Suomi on taas maailman onnellisin maa

Tämä uutinen toistuu vuodesta toiseen. Ja silti se herättää monessa meistä hämmennystä, jopa ärtymystä:

Ketkä ovat niitä onnellisia? Missä he ovat?

Erityisesti silloin, kun oma elämä tuntuu raskaalta, tällainen väite voi tuntua kaukaiselta ja epäreilultakin.

Mitä “onnellisuus” oikeasti tarkoittaa?

Maailman onnellisin maa -raportin (World Happiness Report) julkaisee YK:n kestävän kehityksen verkosto.  Raporttia varten tehdyissä tutkimuksissa onnellisuus ei tarkoita jatkuvaa iloa tai kevyttä elämää. Se ei mittaa sitä, kuinka moni hymyilee tai herää aamulla hyvällä fiiliksellä. Se mittaa sitä, millaiset elämän perusedellytykset ihmisillä on.

Onko turvaa?

Saako apua, jos sitä tarvitsee?

Voiko yhteiskuntaan jollain tavalla luottaa?

Joutuuko pärjäämään täysin yksin?

Onnellisuustutkimuksessa huomioidaan bruttokansantuote asukasta kohden, terveiden elinvuosien odote, sosiaalinen tuki, mahdollisuus koulutukseen, ympäristön tila, vapaus ja korruption taso. Näissä asioissa Suomi pärjää hyvin.

Kun oma kokemus on toisenlainen

Silti samaan aikaan moni voi huonosti.

Yksinäisyys, mielenterveyden haasteet, taloudellinen huoli tai elämän kuormitus eivät katoa sillä, että elämme “onnellisessa maassa”.

Ne ovat todellisia kokemuksia. Myös ne ansaitsevat tulla nähdyiksi. Siksi on täysin ymmärrettävää, jos tällainen uutinen herättää ristiriitaa tai jopa kiukkua.

Molemmat voivat olla totta. Suomi voi olla tilastojen mukaan onnellinen maa, ja silti yksittäinen ihminen voi olla väsynyt, surullinen tai kuormittunut. Nämä eivät sulje toisiaan pois.

“Onnellisuus” tässä yhteydessä tarkoittaa enemmän lähtökohtia kuin lopputulosta. Sitä, että rakenteet kannattelevat. Ainakin jossain määrin.

Sana onnellisuus on myös aika vahva, ehkä tutkimuksessa kuitenkin selvitetään enemmän tyytyväisyyttä.

Turvaa, vaikka ei tunnu hyvältä

Se, että meillä on sosiaaliturvaa, palveluja ja paikkoja kohdata toisiamme, ei tarkoita, että elämä olisi helppoa. Mutta se voi tarkoittaa, että kaikkea ei tarvitse kantaa yksin. Ja joskus se on enemmän kuin miltä se arjessa tuntuu. Pienet asiat kannattelevat meitä. “Onnellisuus” ei tarvitse olla suurta ja näkyvää. Se voi olla jotain hyvin pientä ja arkista.

Se voi olla:

– hetki, jolloin joku kuuntelee

– tunne siitä, että on tervetullut johonkin

– pieni hengähdyshetki keskellä vaikeaa päivää

Joskus se on sitä, että selviää tästä päivästä. Ja sekin riittää.

--

Ps.

Taimissa voit kohdata toisia ihmisiä. Olla osa porukkaa. Tulla kuulluksi ja kuuntelijaksi. Ja olet aina tervetullut.