teksti ja kuvat: ritva@taimiry.fi
Satu aloitti Taimin kohtaamispaikan valvojana syksyllä 2024.
– Olin seurannut Taimia tosi pitkään ja nähnyt välillä ilmoituksia vapaaehtoisten hausta. Minulla on harvoin lauantaisin mitään sovittua, ja kun ajatus oli kytenyt jo hetken, päätin lähteä katsomaan, mistä siinä on kyse.
Lauantain kohtaamispaikan valvojien palaverissa toiminta lähti nopeasti käyntiin. Vuorot jaettiin, ja siitä se alkoi.
– Oli tosi hyvä, että sain aloittaa pari kertaa toisen kaverina. Pääsin rauhassa tehtävään sisään ja tutustumaan kävijöihin. Ihmiset eivät olleet entuudestaan tuttuja, mutta tänne oli tosi helppo tulla ja olla, Satu kertoo ja jatkaa:
– Alusta asti minulla on ollut tunne, että olen todella tervetullut. Missä muualla voi mennä uuteen paikkaan tuntematta ketään ja hetken päästä tuntuu siltä, kuin olisi aina kuulunut tänne?
Aluksi Satu pohti, onko satunnainen lauantaivalvonta kovin suuri panos.
– Mutta kun näin, kuinka tärkeää kävijöille on se, että paikka on auki, sen merkitys kasvoi heti.
Paikka, jossa ei tarvitse suorittaa
Satu kuvailee Taimin kohtaamispaikan ilmapiiriä kotoisaksi.
– Kaikki ovat omia itsejään, uskaltavat puhua asioistaan kaikki voivat osallistua keskusteluihin omalla tavallaan, puhuen tai kuunnellen.
Hänen mukaansa ilmapiiri on välitön ja toisia kunnioittava.
– Täällä kuunnellaan ja ollaan aidosti kiinnostuneita toisista, ja silti on lupa olla vastaamatta, jos jotakin ei halua kertoa. Asioista saa olla eri mieltä, jokainen voi kertoa omat ajatuksensa.
Satu kokee saavansa kohtaamispaikan päivistä paljon myös itse.
– Nämä hetket ovat antoisia kaikille, myös minulle. Ne aiheet, joista jutellaan, ovat tärkeitä. Monesti huomaan ajattelevani, että tätä asiaa en ole pitkään aikaan pysähtynyt pohtimaan. Nämä ovat sellaisia pysähtymisiä tärkeiden asioiden äärelle.
– Me emme suorita mitään emmekä etsi ratkaisuja. Me olemme, mietimme ja pohdiskelemme. Kohtaamispaikassa on helppo olla – myös minun, hän sanoo.
– Täällä osataan olla hyviä ihmisiä toisillemme. Se on harvinaista. Minun elämässäni ei ole aiemmin ollut tällaista yhteisöä.
Yksi tilanne on jäänyt erityisesti mieleen:
– Kerran valvontavuorollani tuli ihan uusi kävijä. Hänen kanssaan alettiin heti jutella ja hänet otettiin luontevasti mukaan.
Satu pohtii, että lauantaisin muita paikkoja on vähän auki, joten Taimin kohtaamispaikan merkitys on kävijöille suuri.
– Vaikka olemme avoinna vain neljä tuntia, sillä on iso vaikutus hyvinvointiin. Päivä- ja arkirytmi säilyvät.
Valvojan roolissa Satu kokee olevansa ennen kaikkea rauhallisen tilan mahdollistaja.
– Läsnäolo riittää. Ei tarvitse tehdä mitään erikoista. Kävijät saavat keskittyä itseensä ja toisiinsa.
– Kuuluminen yhteisöön on tärkeää. Tämä paikka, nämä ihmiset, pienet mutta merkitykselliset asiat ja turvallinen ympäristö tukevat hyvinvointia todella paljon.
Vapaaehtoistoiminta osana omaa hyvinvointia
Satu on huomannut, että vapaaehtoistyön tekeminen tukee myös omaa hyvinvointia: antaessaan saa paljon enemmän ja sellaista, mitä ei voi osaa odottaa.
– Vapaaehtoistyössä oppii itsestään uusia puolia ja uusia taitojakin.
Hän tekee vapaaehtoistyötä monessa organisaatiossa ja on kouluttautunut siellä mm. ryhmänohjaajaksi, kokemusasiantuntijaksi, mielenterveyden ensiapu –kouluttajaksi ja työnohjaajaksi. Tutuksi on tullut mm. Mieli ry, Finfami ja Mummon kammari.
– Teen villasukkia Mummon Kammarin puotiin. Siinä on se ilo, että minun neulomisilon lisäksi joku saa lämpimät sukat, myyntirahoilla nuori saa kesätyön ja joku vanhus pääsee ulkoilemaan, hän kertoo.
– Olen ollut pitkään mielenterveysasioiden parissa, joten Taimiin tuleminen tuntui luontevalta. Jokaisessa paikassa olen saanut olla erilaisessa ympäristössä erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa tehtävissä, hän iloitsee.
Vapaaehtoistoiminnan lisäksi Satu liikkuu paljon. Pyöräily, kuntosali ja erilaiset vesilajit kuuluvat hänen harrastuksiinsa. Hän lukee ja tekee käsitöitä. Viikko-ohjelmaan kuuluu myös Tampereen kaupungin liikuntaluotsina toimiminen kuntosalilla.
Satu kokoaa myös palapelejä ja on miettinyt, voisiko niitä joskus koota yhdessä Taimin kohtaamispaikassa.
– Ehkäpä tulevaisuudessa. Nyt olemme pelanneet lautapelejä, hän hymyilee.