteenpäin, tulee hiljaisia hetkiä tai jotain muuta.

- Muistetaan myös, että meillä on kaksi korvaa ja yksi suu. Niitä on hyvä oppia käyttämään siinä suhteessa, Heikki toteaa.

- Kaikenlaisessa ihmisten kanssa toimimisessa on hyvä pitää positiivinen vire. Ja kehu aina, kun voit. Jos et muuta keksi, niin kehu vaikka lenkkareita!