Tampereella marssittiin sote-järjestöjen toiminnan puolesta 20.4.2026 vastalauseena sille, että valtionavustuksia uhataan jälleen kerran leikata lisää.
Pirkanmaan päihde- ja mielenterveysjärjestöjen PäMi -verkoston barometrin tulokset julkaistiin huhtikuun puolivälissä.
Barometrin tarkoituksena on kuvata järjestöjen asiakas- ja kävijäkunnan sekä työntekijöiden kokemuksia asiakkaiden tilanteesta, järjestöjen tekemästä työstä sekä tulevaisuudennäkymistä. Barometriin kerättiin vastauksia järjestöjen kävijöiltä, asiakkailta ja työntekijöiltä ajalla 10.6.-1.9.2025.
Asiakkaille tehtävään kyselyyn vastasi 188 henkilöä ja työntekijöille tehtävään kyselyyn 119 henkilöä.
(https://s.lahella.fi/barometri 2025esitys.pdf)
Taimi ry kuuluu PäMi-verkostoon ja osallistuimme myös barometrin kyselyyn.
Tuen tarve on kasvanut, mutta apu ei aina yllä perille
Yhä useampi tarvitsee tukea mielenterveyteen ja raskaampaan arkeen, mutta apu ei aina tavoita ajoissa. Päihde- ja mielenterveysbarometrissa 2025 tuli esiin, että järjestöjen rooli korostuu enemmän kuin koskaan.
Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen kentällä avun tarve näkyy selvästi: asiakkaiden pahoinvointi on lisääntynyt, ja tilanteet ovat usein aiempaa monimutkaisempia.
Mielenterveyden haasteet, päihteiden käyttö, taloudellinen ahdinko ja arjen ongelmat kulkevat monella rinnakkain. Harvoin kyse on vain yhdestä asiasta. Usein taustalla on kasaantuneita vaikeuksia. Samaan aikaan avun saaminen ei ole helpottunut, on käynyt jopa päinvastoin.
Julkisiin palveluihin pääsy voi olla hidasta, ja hoitopolut katkeilevat liian helposti. Kaikki eivät mahdu palveluiden kriteereihin. Osa jää odottamaan tukea tilanteessa, jossa apua tarvittaisiin heti. Näin syntyy väliinputoajia, ihmisiä, jotka eivät saa riittävää tukea mistään. Ja tässä kohtaa järjestöjen rooli korostuu.
Järjestöjen resurssit uhkaavat koko ajan vain vähentyä
Päihde- ja mielenterveysjärjestöt ovat monelle se paikka, johon voi ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä. Ne tarjoavat kohtaamista, kuuntelua ja yhteisöllisyyttä.
Järjestöissä ei vaadita diagnoosia tai lähetettä. Monelle ne ovat ensimmäinen askel kohti parempaa vointia. Joillekin ne ovat myös viimeinen turvaverkko silloin, kun muu järjestelmä ei kanna.
Tilannetta haastaa kuitenkin se, että samaan aikaan kun tuen tarve kasvaa, resurssit järjestöissä avustusten leikkausten myötä vähenevät.
Kohdataanko ihmiset ajoissa?
Sosiaaliturvan ja palveluiden heikennykset näkyvät suoraan ihmisten arjessa. Toimeentulo vaikeutuu, epävarmuus lisääntyy ja toipuminen hidastuu. Kun perusturva horjuu, myös voimat hakea ja vastaanottaa apua vähenevät. Riski syrjäytymiseen kasvaa.
Järjestöissä tämä kehitys nähdään konkreettisesti. Kuormitus lisääntyy, mutta resurssit eivät kasva samaa tahtia. Huoli tulevaisuudesta on todellinen: riittääkö apua kaikille sitä tarvitseville?
Kysymys ei ole vain palveluista, vaan siitä, miten yhteiskuntana pidämme huolta toisistamme. Sillä lopulta usein ratkaisevaa ei ole pelkästään se, mitä apua on tarjolla, vaan se, kohdataanko ihminen ajoissa. Kuullaanko, kun hän vielä jaksaa pyytää apua.
Siinä on tämän ajan tärkein tehtävä: varmistaa, ettei kukaan jää yksin silloin, kun elämä käy liian raskaaksi. Järjestöt ovat olleet paljon kantajina, miten tulevaisuudessa?
teksti ja kuva: ritva@taimiry.fi