Sonja
Yksinäisyys on tuttua lähes kaikille. Yksinäisyys voi olla jatkuvaa, ja tuntua siltä, ettei kuulu mihinkään yhteisöön tai porukkaan, epämääräinen ulkopuolisuuden tunne. Se voi olla myös yhtäkkinen tunne, joka iskee esimerkiksi kun kokee jotain, mistä haluaisi kertoa jollekulle, mutta huomaa ettei sellaista henkilöä ole.
Yksinäisyydessä pahinta on näkymättömyyden kokemus. Tunne siitä, että kukaan ei huomaisi, jos jättäisit käymättä somessa, lähikahvilassa, kaupassa, vertaistukiryhmässä tai lähettämättä kaverille hassua kuvaa. Se ei kuitenkaan koskaan pidä paikkaansa. Ihmiset, mutta etenkin kansana me suomalaiset, ovat niin huonoja kertomaan muille, kuinka tärkeitä he ovat meille.
Tuntuisi kieltämättä hieman oudolta, että läheisen kirjaston työntekijä sanoisi yhtäkkiä, että “onpa kiva, kun käyt täällä joka torstai, on kiva nähdä sinut, vaikka en koskaan juttelekaan kanssasi.”
Tai jos lähikaupan myyjä sanoisi, että “onneksi käyt aina maanantaisin ostamassa leipää ja kananmunia, tiedän siitä, että maailma on raiteillaan, kun rutiinisi pysyy.”
Kuitenkin heille käyntisi voi todella olla päivän piristys, vaikka ette kommunikoisi sen enempää. Ihmiset nauttivat turvallisuuden tunteesta ja rutiineista, joten tuttujen kasvojen näkeminen voi olla päivän kohokohta.
Kohtaamisten ei tarvitse olla edes syviä ollakseen merkityksellisiä. Itselläni on yksi kaveri, jonka kanssa en käytännössä juttele, mutta lähetämme toisillemme viikoittain hauskoja nettilinkkejä, meemejä ja kuvia. En tiedä hänen elämästään juuri mitään, emme kysele kuulumisia tai tapaa, mutta hän on silti tärkeä osa arkeani.
Töissä käydessäni kuljin työmatkani kävellen, ja lähes aina yhdessä risteyksessä kohtasin erään miehen, joka käveli loppumatkan samaa matkaa. Emme koskaan keskustelleet, kävelimme noin viiden metrin välein toisistamme, mutta parin vuoden aikana vaihdoimme nyökkäyksiä päivittäin.
Sairauslomalle jäätyäni mietin, että toivottavasti mies ei ihmettele puuttumistani, ja toivottavasti hän tietää minulla olevan kaiken hyvin. Mietin kyllä, että kävelisin työmatkan huvikseni kerran ja kertoisin hänelle, että olen sairauslomalla, mutta tajusin hetkessä, kuinka naurettava ajatus oli. Vaikka minä odotin joka aamu turvallista ja hiljaista matkakumppania, voi olla, että hän ei kiinnittänyt minuun sen kummemmin huomiota, tai ainakaan kaipaa minua poissa ollessani.
Lyhyetkin kohtaamiset voivat tuntua tärkeiltä ja vähentää yksinäisyyttä, vaikka eivät johtaisikaan sen suurempaan ystävyyteen. Se, että tulee huomatuksi, saa katsekontaktin jonkun kanssa ja että tulee kohdatuksi ihmisenä, voi tuntua hyvältä pitkään. Avaat tuntemattomalle oven, saat kiitoksen ja katsekontaktin. Päästät vanhemman henkilön ensin bussiin tai ratikkaan, sama juttu.
Ette välttämättä koskaan enää tapaa, mutta sillä sekunnilla olit sen henkilön lempi-ihminen koko maailmassa.
Itse usein jälkeenpäin mietin ystävällisiä kohtaamisia tuntemattomien kanssa, esimerkiksi kerran, kun aivastin bussissa, ja kaksi henkilöä sanoi yhteen ääneen “terveydeksi!”. Tai sitä, kun olin osoittanut nuorelle pariskunnalle paikan, mitä he etsivät, ja he kääntyivät vielä liikennevaloista vilkuttamaan minulle.
Yksinäisyyttä voi mielestäni hieman lievittää ottamalla itse kontaktia ympäröivään maailmaan. Ei se poista yksinäisyyden tunnetta kokonaan, eikä varmasti auta hetkessä, mutta pienillä teoilla voit saada olosi tuntemaan nähdyksi ja kohdatuksi. Jos ajatus jännittää tai ahdistaa, voit aloittaa pienestä. Kohota katseesi ja hymyile kävellessäsi, vaikka itsellesi, ottamatta muihin katsekontaktia. Jos joku tekee jotain eteesi, avaa oven tai päästää sinut edelle jonossa, katso heitä silmiin ja kiitä. Lähetä puolitutulle kaverille hassu video netissä. Juttelun jälkeen totea kaverille tai perheenjäsenelle, että “olipa kiva jutella!”.
Jos koet lamauttavaa, epätoivoista ja syvää yksinäisyyttä, suosittelen ottamaan yhteyttä terveyspalveluihin. Silloin eivät luultavasti omat keinot yksinään riitä, vaan tarvitset ammattilaisen apua. Kynnys siihen voi kuitenkin tuntua suurelta, joten esimerkiksi Taimin kohtaamispaikassa juttelu vertaisten kanssa voi olla hyvä tapa aloittaa. Nähdään siellä!
